Reaalinen Kitara! Musiikkipeli

Analysoinut Reviewed

Kun haluan kokeilla kitaraa ilman soitinta tai saada sormet liikkeelle ennen oikeaa harjoitusta, Reaalinen Kitara on helppo ottaa esiin puhelimesta. Se on Gismartin musiikkipeli, jossa kosketusnäyttö toimii virtuaalisena kitarana. Ensimmäisellä käyttökerralla kannattaa suhtautua siihen juuri sellaisena: hauskana ja helposti lähestyttävänä soittoympäristönä, ei täydellisenä korvikkeena kitaralle tai opettajalle. Ensimmäinen onnistuminen voi olla yksinkertainen sointu, joka kuulostaa tunnistettavalta.

Millaista soittamista puhelimessa kannattaa odottaa

Sovelluksen idea on selkeä: näytöllä soitetaan, opetellaan sointuja ja viritetään kitaraa. Käytännössä kokemus on parhaimmillaan silloin, kun haluan kokeilla ääniä nopeasti tai harjoitella yksittäistä asiaa lyhyen hetken. Puhelin kulkee mukana, eikä aloittamiseen tarvita soitinta, plektraa tai hiljaista harjoitushuonetta.

Virtuaalisen kitaran suurin etu on matala kynnys. Jos en tiedä vielä, miten sointu rakentuu tai miltä kitaramainen sävel kuulostaa, voin kokeilla ilman huolta väärästä otteesta oikeassa soittimessa. Tämä tekee pelistä mukavan ensikosketuksen musiikkiin ja antaa tilaisuuden tunnustella, innostaako kitaran ääni itseäni.

Ruutu asettaa kuitenkin selvän rajan. Kosketusnäytöllä napauttaminen ei opeta sormille samaa painetta, asentoa tai kielten hallintaa kuin oikea kitara. Myös soittamisen fyysinen tuntuma jää pois. Siksi en käyttäisi tätä yksinään, jos tavoitteeni on valmistautua perusteellisesti kitaratunneille tai opetella soittamaan kappaleita akustisella soittimella.

Peliksi se sopii etenkin uteliaalle aloittelijalle, satunnaiseen kokeiluun ja musiikilliseen ajanvietteeseen. Jos taas etsin järjestelmällistä kurssia, tarkkaa palautetta omasta soitosta tai täysimittaista digitaalista studiota, valitsisin toisenlaisen työkalun. Tässä vahvuus on nimenomaan se, että kitaran äärelle pääsee helposti.

Aloita rauhassa ja etsi yksi selkeä tavoite

Ensimmäisellä avauskerralla en yrittäisi opetella kaikkea kerralla. Valitsisin yhden konkreettisen tavoitteen, kuten soinnun kokeilemisen, äänen kuuntelemisen tai virityksen hahmottamisen. Kun tiedän, mitä haluan tehdä, sovelluksen eri osat on helpompi ymmärtää eikä ruudulla kokeilu muutu päämäärättömäksi naputteluksi.

Jos olen aivan uusi kitaran kanssa, aloittaisin soinnusta ja kuuntelisin, millainen ääni syntyy, kun painan ruudun eri kohtia. Tärkeä käytännön vinkki on edetä yksi muutos kerrallaan: kokeile ensin yhtä otetta tai ääntä, kuuntele tulos ja vasta sitten vaihda seuraavaan. Näin huomaan paremmin, mikä kosketus vaikuttaa mihinkin.

Ensimmäinen onnistuminen ei vaadi kappaleen soittamista. Minulle hyvä aloitustulos on se, että löydän soinnun, kuulen sen eron yksittäiseen ääneen ja pystyn toistamaan kokeilun. Tämä pieni onnistuminen kertoo, että ymmärrän sovelluksen perusidean ja voin päättää, haluanko jatkaa harjoittelua.

Viritys ja sointujen kokeilu palvelevat eri tarpeita

Viritystoimintoa kannattaa lähestyä käytännöllisesti. Se on hyödyllinen, kun haluan tutustua siihen, mitä kitaran virittäminen tarkoittaa, tai tarkistaa omaa soitinta. Jos tarkoitus on virittää fyysinen kitara, puhelimen mikrofonin pitää kuulla soittimen ääni riittävän selvästi; taustamelu ja muut samanaikaiset äänet voivat tehdä kuuntelusta hankalampaa. Rauhallinen paikka auttaa enemmän kuin kiireinen kokeilu meluisassa huoneessa.

