Aria: My Anime School Story

Analysoinut Reviewed

Kun avaan Aria: My Anime School Storyn, odotan animehenkistä kouluelämää, jossa seuraava tekeminen löytyy tutkimalla eikä pelkästään valikoita selaamalla. Pelin ydin tuntuu olevan roolileikin ja vapaan 3D-ympäristön yhdistelmä: voin kuvitella oman koulupäiväni, kulkea kampuksella ja vaihtaa tekemistä sen mukaan, huvittaako minua tällä kertaa ajaminen, pukeutuminen vai ihmissuhteisiin keskittyminen. Tämä tekee pelistä parhaimmillaan rennon paikan viettää hetki, ei niinkään tiukasti tavoitteisiin ohjaavan simulaation.

Mistä kampuspäivä alkaa?

Ensimmäinen teko ratkaisee tunnelman

Ensimmäisillä pelikerroilla huomio kiinnittyy siihen, että kyseessä on laaja 3D-hiekkalaatikkokampus. Kun ympäristöä voi lähestyä omassa tahdissa, ei ole pakko sitoutua heti yhteen tehtäväketjuun tai pelityyliin. Minulle juuri tämä vapaa aloitus on tärkeä: voin ensin katsella, missä olen, ja päättää vasta sitten, haluanko tehdä tarinasta sosiaalisen, näyttävään tyyliin keskittyvän vai enemmän liikkumiseen painottuvan.

Ensimmäinen käytännön vinkkini on valita aluksi yksi tavoite, vaikka vain oman hahmon ilmeen hiominen tai kampuksen tutkiminen. Hiekkalaatikossa tekemisen mahdollisuudet voivat tuntua yhtä aikaa houkuttelevilta ja hajanaisilta. Kun päätän etukäteen, mitä haluan juuri sillä pelikerralla, maailma tuntuu helpommalta ottaa haltuun, eikä aika kulu pelkkään epämääräiseen kiertelyyn.

Ajatus deittailusta, ajamisesta ja tyylistä antaa pelille selkeän animekoulun kehyksen. Se erottaa sen tavallisesta pukeutumispelistä, jossa vaatteiden vaihtaminen on koko sisältö, ja lineaarisesta tarinapelistä, jossa seuraava tapahtuma määrää rytmin. Täällä kiinnostus syntyy enemmän siitä, että voin itse yhdistellä eri tekemisiä ja antaa kouluelämälle oman sävyni.

Vapaa tila on sekä vahvuus että pieni haaste

Laaja ympäristö toimii parhaiten, jos pidän tutkimisesta ja haluan vaihtaa puuhaa ilman, että peli pakottaa kiirehtimään. Se sopii esimerkiksi lyhyeen taukoon, jolloin voin suunnitella asua tai kierrellä kampuksella, mutta myös pidempään hetkeen, jos haluan uppoutua roolileikkiin. Toisaalta vapaa rakenne ei välttämättä tarjoa samanlaista välitöntä suuntaa kuin peli, jossa jokainen vaihe kertoo täsmällisesti, mitä seuraavaksi tehdään.

Jos kaipaat heti alussa tiukkaa juonta, selkeästi merkittyjä tavoitteita ja jatkuvaa etenemisen tunnetta, tämä voi tuntua väljältä. En suosittelisi sitä ensisijaisesti pelaajalle, joka haluaa suorittaa tehtävälistaa tai tavoitella kilpailullista haastetta. Sen sijaan anime-estetiikasta ja omien tilanteiden keksimisestä pitävälle juuri avoimuus voi olla syy palata.

Tekeminen, palaute ja pieni palkinto

Rytmi syntyy tekemisen vaihtelusta

Pelin toimintaa on luontevaa ajatella kierroksena: valitsen jonkin tekemisen, saan siitä kokemuksen tai uuden tilanteen, nautin sen tuomasta pienestä palkinnosta ja päätän sitten, jatkanko samaa vai vaihdanko suuntaa. Tällainen rytmi sopii hyvin simulaatioon, jossa viihde ei välttämättä synny yhdestä suuresta voitosta vaan siitä, että oma hahmo ja koulupäivä tuntuvat hetken omilta.

Käytännössä vaihtelu on hyödyllinen tapa välttää yksitoikkoisuutta. Jos olen juuri käyttänyt aikaa ulkoasun miettimiseen, voin seuraavaksi lähteä liikkumaan tai rakentaa tilanteen sosiaalisemmaksi. En jäisi odottamaan, että yksi ominaisuus kantaa koko pelikertaa: pelin idea vaikuttaa olevan nimenomaan eri kouluelämän puolien yhdistelemisessä.

