Steal an Egg: Monster Run

Analysoinut Reviewed

Minua kiinnostaa tässä pelissä sen yksinkertainen jännite: tehtävänä on saada muna talteen ja päästä karkuun hirviöltä. Steal an Egg: Monster Run ei siis lupaa monimutkaista tarinaa tai laajaa toimintapelimaailmaa, vaan tiiviin tavoitteen, jonka voi ymmärtää heti. Tällainen lähtökohta sopii hyvin hetkiin, jolloin haluan käynnistää pelin ilman pitkää opettelua. Samalla se asettaa odotukset kohdalleen: hauskuus riippuu siitä, tuntuuko munan nappaaminen ja pakomatka kiinnostavalta vielä ensimmäisen yllätyksen jälkeenkin.

Munan varastaminen tekee koko pelin jännitteestä selkeän

Yksi tavoite, monta pientä päätöstä

Pelissä huomio keskittyy kahden asian väliseen ristiriitaan: haluan edetä kohti munaa, mutta en voi unohtaa hirviötä ja paluuta. Juuri tämä on idean paras puoli. Pelaajan ei tarvitse seurata monimutkaisia tavoitteita, vaan jokainen hetki tuntuu liittyvän samaan kysymykseen: kuinka pitkälle uskallan mennä ennen kuin on aika paeta?

Minusta tavoitteen yksinkertaisuus ei automaattisesti tee kokemuksesta pinnallista. Kun pelin perusajatus on näin helposti hahmotettava, huomio voi pysyä toiminnassa ja omissa valinnoissa. Uusi pelaaja pääsee nopeasti mukaan, ja lyhytkin pelituokio voi tuntua kokonaiselta: ensin suuntaan kohti munaa, sitten yritän selvitä pois. Tämä on toimivampi lähtökohta kuin peli, joka käyttää suuren osan ajasta sääntöjen ja taustatarinan selittämiseen.

Toisaalta tuttu tavoite voi alkaa toistaa itseään, jos pelaaminen ei tarjoa vaihtelua päätöksiin tai tilanteisiin. En lähtisi odottamaan, että pelkkä hirviön läsnäolo muuttaa jokaisen yrityksen automaattisesti erilaiseksi. Tämän pelin vetovoima syntyy ennen kaikkea hetkellisestä riskistä, ei siitä, että pelaajalle esiteltäisiin laaja valikoima erillisiä toimintatapoja.

Pakomatka on idean tärkein osa

Minulle pelin kiinnostavin puoli ei ole vain munan saaminen, vaan se, että onnistumisen jälkeen täytyy vielä ajatella pakoa. Monessa kevyessä toimintapelissä tavoite on lähinnä kerätä tai saavuttaa jotakin; tässä asetelma antaa onnistumiselle heti jatkokysymyksen. Olenko jo riittävän lähellä turvaa, vai houkutteleeko tavoite ottamaan vielä yhden riskin?

Käytännössä suosittelen suhtautumaan jokaiseen yritykseen pienenä reittipäätöksenä. Ensin kannattaa hahmottaa, mihin suuntaan aikoo edetä ja missä vaiheessa kääntyy takaisin, sen sijaan että lähtisi vain kiirehtimään munaa kohti. Tällainen ajattelutapa tekee yksinkertaisestakin tehtävästä harkitumman. Se myös vähentää turhautumista: epäonnistumisen jälkeen voi pohtia, oliko ongelma liian rohkea eteneminen vai huolimaton paluu.

En kuitenkaan halua luvata pelaajalle tiettyjä karttoja, ohjaustapoja tai hirviön käyttäytymiseen liittyviä sääntöjä. Olennaista arviossani on se, mitä pelin perusidea vaatii pelaajalta: suunnan valintaa, riskin arviointia ja malttia olla tavoittelematta kaikkea kerralla. Jos juuri tällainen kevyt jännite tuntuu hauskalta, peli osuu hyvään kohtaan. Jos taas odotat toimintapeliä, jossa jokainen vaihe rakentuu monista uusista kyvyistä ja taktisista järjestelmistä, tämä lähtökohta voi tuntua niukalta.

Arjessa peli toimii lyhyenä välipalana

Realistinen hetki tälle pelille on esimerkiksi lyhyt tauko, kun odotan kahvin valmistumista tai istun bussissa muutaman pysäkinvälin. Munan tavoittelu ja siitä seuraava pako muodostavat helposti ymmärrettävän pienen haasteen. Minun ei tarvitse ensin palauttaa mieleen pitkää tehtäväketjua tai opetella monimutkaista ohjausta, jotta voisin nauttia perusideasta.