Virtuaalisilla soinnuilla taas voi kokeilla musiikillisia vaihtoehtoja ilman, että sormien asento oikealla otelaudalla muodostuu esteeksi. Tämä on hyvä tapa pohtia, millainen sointiväri miellyttää omaa korvaa. Se ei silti takaa, että sama ote onnistuu heti oikealla kitaralla, sillä käden liike ja kielten painaminen ovat eri asia kuin näytön koskettaminen.

Yksi hyödyllinen tapa käyttää peliä on harjoitella kuuntelemista: soita tuttu sointu, pysähdy hetkeksi ja yritä tunnistaa sen tunnelma tai ero seuraavaan kokeilemaasi ääneen. Tällainen pieni kuunteluharjoitus tekee käytöstä aktiivisempaa kuin satunnainen naputtelu. Samalla huomaan nopeasti, kiinnostavatko minua enemmän soinnut, vapaa kokeilu vai virittäminen.

Missä ensikertalainen voi hämmentyä

Yleisin väärinkäsitys on odottaa, että sovellus opettaa koko kitaransoiton alusta loppuun. Sen kuvaus kertoo soittamisesta, sointujen opettelusta ja virittämisestä, mutta oma oppiminen riippuu siitä, miten käytän näitä mahdollisuuksia. Jos kaipaan vaiheittaista opetussuunnitelmaa, jossa käden asento, rytmi ja kappaleharjoittelu etenevät järjestyksessä, tarvitsen rinnalle opetussisältöä tai oikean opettajan.

Toinen kompastuskivi on kosketusnäytön tarkkuuden tulkitseminen oikean kitaran taidoksi. Puhelimessa oikea kohta voi löytyä napauttamalla, mutta soittimella sormien täytyy osua kielille ja painaa niitä hallitusti. Käyttäisin peliä idean kokeilemiseen ja korvan harjoittamiseen, en todisteena siitä, että osaan jo soittaa kyseisen soinnun fyysisellä kitaralla.

Myös laitteen ja ympäristön vaikutus kannattaa pitää mielessä. Pienellä näytöllä on vähemmän tilaa sormille, ja puhelimen kaiuttimesta kuunneltuna ääni ei välttämättä tunnu yhtä täyteläiseltä kuin oikeasta soittimesta. Kuulokkeet voivat tehdä kuuntelusta selkeämpää, jos ne sopivat omaan tilanteeseen, mutta niiden käyttäminen ei muuta virtuaalista soittoa akustiseksi kokemukseksi.

Jos sovelluksen avaaminen johtaa nopeasti maksullisiin valintoihin, kannattaa lukea näytön vaihtoehdot rauhassa ennen etenemistä. Peli on ilmainen, ja Playn kautta laskutettavat sovelluksen sisäiset ostot ovat 2,09–79,99 euroa. En tekisi ostosta vain siksi, että haluan kokeilla perusideaa; ensin kannattaa selvittää, riittääkö omaan käyttöön se, mitä voi käyttää maksutta.

Mihin se asettuu muiden kitaravaihtoehtojen rinnalla

Tavalliseen kitaraharjoitussovellukseen verrattuna Reaalinen Kitara tuntuu enemmän nopealta virtuaaliselta soitinlelulta kuin sitovalta kurssilta. Se on etu silloin, kun haluan saada äänen esiin heti ja kokeilla sointuja ilman pitkää valmistelua. Kurssipohjainen vaihtoehto on parempi, jos tarvitsen selkeän etenemisjärjestyksen ja harjoituksia, jotka rakentuvat edellisen osaamisen päälle.

Oikea kitara voittaa luonnollisesti tuntumassa, dynamiikassa ja siinä, että harjoittelen samalla soittoasentoa. Viritysmittari puolestaan voi olla tarkoituksenmukaisempi, jos ainoa tehtäväni on virittää soitin nopeasti. Reaalinen Kitara osuu näiden väliin: se tarjoaa yhden paikan, jossa voi kokeilla kitaramaisia ääniä, tutustua sointuihin ja perehtyä viritykseen ilman soitinhankintaa.

