Solar Smash

Analysoinut Reviewed

Joskus haluan peliltä selkeän tavoitteen ja tiukan haasteen, mutta toisinaan tekee mieli vain kokeilla, mitä tapahtuu, kun avaruudessa päästää irti. Solar Smash sopii erityisesti jälkimmäiseen hetkeen: se on simulaatiopeli, jossa planeettojen käsittely ja tuhoaminen ovat leikin ydin. Minusta sen paras puoli ei ole pitkä juoni tai taitoa vaativa eteneminen, vaan se, että peliin voi tarttua nopeasti ja tehdä omia kokeiluja ilman suurta valmistelua.

Paradyme Gamesin peli tuntuu enemmän digitaaliselta hiekkalaatikolta kuin perinteiseltä tavoitteelliselta kampanjalta. Se on maksuton, mutta sisältää sovelluksen sisäisiä ostoksia, joten täysin ostovapaaseen pelikokemukseen suhtautuvan kannattaa pitää tämä mielessä. PEGI 7 -ikäluokitus kertoo, että peli on suunnattu myös nuoremmille pelaajille, vaikka planeettojen tuhoaminen voi olla tunnelmaltaan dramaattista. Minusta sisältö toimii parhaiten silloin, kun sen ottaa kevyenä kokeilupelinä eikä realistisena avaruussimulaationa.

Ensimmäiset kokeilut ratkaisevat enemmän kuin pitkä alkumatka

Alussa tärkeintä on huomata, ettei Solar Smash yritä pakottaa pelaajaa yhteen oikeaan pelitapaan. Voin valita planeetan ja kokeilla erilaisia tapoja vaikuttaa siihen. Tämä tekee ensikäynnistä vaivattoman: ei tarvitse ensin opetella monimutkaista sääntöjärjestelmää tai seurata pitkää tarinaa, ennen kuin pääsee tekemään jotakin näkyvää.

Ensimmäiset minuutit kannattaa käyttää eri toimintojen rauhalliseen kokeilemiseen sen sijaan, että yrittää heti keksiä tehokkainta tai näyttävintä tapaa. Näin oppii, millaiset kokeet tuottavat itselle kiinnostavimman lopputuloksen. Yksi pieni mutta hyödyllinen tapa pelata on vaihtaa kokeilujen välillä vain yhtä asiaa kerrallaan. Kun vaikutus muuttuu, on helpompi huomata, johtuiko se omasta valinnasta vai siitä, että koko lähestymistapa vaihtui.

Tässä pelissä varhainen tavoite syntyy usein pelaajasta itsestään. Voin esimerkiksi päättää testata, kuinka erilaiselta sama planeetta näyttää, kun lähestyn sitä eri tavoin, tai pyrkiä luomaan mahdollisimman näyttävän lopputuloksen. Tämä vapauttaa, jos en kaipaa tehtävälistaa, mutta voi tuntua epämääräiseltä, jos odotan peliä, joka kertoo täsmälleen mitä tehdä seuraavaksi. Solar Smash ei ole parhaimmillaan silloin, kun kaipaan selkeästi rajattuja tehtäviä ja niiden palkintoja.

Arkisessa käytössä peli sopii hyvin lyhyeen taukoon. Jos odotan hetken bussipysäkillä tai haluan pitää pienen hengähdystauon muun tekemisen lomassa, voin käynnistää sen, kokeilla muutamaa ideaa ja sulkea pelin ilman tunnetta siitä, että jokin pitkä tehtävä jäi kesken. Tämä on merkittävä ero peleihin, joissa eteneminen riippuu jatkuvasta kirjautumisesta tai usean vaiheen suorituksesta. Tässä oma uteliaisuus on usein tärkeämpi moottori kuin ulkoinen palkinto.

Oma tavoite pitää hiekkalaatikon liikkeessä

Kun pelissä ei kuljeta vain yhtä ennalta määriteltyä reittiä, tavoitteiden keksimisestä tulee osa pelaamista. Minusta toimiva tapa on valita ennen kokeilua jokin yksinkertainen kysymys: miltä tämä planeetta näyttää yhdenlaisella lähestymistavalla verrattuna toiseen? Tällainen pieni rajaus tekee tekemisestä kiinnostavampaa kuin sattumanvarainen naputtelu, mutta ei tee pelistä suorittamista.

Toinen käytännöllinen idea on jättää itselle vertailukohta. Voin aloittaa tutulla planeetalla, tehdä yhden kokeen ja vaihtaa sitten vain yhtä valintaa. Näin huomaan paremmin, mitkä muutokset ovat visuaalisesti merkittäviä. Tämä on myös hyvä tapa välttää se, että kaikki kokeilut sulautuvat yhdeksi samankaltaiseksi vaikutelmaksi. Hiekkalaatikossa oma pieni muistiinpano tai mielessä pidetty kysymys voi olla yllättävän hyödyllinen, vaikka pelissä ei tarvitsisi tavoitella muodollista tulosta.