Tässä on myös pieni suunnitteluvinkki: ajattele asua ja tekemistä yhtenä kokonaisuutena. Jos haluan tehdä pelisessiosta tarinallisen, voin ensin päättää, millaisena hahmoni näyttäytyy, ja jatkaa sitten kampuksella sen mielikuvan mukaisesti. Se on yksinkertainen tapa saada vapaasta ympäristöstä enemmän irti ilman, että tarvitsen valmiiksi kirjoitettua juonta.

Palaute ei ole sama asia kuin selkeä etenemispolku

Vapaamuotoisen pelin palkinnot ovat usein enemmän tunnelmaa ja omaa tarinaa kuin tarkasti mitattavaa edistymistä. Se voi olla miellyttävää, jos nautin pienistä valinnoista ja hahmon muokkaamisesta. Jos taas haluan jokaisen toiminnon johtavan näkyvään, konkreettiseen saavutukseen, pelaamisen palaute voi tuntua kevyeltä. Tämä ero kannattaa huomioida jo ennen lataamista: Aria sopii paremmin mielikuvituksella täydentämiseen kuin tehokkaaseen suorittamiseen.

Myös arvioita kannattaa lukea maltillisesti. Pelin keskiarvo on 3,6 tähteä, ja sitä on arvioinut noin 2,1 tuhatta käyttäjää; julkaistuja arvosteluja on noin 488. Nämä luvut viittaavat siihen, ettei kokemus ole kaikille samanlainen. Minusta se on ymmärrettävää, sillä hiekkalaatikon vapaus voi olla yhdelle pelin paras puoli ja toiselle merkki siitä, että tekeminen kaipaisi enemmän ohjausta.

Aria on ilmainen, joten kokeilukynnys on matala, mutta ilmaisuus ei yksin kerro, kuinka hyvin peli vastaa omia odotuksia. Kun valitsen tällaisen pelin, mietin ensin, haenko rentoa animehenkistä roolileikkiä vai vahvaa etenemisen rakennetta. Ensimmäiseen tarkoitukseen se vaikuttaa luontevalta vaihtoehdolta; jälkimmäiseen valitsisin mieluummin pelin, jonka tavoitteet ja palkinnot ovat selvästi etualalla.

Tyylin vaihtaminen on osa pelaamista

Stailaus ei ole tässä pelkkä sivuhuomio, vaan se tukee ajatusta omasta anime-tarinasta. Jos pidän hahmon ulkoasun suunnittelusta, voin käyttää pukeutumista tapana määritellä, millaista roolia pelaan. Tämä on hyödyllisempää kuin loputtomasti vaatteita selaileva pelisessio: kun valitsen tietyn ilmeen ennen kampukselle lähtöä, annan itselleni samalla lähtökohdan seuraavalle pienelle tarinalle.

Yksi realistinen käyttötapa on avata peli koulupäivän jälkeen ja ottaa lyhyt hengähdystauko. Voin päättää hahmolle uuden tyylin, kulkea hetken kampuksella ja lopettaa, kun oma pieni kohtaus tuntuu valmiilta. Jos minulla on enemmän aikaa, voin vaihtaa toimintaa kesken session ja rakentaa pidemmän mielikuvituspäivän. Näin peli ei vaadi joka kerta pitkää sitoutumista, vaikka avoin maailma palkitseekin rauhallisen tutkimisen.

Milloin ajaminen tai deittailu kannattaa valita?

Toimintojen vaihtelu auttaa löytämään oman tavan pelata. Ajaminen voi sopia, kun haluan liikkumiseen perustuvaa tekemistä, kun taas deittailuun keskittyvä puoli palvelee paremmin pelaajaa, joka hakee sosiaalista animekoulun tunnelmaa. En lähtisi olettamaan, että toinen näistä on kaikille pelin tärkein osa. Parempi tapa on kokeilla kumpaakin sen mukaan, millaista vaihtelua juuri nyt kaipaan.

Jos pelaan yhdessä mielikuvituksellisen tavoitteen kanssa, saan toiminnasta enemmän irti: voin esimerkiksi päättää, että tämän kerran tarkoitus on rakentaa hahmolle tietynlainen koulupäivä sen sijaan, että vain kierrän paikasta toiseen. Tällainen itse asetettu tavoite on tärkeä juuri siksi, että avoin ympäristö ei aina anna samaa ulkoista rakennetta kuin tehtävävetoinen peli. Se tekee pelaamisesta henkilökohtaisempaa, mutta samalla vastuu kiinnostavan tekemisen keksimisestä jää osittain minulle.

