Hill Climb Racing

Analysoinut Reviewed

Hill Climb Racing on parhaimmillaan silloin, kun haluan pelata hetken ilman pitkää opettelua tai monimutkaista tavoitetta. Ohjaan ajoneuvoa mäkisillä radoilla, yritän pitää sen pystyssä ja katson, kuinka pitkälle tällä yrityksellä pääsen. Ohjaus tuntuu heti ymmärrettävältä, mutta maasto tekee yksinkertaisesta ideasta yllättävän vaativan: liian reipas kiihdytys voi kääntää auton katolleen, ja varovaisuus saattaa jättää sen jumiin nousuun.

Kyseessä on Fingersoftin ilmainen kilpa-ajopeli, jonka vetovoima ei perustu realistiseen ajamiseen vaan fysiikkaan ja jatkuvaan pienten virheiden korjaamiseen. Peli sopii erityisesti lyhyisiin pelisessioihin ja pelaajalle, joka nauttii yrityksen ja erehdyksen rytmistä. Minusta se on helposti lähestyttävä, mutta ei aina lempeä: jos haluan rauhallisen ajelun tai tarkasti ennakoitavan pelikokemuksen, jatkuvat kaatumiset voivat alkaa ärsyttää.

Selkeä näkymä ja nopeasti opittava perusidea

Hill Climb Racingin käyttö tuntuu suoraviivaiselta. Pelin huomio keskittyy ajoneuvoon, maaston muotoihin ja siihen, miten oma ohjaus vaikuttaa liikkeeseen. Uutta pelaajaa ei tarvitse ensin perehdyttää monimutkaiseen ajosimulaatioon: perusajatuksen ymmärtää katsomalla, mitä tapahtuu, kun vauhtia lisää tai jarruttaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi peli sopii myös satunnaiseen pelaamiseen.

Selkeys ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen tilanne olisi helppo lukea. Kumpu voi nostaa auton ilmaan, ja laskeutuminen muuttaa heti seuraavan mäen lähestymistä. Kannattaa katsoa ajoneuvon asentoa eikä vain sitä, kuinka kovaa se kulkee. Kun keula osoittaa hankalasti alaspäin tai auto on ilmassa vinossa, pieni korjaus voi olla parempi kuin pohjaan painettu kiihdytys. Älä ajattele jokaista mäkeä nopeuskisana: usein hallittu eteneminen vie pidemmälle.

Pelissä on myös selkeä, toistuva oppimisen silmukka. Epäonnistunut ajo näyttää käytännössä, mikä kohta vaati liikaa vauhtia tai liian myöhäisen korjauksen. Seuraavalla yrityksellä voi kokeilla toista lähestymistä ilman, että koko peliä tarvitsee opetella uudelleen. Tämä tekee siitä hyvän valinnan esimerkiksi lyhyelle tauolle, kun aikaa on vain muutama minuutti ja haluan päästä pelaamaan heti.

Suosio antaa hieman mittakaavaa sen pitkästä vetovoimasta: peliä on asennettu yli miljardi kertaa, ja sen keskiarvo on 4,1. Nämä luvut eivät tietenkään kerro, sopiiko se juuri omiin mieltymyksiin, mutta ne ovat ymmärrettäviä, kun kokeilee, miten nopeasti yhden ajon jälkeen tekee mieli yrittää uudestaan.

Ajotavan säätäminen on tärkeämpää kuin pelkkä vauhti

Ensimmäinen hyödyllinen niksi on jakaa rata mielessä pieniin ongelmiin. Jyrkkää nousua lähestyessä vauhdin kerääminen voi auttaa, mutta jos mäen jälkeen odottaa hyppy, sama vauhti voi tehdä laskeutumisesta hallitsemattoman. Pyrin siis miettimään myös sitä, mitä kumpareen jälkeen tapahtuu. Tämä ennakointi on arvokkaampaa kuin se, että yrittää pitää ohjausta jatkuvasti äärillä.

Toinen käytännön huomio on, että kaatuminen ei aina tarkoita, että koko ajotapa pitäisi vaihtaa. Jos auto menettää hallinnan vain tietyssä kohdassa, muutan ensin lähestymisnopeutta tai korjaan asentoa hieman aiemmin. Kun muutan vain yhtä asiaa kerrallaan, huomaan paremmin, mikä oikeasti auttoi. Se tekee pelistä vähemmän sattumanvaraista ja auttaa erityisesti pelaajaa, jota toistuva epäonnistuminen muuten turhauttaisi.

