Wall Kickers

Analysoinut Reviewed

Wall Kickers sopii yllättävän hyvin yhteisiin hetkiin, joissa puhelin kiertää kädestä toiseen ja jokainen haluaa yrittää vielä kerran. Kumobiusin toiminnallisessa pelissä tavoitteena on edetä hyppimällä seinältä toiselle, ja sen viehätys on helppo ymmärtää jo lyhyen kokeilun jälkeen: säännöt ovat suoraviivaiset, mutta onnistuminen vaatii tarkkaa ajoitusta. Minusta se toimii parhaiten pienenä, nopeasti käynnistyvänä pelinä eikä pitkänä pelisessiona.

Ensimmäisellä pelikerralla tärkeintä on malttaa katsoa, miten hahmo liikkuu ja milloin hyppy kannattaa tehdä. Alku vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta kiirehtiminen kostautuu helposti. Kun peli siirtyy korkeammalle ja reitti alkaa vaatia täsmällisempää rytmiä, jokainen yritys tuntuu pieneltä pulmalta. Tämä on juuri se syy, miksi Wall Kickers sopii sekä lyhyisiin taukoihin että ystävälliseen pistejahtiin: vuoron voi antaa seuraavalle heti epäonnistumisen jälkeen.

Yhteinen peli toimii parhaiten lyhyissä vuoroissa

Jaetulla laitteella pelatessa huomaa nopeasti yhden käytännöllisen vahvuuden: peli ei vaadi pitkää selitystä ennen kuin toinen voi kokeilla. Yksi pelaaja näyttää ensin, miten seinästä ponnistetaan, ja seuraava pääsee saman tien vuoroon. Arjessa tämä sopii esimerkiksi odotteluun, automatkan taukoon tai hetkeen, jolloin perheenjäsenet ovat samalla sohvalla mutta eivät halua aloittaa pitkää moninpeliä.

Vuorottelussa kannattaa sopia yksinkertainen käytäntö: pelataan yksi yritys kerrallaan ja annetaan laite heti eteenpäin, eikä sama pelaaja jää hakemaan ennätystä loputtomasti. Se tekee yhteisestä pelaamisesta reilumpaa etenkin silloin, kun mukana on eri-ikäisiä tai taitotasoltaan erilaisia pelaajia. Peli itsessään ei tarvitse pitkää yhteistä valmistelua, mutta vuorojen sopiminen tekee kokemuksesta huomattavasti mukavamman.

Wall Kickers ei kuitenkaan ole sama asia kuin varsinainen seurapeli. Sen ydin on yksittäisen pelaajan ohjaamisessa, joten yhteinen hauskuus syntyy lähinnä vuorottelusta ja toisten suoritusten seuraamisesta. Jos etsit peliä, jossa kaikki pelaavat yhtä aikaa tai tekevät yhteistyötä samalla ruudulla, tämä ei ole siihen paras valinta. Jos taas perheessä pidetään nopeista haasteista ja kannustamisesta, sen lyhyt vuororakenne voi olla juuri sopiva.

Vuorottelu, laite ja omat rajat

Yhteisessä puhelimessa tai tabletissa kannattaa pitää käyttäjien pelivuorot erillään ainakin sopimalla, kuka pelaa milloin. En oleta, että peli tarjoaa perhekohtaisia profiileja tai vuorojen hallintaa, joten selkein ratkaisu on tehdä rajat itse: yksi yritys tai sovittu lyhyt pelijakso, sitten laite seuraavalle. Näin myös lapsi tietää, milloin hänen vuoronsa päättyy, eikä laitteen omistajan tarvitse neuvotella asiasta kesken pelaamisen.

