BMX Playground

Analysoinut Reviewed

Minulle BMX Playground toimii parhaiten digitaalisena temppupaikkana: käynnistän pelin, etsin sopivan rytmin ja kokeilen, miten pitkälle pyörän kanssa voi viedä yhden hypyn tai voltin. Sen ydin ei ole urheilusuorituksen vakava jäljittely vaan vapaamuotoinen freestyle-ajelu. Avoimen leikkikentän ajatus tekee pelistä helposti lähestyttävän, sillä voin keskittyä temppujen kokeilemiseen ilman, että jokainen hetki tuntuu kilpailulta.

Tämä on Lemon Globalin urheilupeli, ja nimen perusteella odotukseni olivat melko suoraviivaiset: BMX-pyörä, ajamista ja temppuja. Käytössä tärkein kysymys ei kuitenkaan ole temppujen määrä vaan se, tuntuuko kokeileminen palkitsevalta. Vapaus yrittää uudelleen on tämän tyyppisen pelin vahvuus, mutta samalla se asettaa tuntumalle korkeat vaatimukset. Jos ohjaus tuntuu epätarkalta, avoin ympäristö ei yksin riitä pitämään kiinnostusta yllä.

Temppujen kokeileminen on pelin keskipiste

Freestyle-pelissä hauskuus syntyy pienestä päätöksestä: lähdenkö hyppyyn kovempaa, yritänkö voltin vai tyydynkö tällä kertaa siistimpään laskeutumiseen? BMX Playgroundin lähtökohta kutsuu kokeilemaan juuri tällaisia vaihtoehtoja. Kun temppu onnistuu, tunne on välitön; kun se menee pieleen, luonteva reaktio on ottaa uusi yritys eikä sulkea peliä heti.

Vapaamuotoinen leikkikenttä sopii tähän paremmin kuin tiukasti rajattu kilpailurata. Siinä huomio voi pysyä itse tekemisessä ja siinä, miten erilaiset lähestymiset vaikuttavat temppuun. Tämä ei silti automaattisesti tarkoita, että ympäristöstä löytyisi loputtomasti tekemistä. Jos pelaaja kaipaa jatkuvasti uusia tavoitteita, tarinaa tai tarkasti etenevää uratilaa, pelkkä temppujen hiominen voi alkaa tuntua yksitoikkoiselta.

Minusta olennaista on suhtautua peliin lyhyenä taitoleikkinä, ei realistisena BMX-simulaattorina. Sen kuvaus lupaa ajamista, voltteja ja villejä temppuja avoimessa ympäristössä, joten odotan ennen kaikkea vapaata kokeilua. En lähtisi peliin sillä oletuksella, että jokainen oikean lajin tekniikka tai ajotilanne olisi mallinnettu tarkasti.

Onnistuminen vaatii rytmiä, ei vain rohkeutta

Temppupeleissä helposti unohtuu, että näyttävä liike alkaa jo ennen ilmaan nousua. Käytännössä kannattaa ensin opetella, miten lähestymisnopeus ja lähtöhetki vaikuttavat yritykseen. Sen sijaan, että yrittäisin heti kasata monta liikettä samaan suoritukseen, keskittyisin yhteen temppuun kerrallaan. Näin epäonnistumisesta saa hyödyllistä palautetta: oliko ongelma vauhdissa, ajoituksessa vai siinä, että yritin liikaa yhdellä kertaa?

Tämä on myös hyvä tapa erottaa ohjauksen opettelu itse pelin vaikeudesta. Kun teen samanlaisen lähestymisen useamman kerran ja muutan vain yhtä asiaa, huomaan paremmin, mikä auttaa. Jos taas vaihdan samalla vauhtia, suuntaa ja temppua, yksittäisestä epäonnistumisesta on vaikea päätellä mitään. Tällainen pieni kokeilujärjestys tekee pelaamisesta vähemmän sattumanvaraista ja auttaa pääsemään nopeammin siihen hauskaan hetkeen, jossa temppu alkaa onnistua luotettavammin.