Uusi sessio alkaa omasta ideasta

Miksi palaan kampukselle?

Hyvän hiekkalaatikkopelikerran lopussa minulla on usein pieni ajatus seuraavaa kertaa varten: voisin muuttaa tyyliä, kokeilla erilaista toimintaa tai jatkaa hahmon tarinaa toisesta kulmasta. Tämä on Aria-kokemuksen keskeinen uudelleenkäynnistäjä. Palaan, koska voin tehdä tutussa animekoulun ympäristössä uudenlaisen valinnan, en siksi, että peli välttämättä pakottaisi etenemään määrättyä reittiä pitkin.

Kun lopetan session, kannattaa jättää itselle yksi selkeä seuraava idea. Esimerkiksi “seuraavalla kerralla keskityn kampuksen tutkimiseen” on toimivampi suunnitelma kuin epämääräinen aikomus tehdä kaikkea. Tämä on pieni mutta käytännöllinen tapa saada avoimesta rakenteesta jatkuvuutta. Se auttaa erityisesti silloin, kun pelin vapaa muoto muuten johtaisi siihen, että aloitan joka kerta alusta ilman suuntaa.

Vertailussa tavallisiin anime- ja koulusimulaatiopeleihin Aria erottuu parhaiten yhdistämällä useita vapaa-ajan suuntia samaan 3D-kampukseen. Pukeutumispeli voi tarjota tarkemman keskittymisen asuihin, ja tarinavetoinen peli voi viedä määrätietoisemmin kohti käsikirjoitettuja tapahtumia. Aria on kiinnostavampi silloin, kun haluan liikkumisen, stailauksen ja ihmissuhteisiin liittyvän roolileikin samaan kokonaisuuteen, mutta vähemmän sopiva, jos toivon jonkin yksittäisen osa-alueen olevan syvällisempi kuin muut.

Kenelle tämä sopii — ja kenelle ei?

Gameous Worldin tekemä simulaatiopeli voi olla hyvä valinta animekoulun tunnelmasta, hahmon tyylistä ja vapaasta tutkimisesta pitäville. Se sopii myös pelaajalle, joka haluaa mobiilissa kevyen paikan rakentaa omia tilanteita eikä tarvitse joka minuutiksi uutta tehtävää. Peli on PEGI 12 -luokiteltu, joten ikäluokitus kannattaa huomioida, jos valitset sitä nuoremmalle pelaajalle.

Skipaisin sen, jos etsit realistista koulusimulaatiota, kilpailullista ajopeliä tai vahvasti kirjoitettua romanssiseikkailua. Aria lähestyy kouluteemaa animehenkisenä hiekkalaatikkona, eikä sen vapautta kannata sekoittaa siihen, että jokainen pelityyli saisi samanlaisen syvyyden. Myös pelaajan, joka turhautuu itse asetettaviin tavoitteisiin, kannattaa harkita lineaarisempaa vaihtoehtoa.

Asennuskynnys on silti monelle kohtuullinen: peliä on ladattu yli miljoona kertaa, ja se on ilmainen. Se toimii Android-laitteissa, joiden käyttöjärjestelmä on vähintään 6.0, ja nykyinen versio on 304. Jos laitteesi täyttää tämän vaatimuksen ja genre kiinnostaa, kokeilu on helppo tapa selvittää, sopiiko avoin pelirytmi omaan makuun.

Lopputulos: rento peli, jonka rytmin rakennat itse

Minun arvioni mukaan Aria: My Anime School Story toimii parhaiten silloin, kun en odota siltä yhtä pitkää, ennalta määrättyä tarinaa. Sen vahvuus on mahdollisuus siirtyä kampuksella tekemisestä toiseen ja käyttää tyyliä, liikkumista ja sosiaalista mielikuvitusta oman animehenkisen päivän rakentamiseen. Heikkous seuraa samasta ominaisuudesta: jos peli ei itse anna riittävästi suuntaa, minun täytyy keksiä se.

Suosittelisin sitä ystävälle, joka haluaa rentoutua, muokata hahmonsa ilmettä ja leikkiä ajatuksella omasta kouluelämästä 3D-ympäristössä. En suosittelisi sitä ensimmäisenä vaihtoehtona pelaajalle, joka haluaa vahvoja tavoitteita tai syvälle vietyä tarinaa. Kun lähestyn sitä oikeilla odotuksilla ja valitsen jokaiselle pelikerralle pienen oman tavoitteen, kampukselle palaamiselle löytyy luonteva syy.

Aria: My Anime School Story Usein kysytyt kysymykset