Minulle tällainen itse asetettu tavoite on pelin vahvuus ja samalla sen selkein rajoitus. Jos nautin vaihtoehtojen tutkimisesta, tekemistä riittää niin kauan kuin uusia ideoita syntyy. Jos taas haluan saada jokaisesta pelisessiosta mitattavaa etenemistä, palkinnon tai uuden tarinallisen käänteen, vapaus voi kääntyä tyhjäksi tilaksi. Silloin tehtäviin, tasoihin tai kampanjaan nojaava peli on todennäköisesti parempi valinta.

Edistymisen merkit ovat kokeilujen tuloksissa

Hiekkalaatikkopelissä edistyminen ei välttämättä tunnu samalta kuin kokemuspisteiden tai tasojen kerääminen. Solar Smashissa oma kehitys näkyy ennen kaikkea siinä, että opin käyttämään kokeiluja tarkoituksellisemmin. Aluksi teen asioita vain nähdäkseni, mitä tapahtuu. Myöhemmin alan vertailla lopputuloksia ja huomaan, millaisilla valinnoilla saan aikaan juuri sellaisen näkymän, jota tavoittelen.

Tämä on hienovarainen palkitsemisen tapa. Se ei anna samanlaista selvää onnistumisen signaalia kuin tason läpäisy, mutta se voi olla tyydyttävä pelaajalle, joka pitää tutkimisesta ja visuaalisista muutoksista. Käytännössä kannattaa välillä pysähtyä katsomaan lopputulosta eikä siirtyä heti seuraavaan kokeeseen. Kun huomaa, mikä siinä onnistui, seuraava kierros saa suunnan ja tekeminen tuntuu vähemmän satunnaiselta.

En kuitenkaan odottaisi, että tällainen itseohjautuva eteneminen vastaa kaikille avattavien sisältöjen keräämistä. Jos tärkein motivaationi on nähdä selkeä lista lukituista palkinnoista ja tietää, millä ehdolla ne saa käyttöön, peli voi jättää minut kaipaamaan vahvempaa rakennetta. Tässä kannattaa erottaa kaksi asiaa: pelin kanssa voi jatkaa uusia kokeita tekemällä, mutta se ei automaattisesti tarkoita samanlaista näkyvää etenemistä kuin roolipeleissä tai tasopohjaisissa toimintapeleissä.

Myös pelin suuri suosio kertoo, että tällainen nopeasti lähestyttävä ajatus on löytänyt yleisön. Sillä on yli sata miljoonaa asennusta, ja sen keskiarvo on 4,5 yli miljoonan arvion perusteella. En pitäisi näitä lukuja takeena siitä, että peli sopii omiin mieltymyksiini, mutta ne antavat mittakaavaa: kyse ei ole pienelle erikoisyleisölle tehdystä kokeilusta. Oleellisempi valintakysymys on silti se, nautinko vapaasta kokeilusta vai tarvitsenko jatkuvasti näkyvän seuraavan tavoitteen.

Haaste kasvaa omien odotusten mukana

Solar Smashin vaikeuskäyrä ei tunnu samalla tavalla tasoitetulta kuin pelissä, jossa ensin opetetaan perusteet ja sitten lisätään vastusta. Täällä haaste syntyy enemmän siitä, kuinka kiinnostavan tai hallitun kokeilun itselleni asetan. Jos haluan vain nähdä näyttävän muutoksen, kynnys aloittaa on matala. Jos taas yritän saada aikaan tietynlaisen lopputuloksen tai vertailla vaihtoehtoja, tarvitsen enemmän kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä.

Yksi konkreettinen vinkki on välttää liian monen asian muuttamista kerralla silloin, kun yritän ymmärtää, miksi lopputulos oli erilainen. Kun kokeilen yhtä lähestymistapaa rauhassa ja teen vasta sitten uuden version, opin pelin käyttäytymisestä enemmän. Tämä ei ole pakollinen pelityyli, eikä jokaisen tarvitse analysoida kokeitaan, mutta se auttaa muuttamaan lyhyen viihdehetken pieneksi tutkimusleikiksi.

Vapaus merkitsee myös sitä, ettei peli välttämättä tarjoa ulkopuolista painetta jatkaa. Tämä on miellyttävää, jos haluan pelata oman aikatauluni mukaan, mutta heikompi puoli silloin, kun tarvitsen selkeän haasteen pitämään huomion yllä. Jos muutaman kokeen jälkeen tuntuu, ettei seuraavaa ideaa löydy, kyse ei välttämättä ole siitä, että pelaisin väärin; ehkä sen avoin rakenne ei vain vastaa senhetkistä tarvetta. Toimintapelissä tai pulmapelissä seuraava haaste on yleensä annettu valmiiksi, kun taas täällä se on usein keksittävä itse.