En myöskään yrittäisi jahdata näyttävyyttä jokaisella kierroksella. Tasainen laskeutuminen voi olla hyödyllisempi tavoite kuin jatkuvasti suurempi temppu, sillä se auttaa ymmärtämään, millainen yritys on hallittavissa. Kun perusrytmi alkaa löytyä, isompien temppujen kokeilu tuntuu ansaitulta eikä pelkältä arvaukselta.

Arjen lyhyt pelituokio toimii luontevimmin

Kuvittelen käyttäväni peliä esimerkiksi bussimatkaa odotellessa tai kotona muutaman minuutin tauolla. Avaan sen, kokeilen pari lähestymistä ja lopetan, kun saan yhden siistin tempun tai huomaan, että keskittyminen herpaantuu. Tällainen käyttö sopii temppujen nopeaan palkitsevuuteen paremmin kuin pitkä pelisessio, jossa odotan jatkuvaa uutta sisältöä.

Jos pelaan puhelimella pienissä väleissä, pidän yksinkertaisena tavoitteena yhden asian harjoittelua: ensin hyppy, sitten voltin ajoitus tai lopuksi laskeutumisen hallinta. Se vähentää turhautumista, jos ohjaus vaatii totuttelua. Toisaalta pelaaja, joka haluaa käyttää pitkän illan laajaan etenemiseen ja selkeisiin välitavoitteisiin, saattaa kaivata urheilupeliltä enemmän rakennetta kuin avoin temppuilu tarjoaa.

Kannattaa myös huomata, että peli voi tuntua erilaiselta sen mukaan, millaisella laitteella sitä pelaa ja miten herkästi ohjaus reagoi. En tekisi yhdestä huonosta ensimmäisestä yrityksestä johtopäätöstä koko pelistä. Ensin kannattaa kokeilla rauhallista lähestymistä ja antaa itselle hetki oppia, miten pyörä vastaa. Jos yritykset silti tuntuvat enemmän sattumalta kuin omilta valinnoilta, juuri se on perusteltu syy siirtyä toiseen peliin.

Vertailu muihin urheilupeleihin paljastaa rajauksen

Tavallisiin urheilupeleihin verrattuna BMX Playgroundin houkutus on vapaassa temppuilussa, ei ottelun tuloksessa tai joukkueen rakentamisessa. Se voi olla kiinnostavampi valinta kuin esimerkiksi selkeästi kilpailuun keskittyvä peli silloin, kun haluan kokeilla liikkeitä omassa tahdissa. Toisaalta skeittaus- tai BMX-peli, jossa on tarkasti määriteltyjä haasteita, voi sopia paremmin pelaajalle, joka haluaa tietää aina, mitä seuraavaksi pitäisi saavuttaa.

Vertailussa ratkaiseva ero on siis pelin rytmi. Jos nautin saman tempun hiomisesta ja vapaasta liikkumisesta, avoin leikkikenttä on luonteva kehys. Jos taas motivoinnini syntyy pistetaulukoista, urasta, vastustajista tai selkeästä tehtävälistasta, kannattaa valita peli, jossa nuo asiat ovat etualalla. BMX Playgroundia ei kannata arvioida sen perusteella, kuinka hyvin se täyttää aivan toisenlaisen urheilupelin lupaukset.

Vapaudella on myös hintansa

Avoin temppuilu antaa tilaa omille kokeiluille, mutta se voi jättää pelaajan ilman selkeää suuntaa. Jos en itse keksi harjoiteltavaa tai tapaa tehdä pelaamisesta haastavampaa, leikkikenttä saattaa tuntua nopeasti samalta. Tämä on erityisen tärkeä huomio pelaajalle, joka tarvitsee peliltä jatkuvia tavoitteita pysyäkseen kiinnostuneena.

Toinen mahdollinen kitkakohta on temppupelin vaatima tarkkuus. Pienet erot vauhdissa tai ajoituksessa voivat ratkaista, onnistuuko yritys, ja jos ohjauksen oppimiskäyrä tuntuu jyrkältä, ensimmäiset hetket voivat olla turhauttavia. Kannattaa kokeilla rauhassa ennen kuin päättää, ettei peli sovi itselle, mutta myöskään kärsivällisyyttä ei tarvitse venyttää loputtomiin: jos kontrolli ei ala tuntua omalta, toinen, selkeämmin ohjattava peli voi olla parempi valinta.