Jos laitteella on useita käyttäjiä, kannattaa ennen aloittamista miettiä myös sitä, kuka vastaa pelin sisäisistä ostoksista. Peli on ilmainen, ja siihen liittyvien ostojen hinnat ovat 0,59–5,49 euroa, jos ne laskutetaan Playn kautta. Tämä ei tarkoita, että ostaminen olisi välttämätöntä hauskanpidolle. Yhteiskäytössä on silti järkevää sopia, ettei kukaan tee ostoksia ilman laitteen omistajan lupaa. Se on yksinkertainen tapa ehkäistä ikäviä yllätyksiä ilman oletuksia pelin asetuksista.

Oma suositukseni jaettuun käyttöön on pitää pelaaminen erillään muista laitteella tehtävistä asioista. Kun peliä kokeillaan yhteisessä hetkessä, laite voidaan antaa vuorotellen ja sen jälkeen palauttaa tavalliseen käyttöön. Jos puhelin taas kuuluu yhdelle henkilölle, on reilua sopia, ettei toinen jatka peliä tai muuta mitään ilman lupaa. Nämä ovat pieniä käytännön asioita, mutta juuri sellaiset ratkaisevat usein, onko yksinkertainen peli kotona vaivaton vai jatkuvan muistuttelun aihe.

Ajoitus tekee yrityksistä kiinnostavia

Pelissä kannattaa opetella rauhallinen rytmi sen sijaan, että yrittää reagoida kaikkeen mahdollisimman nopeasti. Kun hyppy epäonnistuu, syy on usein siinä, että seuraava liike tuli tehtyä liian aikaisin tai liian myöhään. Siksi hyödyllinen tapa on keskittyä yhteen seuraavaan ponnistukseen kerrallaan eikä yrittää ennakoida koko reittiä. Tämä tekee yrityksistä hallittavampia ja auttaa myös nuorempaa pelaajaa ymmärtämään, mitä kannattaa seuraavalla kerralla muuttaa.

Toinen pieni mutta toimiva niksi yhteispeliin on antaa pelaajan kertoa itse, mitä hän aikoo kokeilla, ennen kuin vuoro alkaa. Näin seuraava ei huutele ohjeita kesken liikkeen, ja pelaaja saa harjoitella omaa ajoitustaan. Jos neuvoja halutaan antaa, ne kannattaa säästää yrityksen jälkeiseen hetkeen. Wall Kickersin kaltaisessa tarkkuutta vaativassa pelissä liika kommentointi voi olla yhtä häiritsevää kuin kiire.

Kolmas hyödyllinen havainto on, että epäonnistumisen jälkeen ei aina kannata vain toistaa samaa liikettä nopeammin. Pieni tauko ja seuraavan yrityksen rauhallinen aloitus auttavat hahmottamaan, missä rytmi petti. Tämä tekee pelistä myös sopivan pieneksi keskittymisharjoitukseksi, mutta en pitäisi sitä varsinaisena opetussovelluksena. Sen arvo on ennen kaikkea siinä, että palaute tulee heti ja uusi yritys on lähellä.

Kenelle ikäraja ja sisältö sopivat?

PEGI 7 -ikäraja antaa perheelle käyttökelpoisen lähtökohdan arvioida, sopiiko peli lapselle. Minusta se voi toimia alakouluikäisen kanssa, jos lapsi viihtyy nopeatempoisessa kokeilussa eikä turhaudu helposti siihen, että sama kohta vaatii useita yrityksiä. Aikuisen kannattaa silti katsoa ensimmäinen pelikerta yhdessä: näin näkee, miten lapsi suhtautuu epäonnistumiseen ja ymmärtääkö hän mahdolliset ostot erillään itse pelaamisesta.

Ikämerkintä ei yksin kerro, sopiiko peli juuri tietylle lapselle. Jos toistuvat yritykset johtavat kiukustumiseen, vuoroja voi lyhentää tai peliä voi pelata vain silloin, kun aikaa ja kärsivällisyyttä on. Wall Kickers ei ole paras valinta lapselle, joka haluaa rauhallisen rakentelukokemuksen, pitkän tarinan tai jatkuvaa aikuisen kanssa tehtävää yhteistyötä. Sen sijaan lapselle, joka nauttii pienistä taitohaasteista ja haluaa näyttää oman onnistumisensa muille, se voi olla luonteva vaihtoehto.