Tämä tekee siitä sopivan myös tilanteisiin, joissa en ole varma kiinnostuksestani. Voin kokeilla muutaman minuutin aikana, pidänkö sointujen etsimisestä ja kitaran äänestä. Jos kiinnostus kasvaa, seuraava järkevä askel on ottaa oikea soitin käteen ja käyttää peliä korkeintaan täydentävänä apuna. Jos kiinnostus jää satunnaiseksi, puhelimessa kokeilu voi silti olla mukavaa ajanvietettä.

Käytännön taustat ja sopivuus eri käyttäjille

Reaalinen Kitara on maksuton musiikkipeli, jonka kehittäjä on Gismart. Se on ollut saatavilla vuodesta 2013, ja nykyinen versio on 3.41. Pelin keskimääräinen arvio on 3,0 tähteä, ja arviot perustuvat noin 684 000 käyttäjän palautteeseen. Yli 100 miljoonaa asennusta kertoo, että virtuaalisen kitaran kokeileminen kiinnostaa laajaa yleisöä, vaikka suosio ei tietenkään takaa, että käyttö tuntuu jokaisesta sopivalta.

Ikäluokituksena on PEGI 3, joten sisältö on merkitty pienillekin käyttäjille sopivaksi. Aikuisen kannattaa silti huomioida sovelluksen sisäiset ostot, etenkin jos lapsi käyttää laitetta itsenäisesti. Peli toimii Android-versiolla 9 tai uudemmalla; ennen lataamista tarkistaisin oman laitteen järjestelmäversion, jotta vältyn turhalta asennusyritykseltä.

Suosittelen sitä erityisesti ihmiselle, joka haluaa kokeilla kitaraa mahdollisimman vaivattomasti, tai jo soittavalle, joka kaipaa nopeaa paikkaa sointujen ja äänten tunnusteluun. Se ei ole paras valinta, jos haet tarkkaa palautetta tekniikasta tai haluat harjoitella sorminäppäryyttä oikealla otelaudalla. Tämä ero kannattaa ymmärtää jo ennen lataamista, sillä se määrittää, tuntuuko peli hyödylliseltä vai liian rajalliselta.

Seuraava askel ilman turhia odotuksia

Minun tapani aloittaa olisi yksinkertainen: avaan pelin, etsin yhden soinnun, kuuntelen sen ja kokeilen, osaanko toistaa sen. Sen jälkeen testaan virityksen toimintaa rauhallisessa ympäristössä, jos minulla on oikea kitara lähellä. Näin saan nopeasti käsityksen siitä, kumpi puoli sovelluksesta palvelee omaa tarvetta paremmin, eikä aikaa kulu kaikkeen tutustumiseen yhtä aikaa.

Jos ensimmäinen kokeilu innostaa, voin käyttää sovellusta lyhyenä lämmittelynä tai ideointipaikkana ennen oikeaa harjoitusta. Jos taas haluan oppia soittamaan kappaleita, siirryn pian kitaran ääreen ja haen rinnalle järjestelmällisempää opetusta. Reaalinen Kitara on parhaimmillaan matalan kynnyksen aloituspiste, ei lupaus siitä, että puhelin korvaisi soittimen. Kun odotukset ovat kohdallaan, se tarjoaa mukavan tavan ottaa ensimmäinen askel musiikin pariin.

Ensimmäinen käyttökerta käytännössä

Kun asennan pelin ensimmäistä kertaa, en lähtisi heti etsimään täydellistä harjoittelurutiinia. Aloittaisin yhdellä rauhallisella kokeilulla paikassa, jossa kuulen puhelimen äänen ja voin keskittyä näyttöön. Ensin avaisin sointupuolen ja kokeilisin muutamaa kosketusta ilman kiirettä. Tarkoitus ei ole vielä muistaa nimiä tai soittaa tuttua kappaletta, vaan huomata, miten oma kosketus saa äänen aikaan.

Jos jokin ääni tuntuu onnistuneelta, pysäyttäisin kokeilun siihen ja yrittäisin tehdä saman uudelleen. Tämä on paljon hyödyllisempää kuin ruudun kaikkien kohtien nopea naputtelu, koska toistettava tulos antaa minulle selkeän lähtöpisteen. Jos en saa heti mieleistä ääntä, vaihdan vain yhtä asiaa kerrallaan: kosketuksen paikkaa tai sitä, miten kuuntelen tulosta. Näin ensikertalainenkin voi päätellä, mitä sovelluksessa tapahtuu, ilman että käyttö muuttuu testiksi, jossa pitäisi osata jo valmiiksi.