Tämä ei tarkoita, että jokaisen pelikerran pitäisi olla pikainen. Pikemminkin pelin konsepti sopii ihmiselle, joka haluaa päättää itse, pelaako vain hetken vai jatkaako pidempään. Kevyen pelin etuna on matala aloituskynnys, mutta sen vastapainona ei kannata odottaa samanlaista syvää uppoutumista kuin laajasta seikkailusta. Jos minulla olisi aikaa vain yhteen nopeaan yritykseen, tietäisin silti heti, mitä yritän tehdä.

Puhelimella pelaavan kannattaa ajatella myös keskeytyksiä. Tällaisen selkeän tavoitteen äärellä yksittäisen yrityksen voi helpommin hahmottaa yhtenä kokonaisuutena kuin pelissä, jossa pitää seurata useita samanaikaisia tavoitteita. En silti pitäisi sitä lupauksena siitä, miten peli käsittelee keskeytykset tai tallentaa etenemisen. Käytännön vinkkini on yksinkertaisempi: jos et pidä kiireen tunnusta, kokeile rauhallisessa hetkessä ja keskity ensin siihen, millainen riskin ja pakomatkan rytmi sinulle sopii.

Kenelle idea toimii ja kenelle ei

Steal an Egg: Monster Run on toimintapeli, jonka kehittäjä on Metagame.Ltd. Se on maksuton, ja sen ikäraja on PEGI 3, joten esitystapa on suunnattu myös nuoremmille pelaajille. Ikäraja kertoo sopivuudesta, ei siitä, että jokainen lapsi pitäisi pelin jännitteestä. Jos pelaaja ei pidä hirviön jahtaamisen ajatuksesta, kevyt toteutuskaan ei välttämättä muuta kokemusta miellyttäväksi.

Peli sopii mielestäni erityisesti ihmiselle, joka nauttii selkeästä tavoitteesta ja pienestä paineesta ilman, että hänen täytyy sitoutua pitkään tarinaan. Se voi toimia myös perheen yhteisenä kokeiluna: aikuinen voi selittää tavoitteen nopeasti, ja nuorempi pelaaja näkee heti, mitä kohti mennään. Tässä tilanteessa kannattaa kuitenkin arvioida lapsen omaa suhtautumista takaa-ajoon eikä päätellä sopivuutta pelkästään ikämerkinnästä.

Sen sijaan ohittaisin pelin, jos etsin syvällistä etenemistä, monipuolista rakentelua tai toimintaa, jossa onnistuminen perustuu pitkään opittaviin liikesarjoihin. Tällaiselle pelaajalle perinteinen seikkailu- tai toimintapeli on todennäköisesti palkitsevampi vaihtoehto. Myös kilpailullista moninpeliä etsivän kannattaa valita jotakin muuta, sillä munan ja hirviön ympärille rakentuva perusidea ei yksin kerro mitään moninpelikokemuksesta.

Vertailussa tavallisiin kevyisiin toimintapeleihin tämän vahvuus on tavoitteen luettavuus. Keräilyyn keskittyvä vaihtoehto voi tuntua rennommalta, koska huomio pysyy esineiden haalimisessa. Jatkuvaa väistelyä painottava peli taas voi tarjota enemmän välitöntä vauhtia. Tässä ideassa minua puhuttelee se, että onnistumiseen kuuluu sekä kohteeseen pääsy että pois pääseminen. Jos pidät juuri tästä kaksiosaisesta haasteesta, se erottaa pelin edukseen; jos haluat vain rauhallista keräilyä, hirviön tuoma paine voi olla turha rasite.

Hyvä pelitapa on päättää paluukohta etukäteen

Yksi käytännöllinen neuvo on päättää jo ennen yritystä, milloin lopetat etenemisen ja alat palata. Tämä kuulostaa pieneltä asialta, mutta se muuttaa suhtautumista houkuttelevaan lisäriskiin. Kun päätös on tehty etukäteen, en arvioi tilannetta vain sen perusteella, kuinka lähellä muna näyttää olevan. Arvioin myös, kuinka paljon matkaa on vielä takaisin ja mitä menetän, jos jatkan liian pitkään.