Myös aikuisten kannattaa miettiä, millaista tunnelmaa yhteiseen pelaamiseen haetaan. Tässä ei tarvitse tuntea monimutkaisia sääntöjä tai opetella pitkää ohjausta, mutta tarkkuus voi tehdä pelistä yllättävän intensiivisen. Jos tarkoitus on rauhoittua ennen nukkumaanmenoa tai välttää kilpailua, yhteinen pelaaminen ei välttämättä ole paras hetki. Jos taas perheessä nauretaan epäonnistumisille ja kannustetaan seuraavaan yritykseen, pieni haaste voi toimia hyvin.

Miten se eroaa muista kevyistä toiminta­peleistä?

Monet mobiilin toiminta- ja taitopelit nojaavat pitkiin tasoihin, laajaan etenemiseen tai jatkuvaan sisällön avaamiseen. Wall Kickers tuntuu enemmän yksittäisten suoritusten sarjalta: sen kiinnostavuus syntyy siitä, miten hyvin pelaaja hallitsee hyppyjen ajoituksen. Tämä tekee siitä helpommin jaettavan kuin pelin, jossa toisen pitäisi ensin seurata pitkää tarinaa tai opetella useita järjestelmiä.

Kääntöpuolena on, että toistuva yritys voi alkaa tuntua samalta, jos pelaaja kaipaa jatkuvasti uusia tehtävätyyppejä tai pidempää tavoitetta. En suosittelisi sitä ensisijaiseksi peliksi ihmiselle, joka etsii syvää toimintapeliä, laajaa tutkimista tai moninpelin sosiaalista sisältöä. Jos taas tavalliset loputtomat juoksupelit tuntuvat liian automaattisilta, seinähyppyjen ajoitukseen keskittyvä haaste tarjoaa erilaisen painotuksen: onnistuminen riippuu ennen kaikkea omasta rytmistä.

Kevyisiin arcade-peleihin verrattuna tässä on helppo järjestää kotona oma ennätyshaaste ilman, että kaikkien täytyy pelata yhtä aikaa. Sopikaa esimerkiksi, että jokainen saa saman määrän yrityksiä, ja verratkaa tulosta vasta lopuksi. Tämä on reilumpaa kuin antaa laitteen jäädä pisimmäksi aikaa taitavimmalle pelaajalle. Se toimii myös silloin, kun mukana oleva lapsi ei vielä pärjää aikuiselle: hauskuus voi olla siinä, että jokainen yrittää parantaa omaa tulostaan eikä voittaa muita.

Ilmaisuus, laitteet ja odotukset

Peli on ilmainen, joten sitä on helppo kokeilla ilman ennakkositoumusta. Se on saanut 4,7 tähden keskiarvon noin 602 tuhannen arvion perusteella, ja latauksia on yli 10 miljoonaa. Nämä luvut kertovat laajasta suosiosta, mutta eivät takaa, että sen toistuva taitohaaste miellyttää jokaista. Minusta tärkein kysymys on, nauttiiko pelaaja lyhyistä yrityksistä ja tarkkuuden hiomisesta.

Pelistä on käytössä versio 4.4, ja Android-laitteessa vähimmäisvaatimuksena on käyttöjärjestelmä 5.0. Jos laite on vanha tai sitä käyttää useampi ihminen, tarkista ennen asennusta, että pelille jää riittävästi tilaa ja että sovelluksen voi ottaa käyttöön ilman, että muiden tärkeät asiat häiriintyvät. En tekisi tästä oletusta siitä, miten peli toimii jokaisessa laitemallissa; käytännössä paras testi on kokeilla sitä omalla laitteella ja huomata, tuntuuko ohjaaminen luontevalta.