Peli on maksuton, mutta mukana on sovelluksen sisäisiä ostoja. Playn kautta laskutettavat ostot sijoittuvat hintaluokkaan 3,19–4,29 euroa. En siis pitäisi lataamista automaattisesti merkkinä siitä, että kaikki pelin sisältö tai mahdolliset lisävalinnat ovat maksuttomia. Jos haluan vain kokeilla, sopivin toimintatapa on aloittaa rauhassa ja arvioida peliä sen perusteella, mitä se tarjoaa ilman ostoksia; mitään ei tarvitse hankkia vain siksi, että temppuilu olisi mielekästä.

Ikäluokituksena on PEGI 3, joten peli sopii myös nuoremmille pelaajille ikäluokituksen näkökulmasta. Käytännössä temppujen opettelu voi silti vaatia kärsivällisyyttä, joten aivan pienelle pelaajalle ohjauksen omaksuminen saattaa olla aikuisen kanssa hauskempaa. Jos puhelinta käyttää lapsi, ostot kannattaa huomioida laitteen omissa asetuksissa eikä olettaa, että maksuttomuus poistaisi ostomahdollisuudet.

Kenelle peli sopii ja kenelle ei

BMX Playground sopii parhaiten pelaajalle, joka pitää freestyle-ajelusta ja saa iloa omien yritysten parantamisesta. Se on myös luonteva vaihtoehto, jos haluan urheilupelin, jota voi pelata lyhyissä jaksoissa ilman tarvetta seurata pitkää ottelua. Pelin 4,3 keskiarvo ja noin 4,8 tuhatta arviota kertovat, että sillä on jo oma pelaajakuntansa, mutta oma sopivuus ratkeaa ennen kaikkea siihen, nautinko temppujen harjoittelusta.

Pelillä on yli miljoona asennusta, mikä tekee siitä helposti löydettävän kokeilun BMX-aiheisten mobiilipelien joukossa. Sen nykyinen versio on 1.23, ja se vaatii vähintään Android 7.1:n. Nämä tiedot ovat hyödyllisiä ennen lataamista, mutta ne eivät kerro, miltä peli tuntuu omassa kädessä; juuri ohjauksen sujuvuus ja se, kuinka paljon nautin vapaasta temppuilusta, ratkaisevat enemmän kuin asennusmäärä.

Jättäisin pelin väliin, jos etsin realistista harjoitustyökalua oikeaan BMX-ajoon, syvää uratilaa tai runsasta kilpailullista rakennetta. Samoin pelaaja, joka turhautuu helposti toistoon tai haluaa jokaisesta pelikerrasta uuden tavoitteen, voi löytää paremmin sopivan vaihtoehdon tehtävävetoisesta urheilupelistä. BMX Playgroundin vahvuus on rajatumpi: se antaa tilan tehdä temppuja ja opetella niitä omalla rytmillä.

Kannattaako se ladata?

Minun suositukseni riippuu siitä, mitä etsin peliltä. Jos haluan kevyen BMX-kokeilupaikan, jossa voin tehdä voltteja ja hioa yrityksiä lyhyissä pelituokioissa, BMX Playground vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta. Lemon Globalin peli on ilmainen ladata, sen ikäluokitus on PEGI 3 ja se on saatavilla Androidille versiosta 7.1 alkaen. Sovelluksen sisäiset ostot kannattaa silti pitää mielessä.

Paras tapa arvioida sitä on asettaa itselle pieni tavoite heti alussa: opettele yksi lähestyminen, kokeile yhtä temppua ja katso, tuntuuko uusi yritys edellistä hallitummalta. Jos huomaan kehittyväni ja nautin siitä, että saan itse päättää seuraavan kokeilun, peli tekee juuri sen mitä siltä haen. Jos taas kaipaan valmiita haasteita ja selkeää etenemistä, valitsisin mieluummin rakenteeltaan kilpailullisemman vaihtoehdon. Minulle sen viehätys on ennen kaikkea vapaudessa kokeilla, mutta se vapaus toimii parhaiten silloin, kun pelaaja tuo mukanaan oman pienen tavoitteensa.

BMX Playground Usein kysytyt kysymykset