Viritystä kokeilevalle eteneminen on hieman erilainen. Jos vieressä on oikea kitara, asettaisin puhelimen lähelle ja soittaisin kieltä yksitellen hiljaisessa tilassa. En yrittäisi virittää useaa kieltä yhtä aikaa, sillä silloin on vaikeampi päätellä, mitä ääntä puhelin kuuntelee. Kun yksi ääni on saanut huomion, voin kokeilla seuraavaa. Tämä työskentelytapa vähentää turhautumista etenkin silloin, kun ympärillä on muita ääniä.

Pienet käyttötavat, joista on oikeasti hyötyä

Yksi luonteva tapa käyttää virtuaalista soitinta on sävelidean talteen ottaminen silloin, kun oikeaa kitaraa ei ole saatavilla. Jos mieleen tulee soinnun kaltainen tunnelma bussissa tai tauolla, voin kokeilla sitä nopeasti ja kuunnella, suuntaanko ajatukseni lämpimään vai kirkkaaseen sointiin. En kirjaisi sovelluksen kokeilua valmiiksi kappaleeksi, mutta se auttaa muistamaan, millaista ääntä olin etsimässä. Myöhemmin voin testata saman idean oikealla soittimella.

Toinen käyttötilanne on yhteinen musiikkileikki lapsen kanssa. PEGI 3 -luokitus tekee pelistä ikämerkinnän puolesta pienillekin sopivan, mutta itse pitäisin ostomahdollisuudet mielessä ja auttaisin lasta ymmärtämään, ettei jokaista näkyvää vaihtoehtoa tarvitse valita. Aikuinen voi pyytää lasta kuuntelemaan, kuulostaako kaksi kokeiltua ääntä samalta vai erilaiselta. Siinä syntyy pieni musiikillinen hetki ilman, että lapselta odotetaan varsinaista soittotaitoa.

Jo soittava voi puolestaan käyttää ruutua ideointiin, ei tekniikkaharjoitteluun. Esimerkiksi ennen harjoitusta voi kokeilla, mikä sointiväri sopisi mielialaan tai mihin suuntaan omaa kokeilua haluaa viedä. Kun oikea soitin on kädessä, voi tarkistaa, onnistuvatko vastaavat soinnut käytännössä. Tämä erottaa kaksi tavoitetta toisistaan: puhelin auttaa ideoimaan ääntä, kun taas soitin kehittää käsien koordinaatiota ja hallintaa.

Kannattaa myös lopettaa kokeilu ennen kuin siitä tulee pelkkää toistoa. Jos huomaan naputtelevani ilman että kuuntelen, vaihdan tavoitteeksi yhden vertailun: miltä tämä ääni tuntuu suhteessa edelliseen? Tällainen pieni rajaus tekee lyhyestäkin käyttöhetkestä mielekkäämmän ja auttaa huomaamaan, onko sovellus itselle enemmän sointujen kokeilupaikka vai vain satunnainen äänilelu.

Mitä arvioista ja käyttömaksuista kannattaa päätellä

Arvioiden suuri määrä ja 3,0 tähden keskiarvo kertovat kahdesta asiasta yhtä aikaa: peli on tavoittanut valtavan yleisön, mutta kokemus ei vakuuta kaikkia. En lukisi suosiota lupauksena laadukkaasta soitonopetuksesta. Pikemminkin se kertoo, että puhelimessa kokeiltava kitara kiinnostaa monia, ja odotukset voivat vaihdella paljon. Aloittelija saattaa arvostaa nopeaa pääsyä ääneen, kun taas varsinaista soitto-opetusta etsivä voi kaivata enemmän ohjausta.

Maksuttomuus tekee kokeilemisesta helppoa, mutta sovelluksen sisäiset ostot ovat huomionarvoinen osa päätöstä. Ennen maksamista selvittäisin, mitä juuri sillä hetkellä tarjotaan ja onko ostoksesta hyötyä omassa käytössä. Jos haluan vain kokeilla sointuja kerran tai pari, maksu ei välttämättä ole tarpeen. Jos taas jokin maksullinen vaihtoehto vaikuttaa houkuttelevalta, antaisin itselleni hetken arvioida, ratkaiseeko se todellisen tarpeen vai ostanko vain uteliaisuudesta.