Fingersoft on rakentanut pelin niin, että fysiikan oikukas puoli on samalla sen keskeinen haaste. Ajoneuvo ei käyttäydy kuin rata-ajon tarkka työkalu, vaan jokainen mäki ja alastulo muuttaa tilannetta. Siksi tämä ei tunnu samalta kuin tavallinen kaahauspeli, jossa tavoitteena on ajaa siististi kilpakumppaneita vastaan. Hill Climb Racingissa kiinnostavampaa on selvitä maastosta ja hallita oman ajon rytmiä.

Ohjaus, aistit ja pelaajan omat rajat

Ohjaustapa on helppo ymmärtää, mutta pelin vaatima ajoitus voi silti kuormittaa. Pelaajan täytyy seurata auton asentoa ja reagoida, kun maasto muuttuu nopeasti. Jos nopeat liikkeet tai toistuvat korjaukset tuntuvat hankalilta, peliä voi pelata rauhallisemmin: lyhyet yritykset ja tarkoituksella maltillinen vauhti vähentävät tarvetta tehdä jatkuvia kiireisiä päätöksiä. Se ei poista haastetta, mutta antaa tilaa oppia radan rytmiä.

Myös näön ja tarkkaavaisuuden kannalta olennaista on, että pelaaja pystyy seuraamaan liikkuvaa ajoneuvoa ja sen asentoa. Peli ei pyydä lukemaan pitkiä ohjeita ajon aikana, mikä pitää huomion varsinaisessa tekemisessä. Toisaalta vauhdikas liike ja yllättävät hypyt eivät sovi kaikille. Jos ruudun jatkuva liike väsyttää tai aiheuttaa epämukavuutta, lyhyt kokeilu ja taukojen pitäminen ovat järkevä tapa arvioida sopivuutta.

Äänet eivät ole pelin ymmärtämisen edellytys samalla tavalla kuin ajoasennon seuraaminen. Tämä voi olla kätevää, jos pelaan paikassa, jossa en halua pitää ääntä päällä. En silti väitä, että pelikokemus olisi kaikille aisti- tai toimintakyvyltään samanlainen: käytettävyys riippuu myös siitä, kuinka helposti pystyy havaitsemaan liikkeen ja tekemään tarvittavat ohjausliikkeet. Jos juuri nopeat reaktiot ovat este, tämä peli voi tuntua epäreilulta silloinkin, kun sen perusidea on yksinkertainen.

Ikäluokituksena on PEGI 3, mikä kertoo, että sisältö sopii myös nuorille pelaajille. Käytännössä pieni pelaaja voi ymmärtää kokeilemisen hauskuuden nopeasti, mutta haastavat mäet saattavat vaatia kärsivällisyyttä. Aikuisen kanssa pelaaminen voi olla luonteva tapa tehdä kaatumisista oppimistilanteita sen sijaan, että niitä pidetään vain epäonnistumisina.

Lyhyet pelitauot ja arjen tilanteet

Arjessa peli toimii hyvin esimerkiksi silloin, kun odotan vuoroani tai istun matkalla paikassa, jossa voin keskittyä ruutuun. Yksi yritys ei vaadi pitkää valmistautumista, joten voin pelata hetken ja lopettaa, kun olen valmis. Jos taas olen kävelemässä, ylittämässä katua tai tekemässä muuta huomiota vaativaa, en suosittele pelaamista samalla. Auton liikkeiden tarkkailu ja oikea-aikainen reagointi vievät huomion, vaikka pelisessio itsessään olisi lyhyt.

Lyhyet kierrokset tekevät pelistä joustavan, mutta ne myös houkuttelevat jatkamaan: “vielä yksi yritys” syntyy helposti, kun edellinen kaatuminen tuntuu korjattavissa olevalta. Jos haluan käyttää peliä nimenomaan taukona, asetan itselleni valmiiksi rajan, kuten muutaman ajon. Muuten pelin napakka yritys–uusi yritys -rytmi voi venyttää taukoa enemmän kuin olin suunnitellut.

Puhelimella pelaaminen tuntuu luontevalta, koska toiminta on rajattu ja yksittäiseen ajoon pääsee suoraan käsiksi. Se ei kuitenkaan tee pelistä automaattisesti hyvää vaihtoehtoa jokaiseen ympäristöön. Jos näyttö on pieni, kädet vapisevat tai laitetta täytyy pitää hankalassa asennossa, ajoneuvon asennon seuraaminen ja ohjauksen ajoittaminen voivat vaikeutua. Näissä oloissa rauhallisempi peli, jossa ei tarvitse reagoida mäen muotoon yhtä nopeasti, voi olla parempi valinta.