Vertailu tavallisiin simulaatio- ja avaruuspeleihin auttaa hahmottamaan valintaa. Jos etsin rauhallista rakentelua, jossa ylläpidän järjestelmää tai kehittelen jotakin pitkällä aikavälillä, toinen simulaattori voi tuntua palkitsevammalta. Jos taas haluan tarinallisen avaruusseikkailun, jossa eteneminen kuljettaa paikasta toiseen, Solar Smash ei ole sama kokemus. Sen vahvuus on planeettoihin keskittyvä vapaa kokeilu, ei laaja avaruusmatka tai resurssien hallinnan ketju.

Lyhyisiin pelisessioihin sopiva rytmi, mutta ostokset kannattaa huomioida

Pelin rytmi on luonteeltaan katkonainen hyvällä tavalla: voin tehdä yhden kokeen, arvioida tuloksen ja palata myöhemmin. En tarvitse pitkää istuntoa, jotta pelaaminen tuntuisi valmiilta. Tämä tekee siitä sopivan myös ihmiselle, joka ei halua sitoutua monen tunnin kampanjaan. Toisaalta juuri lyhyys voi muuttua toistoksi, jos palaan aina tekemään saman asian ilman uutta omaa tavoitetta.

Maksuttomuus madaltaa kokeilemisen kynnystä, mutta sovelluksen sisäiset ostot ovat osa kokonaisuutta. Hinnat ovat 2,09–15,99 euroa, jos maksu kulkee Playn kautta. Suosittelen päättämään ennen pelaamista, haluanko käyttää rahaa lainkaan, etenkin jos peli on lapsen laitteella. Näin lyhyet pelisessiot pysyvät hallinnassa eikä ostomahdollisuus tule vastaan hetken mielijohteesta. En ostaisi mitään vain siksi, että kuvittelisin sen ratkaisevan avoimen pelirakenteen: ensin kannattaa varmistaa, että itse kokeilun perusidea tuntuu omalta.

Teknisiä tietoja tarkistavalle nykyinen versio on 2.7.5 ja vähimmäisvaatimuksena on Android 7.0. Peli on julkaistu 19.1.2020, joten se ei ole aivan uusi tulokas. Käytännössä asentamisen sopivuus riippuu silti oman laitteen yhteensopivuudesta, eikä versionumero yksin kerro, miltä peli tuntuu jokaisella puhelimella. Jos laite on vanha tai pelaan mieluummin suurella näytöllä, tarkistan ensin, että oma käyttöympäristö vastaa vaatimuksia ja että ohjaustapa tuntuu mukavalta.

Kenelle peli sopii ja milloin valitsisin toisin

Suosittelisin Solar Smashia pelaajalle, joka pitää vapaasta kokeilusta, näyttävistä muutoksista ja siitä, että pelin voi avata vain muutamaksi minuutiksi. Se sopii hyvin myös uteliaalle pelaajalle, joka tykkää tehdä omia pieniä vertailuja ilman, että joka kerta on pakko päästä seuraavalle tasolle. PEGI 7 -luokitus tekee siitä mahdollisen vaihtoehdon myös nuoremmille, mutta aikuisen kannattaa huomioida, että pelin keskeinen idea liittyy planeettojen tuhoamiseen ja että mukana on sovelluksen sisäisiä ostoksia.

Jättäisin sen väliin, jos haen monipuolista kampanjaa, tarkasti ohjattuja tavoitteita tai jatkuvasti kasvavaa vaikeutta. Samoin pelaaja, joka väsyy avoimista valinnoista ja kaipaa pelin kertovan seuraavan askeleen, saattaa viihtyä paremmin tehtäväpohjaisessa pelissä. Tässä ratkaisevaa ei ole se, onko peli hyvä tai huono yleisesti, vaan se, tuntuuko oman tekemisen keksiminen palkitsevalta vai vaivalloiselta.

Oma etenemistuomioni on myönteinen mutta rajattu: peli ylläpitää kiinnostusta parhaiten, kun lähestyn sitä kokeiluleikkikenttänä enkä odota perinteistä etenemisjärjestelmää. Sen tavoitteet ovat usein omiani, edistyminen näkyy oppimisessa ja haasteen määrän valitsen itse. Jos tämä kuulostaa houkuttelevalta, maksuton aloitus tekee kokeilemisesta helppoa. Jos taas tarvitsen selkeät avaukset ja ulkoiset palkinnot pitämään pelin liikkeessä, valitsisin toisenlaisen simulaatio- tai toimintapelin.

Lopulta juuri tämä vapaus tekee Solar Smashista joko virkistävän tai hieman hajanaisen. Minulle se toimii parhaiten lyhyenä taukopelinä, johon palaan uuden idean kanssa: kokeilen, vertaan ja lopetan, kun olen saanut haluamani vastauksen. Kun pelaan näin, se tarjoaa omanlaisensa rauhallisen vastapainon peleille, joissa jokainen minuutti tähtää seuraavaan tehtävään. En suosittelisi sitä kaikille avaruuspelien ystäville, mutta uteliaalle kokeilijalle se on helppo ja omaleimainen vaihtoehto.

Solar Smash Usein kysytyt kysymykset