Ostot ovat hyvä pitää mielessä etenkin silloin, kun laitteella pelaa lapsi. Ilmainen aloitus madaltaa kokeilemisen kynnystä, mutta mahdolliset maksulliset valinnat tekevät yhteisistä pelisäännöistä tarpeelliset. Sopikaa siis etukäteen, saako ostoksia tehdä lainkaan ja kuka niistä päättää. Näin pelin hinnattomalta vaikuttava kokeilu ei muutu epäselväksi tilanteeksi myöhemmin.

Kenelle suosittelisin sitä kotona?

Suosittelisin Wall Kickersia perheelle tai kämppiksille, jotka haluavat jakaa nopeita vuoroja yhdellä laitteella ja pitävät taitoon perustuvasta haasteesta. Se sopii hyvin odotustaukoihin, lyhyisiin yhteisiin pelihetkiin ja tilanteisiin, joissa yksi pelaa muiden katsoessa ja kannustaessa. Kumobiusin peli on helppo ottaa kokeiluun, eikä sen perusidea vaadi pitkää perehdytystä.

Jättäisin sen väliin, jos etsit rauhallista peliä, jossa voi edetä ilman toistuvia epäonnistumisia, tai jos yhteisen laitteen käytöstä on muutenkin vaikea sopia. Se ei myöskään korvaa samanaikaista moninpeliä, yhteistyöseikkailua tai pitkää yksinpelikokemusta. Sen vahvuus on rajatumpi: muutama tarkka hyppy, välitön palaute ja mahdollisuus antaa seuraavalle vuoro.

Oma kotitalouden tuomioni: Wall Kickers on hyvä pieni yhteispeli, kun vuorot ja ostoksia koskevat rajat sovitaan selkeästi. Se palkitsee kärsivällisyyttä ja tarjoaa helposti lähestyttävää kisailua, mutta toisto ja ajoituksen vaatimus voivat rajata sen pois osalta pelaajista. Jos perheessä arvostetaan lyhyitä yrityksiä enemmän kuin laajaa sisältöä, kokeilisin sitä mielelläni yhteisellä laitteella. Jos tavoitteena on pelata kaikki yhtä aikaa, valitsisin toisenlaisen pelin.

Kaiken kaikkiaan Wall Kickers on parhaimmillaan silloin, kun sen ottaa kevyenä haasteena eikä odota siltä enempää kuin se tarjoaa. Sen toiminnallinen ydin on helppo jakaa, mutta hauskuus riippuu pelaajien kärsivällisyydestä ja siitä, kuinka reilusti vuorot hoidetaan. Minulle se on suositeltava valinta lyhyisiin yhteisiin hetkiin, kun taas pidempään tai yhteistyöhön perustuvaan pelaamiseen kannattaa etsiä vaihtoehto, joka on rakennettu juuri niitä tarpeita varten.

Arjen pieni pelitauko ilman pitkää sitoutumista

Yksi luonteva tapa käyttää peliä on ottaa se esiin silloin, kun kotona odotetaan jotakin muuta: ruoan valmistumista, lähtöä tai vuoroa yhteisessä laitteessa. Tällaisessa hetkessä lyhyt yritys on etu, koska pelaajan ei tarvitse varata iltaa tai muistaa pitkää tehtäväketjua. Olennaista on silti päättää etukäteen, milloin laite palautetaan muuhun käyttöön. Jos tauko venyy aina uuden yrityksen vuoksi, pelin nopeus kääntyy helposti arjen kitkaksi.

Perheen yhteisessä tilanteessa kannattaa myös erottaa kannustaminen ohjaamisesta. Katsojat voivat iloita onnistumisesta, mutta pelaajan ei tarvitse ottaa vastaan useita samanaikaisia neuvoja. Jos lapsi pyytää apua, yksi selkeä huomio seuraavaa yritystä varten riittää paremmin kuin koko liikkeen selostaminen. Näin hän pääsee itse kokeilemaan, ja yhteinen hetki säilyy kevyenä eikä muutu aikuisen suoritusohjeeksi.