Hinta-alue on laaja, joten en pitäisi mahdollisia ostoksia automaattisesti pieninä tai välttämättöminä. Playn kautta veloitettavat sovelluksen sisäiset ostot sijoittuvat 2,09 ja 79,99 euron välille. Jos lapsi käyttää laitetta, maksujen hallinta kannattaa hoitaa aikuisen kanssa ennen kuin peli jää itsenäiseen käyttöön. Näin ilmaisen aloituksen helppous ei muutu yllätykseksi myöhemmin.

Kenelle puhelinversio ei riitä

Jos tavoitteeni on oppia kappale alusta loppuun, pelkkä virtuaalinen kitara ei olisi ensimmäinen valintani. Silloin haluan nähdä, missä järjestyksessä harjoittelen, miten rytmi lasketaan ja miten kädet asetetaan oikealla soittimella. Reaalinen Kitara voi herättää kiinnostuksen ja auttaa kokeilemaan sointuja, mutta en odottaisi sen yksin ratkaisevan näitä oppimisen vaiheita. Opettaja tai selkeästi etenevä kurssi on parempi, kun tarvitsen rakennetta ja palautetta.

Samoin esiintymiseen valmistautuva tai oikealla kitaralla jo harjoitteleva tarvitsee yleensä enemmän kuin näyttökosketuksia. Virtuaalinen soitto ei anna samaa palautetta kielten painamisesta, virheellisestä otteesta tai käden jännityksestä. Jos oma tavoite on vahvistaa sormia tai vaihtaa sointuja nopeasti soittimella, käytän harjoitusajan suoraan kitaraan. Sovellus voi silti auttaa valitsemaan, mitä ääniä haluan kokeilla seuraavaksi.

Myös erittäin pienellä puhelinnäytöllä käyttö voi tuntua ahtaammalta kuin suuremmalla laitteella. Jos huomaan osuvani vahingossa väärään kohtaan, en syyttäisi heti itseäni: kosketusnäytön tila asettaa konkreettisen rajan. Tällaisessa tilanteessa rauhallisempi kokeilu ja yksinkertaisempi tavoite ovat järkevämpiä kuin nopea, monimutkainen naputtelu. Jos se tuntuu silti hankalalta, oikea soitin tai suurempi näyttö voi olla parempi vaihtoehto.

Pidä kokeilu omassa roolissaan

Minusta paras tapa suhtautua peliin on ajatella sitä musiikillisena luonnoslehtiönä. Luonnoksessa voi kokeilla äänen suuntaa ilman, että sen tarvitsee heti olla valmis kappale. Samalla tiedän, että luonnos ei korvaa harjoittelua: jos haluan saman idean toimivan oikealla kitaralla, minun täytyy siirtää se sinne ja opetella fyysinen ote erikseen.

Tämä rajaus tekee myös vertailusta reilumpaa. Oikea kitara on parempi, kun kaipaan aitoa tuntumaa ja haluan kehittää soittotaitoa. Viritysmittari sopii paremmin tilanteeseen, jossa tarvitsen vain selkeän virityksen. Opetussovellus palvelee paremmin, jos kaipaan vaiheittaisia tehtäviä. Reaalinen Kitara on mielekäs valinta silloin, kun haluan kokeilla kitaran ääntä heti, pitää kynnyksen matalana ja hyväksyä sen, että oppiminen jää omasta uteliaisuudesta kiinni.

Jos lataisin sen nyt, asettaisin ensimmäiselle käyttöhetkelle pienen tavoitteen: yksi kuunneltu ja uudelleen löydetty sointu. Sen jälkeen päättäisin, haluanko tutkia viritystä, leikkiä äänillä vai siirtyä oikean kitaran ääreen. Tämä antaa nopeasti vastauksen tärkeimpään kysymykseen: tuoko sovellus juuri minun arkeeni sopivaa iloa tai hyötyä, vai tarvitsenko sittenkin toisenlaisen työkalun.

Reaalinen Kitara! Musiikkipeli Usein kysytyt kysymykset