Kehitys, ostot ja vaihtoehdot

Peli on ollut saatavilla 22.9.2012 lähtien, ja nykyinen versio on 1.72.2. Pitkä ikä näkyy ennen kaikkea siinä, että kyse ei ole uutuuteen nojaavasta kokeilusta vaan tutusta pelistä, jonka perusidea on pysynyt helposti lähestyttävänä. Se toimii Android-laitteissa, joissa vähimmäisvaatimuksena on käyttöjärjestelmä 7.0. Ennen asentamista kannattaa silti tarkistaa, että oma laite täyttää tämän vaatimuksen.

Peruspeli on ilmainen, mutta mukana on sovelluksen sisäisiä ostoja, jos maksut käsitellään Playn kautta; hinnat vaihtelevat 0,09 eurosta 109,00 euroon. Maksulliset vaihtoehdot kannattaa arvioida omien tarpeiden mukaan eikä olettaa, että ostaminen olisi välttämätöntä vain siksi, että peli tarjoaa niitä. Jos haluan pelata satunnaisesti, aloittaisin maksamatta ja katsoisin ensin, tuntuuko toistuva ajaminen edelleen hauskalta. Lapsen laitteella ostomahdollisuudet on hyvä huomioida etukäteen.

Vertailussa tavanomaisiin kilpa-ajopeleihin tämä on paljon vähemmän kiinnostunut kierrosajoista, tarkasta ajolinjasta tai vastustajien ohittamisesta. Jos etsin kilpailullista moninpeliä tai realistista ajotuntumaa, valitsisin toisenlaisen ajopelin. Hill Climb Racing sopii paremmin silloin, kun haluan ratkaista fyysisen maastohaasteen yksi mäki kerrallaan. Se on myös helpompi ottaa esiin lyhyeksi hetkeksi kuin peli, joka vaatii pitkän ottelun tai monivaiheisen valmistelun.

Toisaalta fysiikkapainotteisuus jakaa mielipiteitä. Satunnainen pyörähdys voi tuntua hauskalta ja yllättävältä, mutta pelaajalle, joka haluaa johdonmukaisen ja tarkasti ennakoitavan ajotuntuman, sama ominaisuus on heikkous. Jos pidät siitä, että opit virheistä ja säädät vauhtia maaston mukaan, peli tarjoaa sopivasti toistettavaa tekemistä. Jos taas pienet ohjausvirheet tai yllättävät kaatumiset pilaavat tunnelman, en pitäisi sitä parhaana ensimmäisenä valintana.

Kenelle se sopii – ja milloin kannattaa valita muuta

Suosittelisin peliä ystävälle, joka haluaa nopeasti käynnistyvän ajopelin, pitää fyysisistä haasteista ja jaksaa kokeilla samaa kohtaa uudelleen eri tavalla. Se sopii myös pelaajalle, joka ei kaipaa pitkää tarinaa tai realistista kilpailua vaan nauttii pienistä onnistumisista. Erityisen hyvä se on niihin hetkiin, jolloin haluan pelata lyhyesti mutta silti saada tunteen siitä, että opin jotain edellisestä yrityksestä.

Jättäisin sen väliin, jos etsin rauhallista kokemusta ilman kiireellisiä reaktioita, jos liikkuva kuva tuntuu epämukavalta tai jos haluan ajopeliltä realistista ohjausta ja selkeää kilpailuasetelmaa. Myös kärsimättömälle pelaajalle toistuva epäonnistuminen voi käydä nopeasti raskaaksi. Näissä tapauksissa tasaisempi pulmapeli tai ajopeli, jossa nopeus ja ajolinja ovat ennakoitavampia, voi palvella paremmin.

Minulle Hill Climb Racingin vahvuus on siinä, että se tekee yksinkertaisesta ohjauksesta pienen harjoituksen: arvioin mäen, päätän kuinka paljon vauhtia tarvitsen ja yritän korjata auton ennen laskeutumista. Sen heikkous on saman kolikon toinen puoli, sillä vaikeus ja liikkeen arvaamattomuus eivät sovi kaikille. Jos tällainen yritysten kautta oppiminen kuulostaa hauskalta, ilmainen aloitus tekee kokeilemisesta helppoa. Se on edelleen mielekäs valinta satunnaisiin pelitaukoihin, kunhan muistaa, ettei jokainen kaatuminen ole merkki siitä, että pitäisi painaa kovempaa kaasua.

Hill Climb Racing tuntuu saavutettavalta siinä mielessä, että perusidea on helppo ymmärtää ja peliin voi tarttua ilman pitkää perehdytystä. Kaikille se ei silti ole yhtä esteetön: nopeat reaktiot, liikkuvan ajoneuvon seuraaminen ja toistuvat yritykset voivat muodostaa todellisia kynnyksiä. Jos nämä sopivat omaan pelitapaan, Fingersoftin mäkiseikkailu tarjoaa helposti lähestyttävää, mutta aidosti haastavaa tekemistä.

Hill Climb Racing Usein kysytyt kysymykset