Jos pelaajat ovat eri tasoisia, ennätyksen vertailu ei aina ole reilu tai motivoiva lähtökohta. Sopikaa sen sijaan, että kukin yrittää ylittää oman aiemman tuloksensa tai että kaikki saavat yhtä monta yritystä. Tällainen sääntö ei muuta pelin sisältöä, mutta se muuttaa kotona syntyvää kilpailua: onnistuminen ei riipu siitä, kuka on jo ehtinyt harjoitella eniten. Samalla laite ei jää yhden pelaajan haltuun vain siksi, että hän tavoittelee vielä yhtä parempaa suoritusta.

Ohjaustuntuma ratkaisee, jääkö peli käyttöön

Kevyessä taitopelissä ohjaamisen täytyy tuntua luontevalta, sillä pelaajalla ei ole tarinaa tai muuta tekemistä peittämässä sitä, jos liike tuntuu hankalalta. Siksi en päättäisi ensimmäisten epäonnistumisten perusteella, ettei peli sovi. Anna itsellesi hetki huomata, miten liike reagoi ja millainen rytmi toimii. Toisaalta, jos ohjaus tuntuu omalla laitteella jatkuvasti vaikeasti hallittavalta, ei ole syytä pakottaa peliä osaksi perheen yhteistä tekemistä.

Ensimmäinen kokeilu kannattaa tehdä rauhassa eikä samalla, kun muut puhuvat tai hoputtavat. Kun pelin perusrytmi on tuttu, vuorottelu muiden kanssa on hauskempaa, koska pelaaja voi keskittyä omaan yritykseensä. Tämä on pieni ero, mutta juuri lyhyissä peleissä ympäristön häly korostuu: yksi keskeytys voi tuntua siltä, että epäonnistuminen johtui pelin sijaan tilanteesta.

Myös käden koko ja se, miten laitetta pidetään, vaikuttavat yhteiskäytössä mukavuuteen. Puhelinta ei kannata ojentaa kesken liikkeen, vaan vasta yrityksen päätyttyä, jolloin seuraava voi ottaa sen kunnolla haltuun. Jos käytössä on tabletti, jokainen voi asettaa sen itselleen sopivasti ennen vuoroa. Nämä eivät ole pelin ominaisuuksia vaan käytännön tapoja, joilla vältetään kiire ja turha kiistely siitä, kenen vuoro oikeastaan alkoi.

Kun yksinpeli on parempi vaihtoehto

Vaikka peli sopii helposti jaettavaksi, kaikki eivät nauti siitä, että toiset seuraavat jokaista yritystä. Jos pelaaja haluaa keskittyä rauhassa ja harjoitella ilman yleisöä, oma lyhyt pelituokio voi olla parempi kuin pisteiden vertailu. Samoin kilpailuhenkisessä porukassa vuorottelu saattaa muuttua turhan vakavaksi, jos jokainen epäonnistuminen tulkitaan tappiona. Silloin kannattaa jättää tulosten vertailu pois tai valita peli, jossa yhteistyö on selkeämmin keskiössä.

Toinen syy valita jotakin muuta on tarve saada yhdestä pelisessiosta paljon vaihtelua. Wall Kickersin vetovoima on rajatussa taidossa ja sen harjoittelussa, eikä se ole paras valinta pelaajalle, joka haluaa jatkuvasti uusia ympäristöjä, tehtäviä tai tarinallisia tavoitteita. Jos taas puhelimeen halutaan helposti avattava pieni haaste, jonka voi jättää kesken yhteisen hetken jälkeen, juuri tämä rajaus voi tuntua vapauttavalta.

Se ei myöskään ole paras ratkaisu silloin, kun tavoite on saada kaikki perheenjäsenet tekemään jotakin yhdessä yhtä aikaa. Katsojien rooli on lähinnä seurata ja kannustaa, joten hyvin erilaiset kiinnostuksenkohteet voivat tehdä odottamisesta pitkäveteistä. Valitsisin silloin yhteispelin, jossa jokaisella on oma tehtävä samanaikaisesti, tai muun yhteisen tekemisen. Wall Kickers toimii parhaiten, kun lyhyt vuoro ja muiden seuraaminen tuntuvat osallistumiselta, eivät pelkästään odottamiselta.

