Subway Surfers

Analysoinut Reviewed

Kun haluan pelata jotain heti ilman pitkää opettelua tai monimutkaista tarinaa, palaan usein Subway Surfersiin. Sen ydin on helppo ymmärtää: ohjaan juoksijaa raiteiden ja esteiden lomassa, väistän vaaroja ja yritän pitää vauhdin yllä. Hauskuus syntyy siitä, että yksinkertaiselta näyttävä reitti vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Yksi myöhässä tehty väistö voi päättää hyvän yrityksen, joten jokainen juoksu tuntuu pieneltä keskittymistestiltä.

SYBO Gamesin pelihallipeli on ilmainen ja sen ikäraja on PEGI 7. Se on ollut saatavilla vuodesta 2012, ja nykyinen versio on 3.70.0. Suosio näkyy vaikuttavissa luvuissa: pelillä on yli miljardi asennusta, noin 42 miljoonaa arviota ja keskiarvo 4,5. Ne eivät tietenkään takaa, että peli sopii kaikille, mutta ne kertovat, että sen helposti omaksuttava perusidea on löytänyt valtavan yleisön.

Väistelyyn perustuva peli, joka palkitsee oikean ajoituksen

Yksinkertainen ohjaus tekee vauhdista tärkeimmän

Juoksun aikana huomio pysyy pääasiassa siinä, mitä edessä tapahtuu. Siirtyminen raiteelta toiselle, hyppy ja esteen ali liukuminen ovat helppoja ymmärtää, mutta väistö pitää tehdä riittävän ajoissa. Kun vauhti kasvaa, silmä ehtii nähdä reitin vain hetkeä ennen päätöstä. Minusta tämä on pelin paras ominaisuus: se ei vaadi pitkää ohjainten opettelua, mutta hyvä suoritus vaatii silti rytmitajua ja ennakointia.

Ohjaus toimii parhaiten, kun sormenliikkeet ovat napakoita eivätkä liian pitkiä. Jos pyyhkäisen kiireessä useita kertoja tai yritän korjata suuntaa viime hetkellä, hahmo voi päätyä eri kaistalle kuin tarkoitin. Käytännössä kannattaa katsoa ensisijaisesti seuraavaa turvallista paikkaa eikä jäädä tuijottamaan aivan juoksijan eteen ilmestyvää estettä. Näin päätös ehtii syntyä ennen kuin reitti sulkeutuu.

Juoksun rytmi tarjoaa myös pienen oppimiskäyrän. Ensimmäisillä kerroilla huomio menee helposti yksittäisiin esteisiin, mutta myöhemmin alan lukea niiden muodostamia kokonaisuuksia: onko vapaa kaista vain hetkellinen aukko vai jatkuuko turvallinen reitti seuraavan esteen jälkeenkin? Ennakointi on tässä hyödyllisempää kuin viime hetken refleksi. Se muuttaa pelaamisen reaktiotestistä suunnitteluksi, vaikka jokainen päätös pitääkin tehdä vauhdissa.

Lyhytkin pelihetki tuntuu valmiilta

Yksittäinen yritys alkaa nopeasti, eikä pelaajan tarvitse varata pitkää pelisessiota päästäkseen itse toimintaan. Tämä sopii hyvin hetkiin, jolloin odotan bussia tai pidän taukoa muusta tekemisestä. Voin pelata yhden kierroksen ja lopettaa siihen ilman, että minun täytyy muistaa monimutkaisen tehtäväketjun välivaiheita. Jos kierros päättyy nopeasti, uuden aloittaminen on vaivatonta; jos pääsen pitkälle, sama yksinkertainen tavoite pitää huomion yllä.

Peli ei kuitenkaan ole täysin huoleton täytehetkien vaihtoehto. Nopeat väistötilanteet vaativat katseen ja sormien yhteistyötä, joten pelkkä vilkaisu silloin tällöin ei riitä. Minulle se toimii paremmin lyhyenä keskittyneenä taukona kuin pelinä, jota yrittäisin pelata samalla kun teen jotain muuta. Jos kaipaan rauhallista kokemusta, jossa voi pysähtyä miettimään seuraavaa siirtoa, tämä ei ole oikea valinta.

Kolme käytännön tapaa saada juoksuista enemmän irti

Ensimmäinen hyödyllinen tapa on valita jo ennen riskialtista kohtaa, mitä kaistaa aion tavoitella. Kun katson reittiä hieman eteenpäin, vältän poukkoilua, joka usein johtaa törmäykseen seuraavaan esteeseen. Toiseksi kannattaa pitää pyyhkäisyt selkeinä: yksi tarkoituksellinen liike on helpompi lukea kuin kiireessä tehty sarja korjauksia. Nämä eivät poista virheitä, mutta tekevät niistä ymmärrettävämpiä, joten voin huomata, johtuiko epäonnistuminen huonosta ajoituksesta vai hätäisestä ohjauksesta.

Kolmas vinkki liittyy odotuksiin. Jos avaan pelin vain lyhyeksi ajaksi, en yritä pakottaa jokaista yritystä ennätykseksi. Keskityn silloin tasaiseen väistelyyn ja käytän kierrosta ohjauksen tuntuman ylläpitämiseen. Kun taas haluan kunnolla haastaa itseäni, pelaan rauhassa ja annan huomioni pysyä reitissä. Sama peli palvelee näin kahta eri tarvetta, mutta vain silloin, kun en yritä pelata kiireessä puolihuolimattomasti.