Toinen hyödyllinen tapa on tarkastella epäonnistumista tiedonlähteenä. Jos yritys kaatuu kiireeseen, seuraavalla kerralla voin edetä maltillisemmin. Jos taas odotan liikaa, voin kokeilla rohkeampaa lähestymistä. En väitä, että pelissä olisi erillinen harjoitustila tai yksityiskohtainen tulosruutu; kyse on tavasta pelata. Selkeä tavoite tekee omien päätösten arvioinnista helpompaa kuin tilanteessa, jossa epäonnistumiselle on monta vaikeasti erotettavaa syytä.

Kolmas trade-off liittyy siihen, miten paljon jännitystä haluaa yhdestä pelistä. Jos pelaan väsyneenä tai haluan vain rentoutua, pakenemiseen liittyvä paine ei välttämättä ole oikea tunnelma. Silloin rauhallisempi pulma- tai keräilypeli sopii paremmin. Jos taas kaipaan lyhyttä keskittymishaastetta, hirviön uhka antaa tavalliselle hakumatkalle tarkoituksen, jota pelkässä esineen noutamisessa ei olisi.

Mitä pelin suosiosta ja versiosta voi päätellä

Pelin keskiarvo on 3,7, ja arvosteluja on kertynyt 32 kappaletta 114 arviosta. Luku antaa jonkinlaisen yleiskuvan, mutta itse en käyttäisi sitä korvikkeena omalle makuarviolle: yksinkertaisen ja toistettavan tavoitteen pelit jakavat helposti mielipiteitä. Olennaisempi kysymys on, tuntuuko munan nappaamisen ja paon yhdistelmä sinusta houkuttelevalta. Asennuksia on yli miljoona, joten kyse ei ole täysin tuntemattomasta nimikkeestä, vaikka suuri käyttäjämäärä ei yksin takaa sopivuutta juuri sinulle.

Nykyinen versio on 1.0.8, ja peli on merkitty toimivaksi Android 8.1:stä alkaen. Jos laitteesi käyttöjärjestelmä on tätä vanhempi, yhteensopivuus kannattaa tarkistaa ennen kuin alat odottaa pelin toimivan. Versionumeron perusteella en tekisi oletuksia yksittäisistä ominaisuuksista tai päivitysten sisällöstä. Käyttäjälle hyödyllisin tapa on varmistaa, että oma laite täyttää ilmoitetun vähimmäisvaatimuksen ja että tarjolla oleva versio on se, jonka laitteellesi voi asentaa.

Maksuttomuus madaltaa kokeilemisen kynnystä, mutta se ei muuta pelin luonnetta: jos et pidä sen keskeisestä riskin ja paon ajatuksesta, ilmainen lataus ei tee siitä oikeaa valintaa. Minusta tämä on hyvä pitää mielessä, kun vertaa sitä muihin toiminta- ja välipalapeleihin. Valitse se siksi, että haluat juuri selkeän munanhakureissun, jossa paluu kuuluu tehtävään, älä vain siksi, että haluat jotakin uutta puhelimeen.

Lopuksi: pieni toimintapeli tarkasti rajatulla idealla

Suosittelisin Steal an Egg: Monster Runia ystävälle, joka pitää suoraviivaisista haasteista ja haluaa päästä pelaamaan ilman pitkää valmistelua. Sen kiinnostavin piirre on tapa tehdä yhdestä tehtävästä kaksiosainen: ensin tavoite on saavutettava, sitten siitä pitää selvitä takaisin. Kun lähestyn sitä harkitun riskin pelinä, perusidea tuntuu mielekkäämmältä kuin pelkkänä kiireisenä ryntäilynä.

En suosittelisi sitä ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, jos etsit laajaa sisältöä, tarinallista seikkailua tai rauhallista tekemistä. Toistettavuus on samalla sekä pelin mahdollisuus että sen rajoite: yksinkertainen tavoite tekee aloittamisesta helppoa, mutta pelaaja, joka kaipaa jatkuvasti uusia järjestelmiä, voi kyllästyä. Minun päätökseni olisi kokeilla sitä lyhyenä toimintapelinä silloin, kun kaipaan pientä keskittymistä ja ymmärrän jo etukäteen, että paras hetki ei ole vain munan löytäminen vaan onnistunut pako.

Steal an Egg: Monster Run Usein kysytyt kysymykset