Ostoksista sopiminen ja käyttäjien vastuut

Jaetulla laitteella sovittu sääntö kannattaa pitää mahdollisimman yksinkertaisena: pelin kokeileminen on eri asia kuin maksullisen valinnan tekeminen. Lapselle voi sanoa suoraan, että ostoksista päättää laitteen omistaja tai aikuinen, eikä vuoron aikana tarvitse selvittää asiaa. Näin pelin mahdolliset ostot eivät jää lapsen tulkittaviksi, eikä laitteen omistaja joudu arvailemaan, kuka teki valinnan.

Jos samaa laitetta käyttävät sisarukset tai muut läheiset, sopikaa myös, ettei kukaan vaihda toisen sovelluksessa tekemiä valintoja tai jatka pelaamista hänen puolestaan ilman lupaa. Tämä ei edellytä monimutkaisia järjestelyjä: suullinen yhteinen sääntö ja laitteen palauttaminen sovittuun paikkaan voivat riittää. Käytännön rajat ovat erityisen hyödyllisiä silloin, kun peliä käytetään satunnaisesti eikä jokainen käyttäjä muista, mitä edellisellä kerralla sovittiin.

Ilmaisen kokeilemisen etu näkyy siinä, ettei perheen tarvitse päättää etukäteen, tuleeko pelistä pysyvä suosikki. Voitte kokeilla sitä yhteisessä hetkessä ja arvioida sitten, palaako joku siihen omatoimisesti. Jos kiinnostus jää muutamaan kertaan, peli on silti voinut täyttää tehtävänsä lyhyenä ajanvietteenä. Jos taas toistuva harjoittelu alkaa innostaa, on hyvä pitää ostoksia ja pelivuoroja koskevat sopimukset samoina myös myöhemmin.

Kenelle valitsisin tämän ja kenelle jotakin muuta?

Valitsisin pelin ystävälle, joka pitää tarkkuutta vaativista pienistä haasteista ja haluaa pelata ilman pitkää perehdytystä. Se sopii myös perheeseen, jossa yksi laite kiertää vuorotellen ja muiden on luontevaa seurata lyhyitä suorituksia. Kumobiuksen toimintapeli on helppo ottaa kokeiluun ilmaiseksi, ja se voi olla hyvä vaihtoehto silloin, kun tavallinen odottelu kaipaa pientä tekemistä.

En valitsisi sitä ensisijaiseksi peliksi ihmiselle, joka haluaa pitkän tarinan, rauhallista etenemistä tai jatkuvaa yhteistoimintaa. En myöskään suosittelisi tekemään siitä kilpailua, jos pelaajien taitoerot tai häviämiseen suhtautuminen aiheuttavat helposti riitaa. Tällöin omaan tahtiin pelattava peli tai yhdessä ratkaistava haaste voi olla parempi. Tässä pelissä yhteinen käyttö toimii, kun odotukset ovat maltilliset ja lyhyet vuorot ovat osa hauskuutta.

Kun peliä kokeilee kotona, antaisin sille ensin muutaman rauhallisen vuoron ja katsoisin, nauttiiko pelaaja toistuvasta harjoittelusta. Jos hän haluaa heti yrittää uudelleen ja huomaa itse, mitä seuraavalla kerralla muuttaa, peli todennäköisesti osuu oikeaan makuun. Jos taas kiinnostus katoaa tai epäonnistumiset alkavat harmittaa, vuoro kannattaa päättää siihen eikä yrittää venyttää innostusta. Näin yksinkertainen ajanviete pysyy mukavana vaihtoehtona eikä muutu velvollisuudeksi.

Wall Kickers Usein kysytyt kysymykset