Kenelle juoksujen toisto sopii parhaiten?

Subway Surfers sopii erityisesti pelaajalle, joka pitää nopeasti käynnistyvistä peleistä ja haluaa parantaa suoritustaan pienin askelin. Se on myös hyvä valinta nuoremmalle pelaajalle, joka etsii helposti lähestyttävää toimintaa, kunhan ikäraja ja perheen omat pelisäännöt huomioidaan. Jos nautin siitä, että opettelen lukemaan reittiä ja huomaan vähitellen reagoivani paremmin, jokainen uusi juoksu tarjoaa selkeän syyn yrittää uudelleen.

Sen sijaan tarinavetoisten pelien ystävä voi kaivata enemmän hahmojen kehitystä ja selkeää etenemistä. Subway Surfersin vetovoima on toistuvassa juoksussa, ei pitkässä kertomuksessa. Myös pelaaja, joka haluaa rakentaa rauhassa tai tehdä taktisia päätöksiä ilman aikapainetta, saa todennäköisesti enemmän irti muusta pelihallipelistä. Tässä vaihtoehdossa toiminta ja reaktionopeus ovat koko kokemuksen keskipiste.

Verrattuna muihin nopeisiin mobiilipeleihin

Moniin vuoropohjaisiin tai pulmapohjaisiin mobiilipeleihin verrattuna tämä tuntuu välittömämmältä: en pysähdy valitsemaan siirtoa, vaan teen päätöksiä juoksun jatkuessa. Se on vahvuus, jos kaipaan energistä tekemistä muutamaksi minuutiksi. Samalla se on selvä kompromissi. Peli ei anna samanlaista harkinta-aikaa kuin logiikkapeli eikä tarjoa rauhallista etenemistä, jota esimerkiksi rakenteluun painottuva peli voi tarjota.

Myös muihin loputtoman juoksun tyyppisiin peleihin verrattuna sen oma tuntuma perustuu tuttuun ratajuoksun tilanteeseen: esteet ja kaistat pakottavat vaihtamaan linjaa nopeasti. En valitsisi sitä siksi, että odottaisin joka pelikerralla täysin erilaista perusmekaniikkaa. Valitsisin sen, jos juuri jatkuvan väistelyn toistuva haaste on se, mikä tekee lyhyestä pelistä palkitsevan. Kun perusidea alkaa tuntua liian tutulta, vaihtelu ei välttämättä riitä muuttamaan kokemusta sellaiseksi, jota etsisin pitkäksi aikaa.

Ilmaisuus ja ostot kannattaa huomioida

Pelin voi ladata maksutta, mutta siihen kuuluu sovelluksen sisäisiä ostoksia, joiden hinnat ovat 0,50 eurosta 109,99 euroon, jos maksu käsitellään Playn kautta. Maksulliset ostot ovat siis todellinen harkintakohta etenkin silloin, kun peliä käyttää lapsi. Itse pitäisin ostamisen erillään tavallisesta pelaamisesta ja sopisin etukäteen, saako mitään ostaa. Näin ilmaiseksi aloittaminen ei muutu vahingossa epäselväksi rahankäytöksi.

Ostomahdollisuus ei muuta sitä, mistä peruspelissä on kyse: juoksija pitää saada esteiden ohi. Jos etsit peliä, jossa ei ole lainkaan ostettavaa sisältöä, tämä ei ole ihanteellinen vaihtoehto. Jos taas hyväksyt vapaaehtoiset sovelluksen sisäiset ostot ja haluat ensin kokeilla, kiinnostaako itse juokseminen, maksuton aloitus madaltaa kokeilun kynnystä.

Milloin valitsisin jonkin muun?

Vaihtaisin toiseen peliin, jos huomaisin pelaavani vain automaattisesti yrityksen toisensa jälkeen ilman, että itse väistely enää tuntuu kiinnostavalta. Toisto on samalla pelin moottori ja sen suurin rajoite: yhden juoksun rakenne on helppo ymmärtää, mutta se ei välttämättä tyydytä pelaajaa, joka kaipaa jokaisella kerralla uutta sääntöä tai syvempää päätöksentekoa. Jos taas haluan harjoitella nopeaa reagointia ja pelata lyhyissä jaksoissa, yksinkertainen rakenne on nimenomaan etu.

Suosittelen tätä erityisesti ihmiselle, joka haluaa aloittaa pelaamisen sekunneissa ja nauttii omien virheiden korjaamisesta. Aloita rauhallisesti, tee selkeitä pyyhkäisyjä ja katso reittiä hieman hahmoa pidemmälle. Jos tällainen keskittynyt, nopeatempoinen juoksu tuntuu hyvältä, peli tarjoaa helposti lähestyttävän tavan täyttää lyhyt tauko. Jos etsit rauhaa, tarinaa tai täysin ostotonta kokemusta, valitsisin mieluummin toisenlaisen mobiilipelin.

Subway Surfers Usein kysytyt kysymykset