Brain Test: Tricky Puzzles

Analysoinut Reviewed

Kun avaan Brain Test: Tricky Puzzlesn ensimmäistä kertaa, en odota perinteistä tietovisailua, jossa kysymykset ratkeavat muistamalla oikean vuosiluvun tai pääkaupungin. Tämä on enemmän leikkisä pulmapeli: tehtävänanto näyttää usein yksinkertaiselta, mutta ratkaisu löytyy siitä, että uskallan tulkita kysymystä tavallista kirjaimellisemmin tai kokeilla jotain odottamatonta. Ensimmäinen onnistuminen ei siis vaadi erityistä tietopohjaa, vaan halua pysähtyä hetkeksi ja katsoa ruutua uudella tavalla.

Unico Studion tekemä Brain Test sopii erityisesti lyhyisiin pelituokioihin. Minulle se toimii hyvin odottelussa, kahvitauolla tai rauhallisena yhteisenä tekemisenä: yksi tehtävä on helppo ottaa työn alle, eikä pelaamiseen tarvitse varata pitkää yhtäjaksoista aikaa. Se on ilmainen trivia- ja aivopähkinäpeli, mutta ilmaisuus ei tarkoita, ettei pelissä olisi ostomahdollisuuksia. Playn kautta laskutettavat sovelluksen sisäiset ostot maksavat 1,09–6,99 euroa.

Millainen pulmapeli ensimmäisellä pelikerralla on?

Ensimmäisten tehtävien tärkein opetus on, ettei ruudulla näkyvää kysymystä kannata lukea liian kiireisesti. Tavallinen vastaus voi olla väärä juuri siksi, että pelaaja olettaa tehtävän toimivan tavanomaisen tietokilpailun sääntöjen mukaan. Sen sijaan kannattaa huomata sanamuodot, kuvan yksityiskohdat ja se, mitä kaikkea ruudulla voi kokeilla. Pelin huumori syntyy usein tästä pienestä yllätyksestä: ratkaisu tuntuu jälkikäteen yksinkertaiselta, vaikka sitä ei ensin tullut ajatelleeksi.

Tämän vuoksi peli ei ole paras valinta, jos haluan opetella tiettyä aihetta tai testata faktatietoa järjestelmällisesti. Se ei ole myöskään aivan samanlainen kuin sanaristikko, matikkapeli tai perinteinen monivalintavisa. Sen vahvuus on kekseliäässä ongelmanratkaisussa ja siinä, että se haastaa omia oletuksia. Jos taas etsin rauhallista, ennakoitavaa tehtäväsarjaa, jossa vaikeustaso nousee tasaisesti ja ratkaisut perustuvat selkeisiin sääntöihin, jokin muu pulmapeli voi sopia paremmin.

Peli on saanut 4,7 keskiarvon 10 miljoonasta arviosta, ja asennuksia on yli 100 miljoonaa. Suuri suosio kertoo, että lyhyet ja humoristiset tehtävät ovat löytäneet yleisönsä, mutta se ei yksin takaa, että pelin ajattelutapa miellyttää jokaista. Itse pitäisin hyvänä lähtöodotuksena sitä, että välillä ratkaisu tuntuu nokkelalta ja välillä vähän mielivaltaiselta. Jos oma kärsivällisyys loppuu helposti siihen, ettei tehtävän logiikka avaudu heti, pelaaminen kannattaa pitää lyhyinä annoksina.

Aloita rauhassa ja opi pelin tapa kysyä

Asennuksen jälkeen ensimmäinen hyödyllinen askel on lukea tehtävä kokonaan ennen kuin kosket ruutuun. Se kuulostaa itsestään selvältä, mutta juuri kiireessä pieni sanavalinta jää helposti huomaamatta. Katson ensin, mitä kysytään, sitten mitä kuvassa näkyy ja lopuksi mietin, pyytääkö tehtävä oikeasti sitä, mitä oletan sen pyytävän. Tällainen kolmen vaiheen tapa vähentää turhaa naputtelua ja auttaa huomaamaan, milloin vastaus ei löydykään ilmeisimmästä paikasta.

Uuden pelaajan ei tarvitse lähestyä peliä kuin koetta. Jos ensimmäinen ajatus ei toimi, vaihdan näkökulmaa sen sijaan, että toistan samaa vastausta. Voin kysyä itseltäni esimerkiksi, tulkitsenko tehtävän sanamuodon liian kirjaimellisesti, pidänkö jotakin kuvassa itsestään selvänä tai oletanko, että kaikkien elementtien kuuluu pysyä paikallaan. Tämä ei ole erillinen pelimekaniikka vaan käytännöllinen tapa ratkaista juuri tämän pelin yllätyksellisiä pulmia.

Yksi konkreettinen vinkki on kokeilla ensin pieniä, järkeviä vaihtoehtoja ja tarkkailla, miten peli reagoi, ennen kuin alan tehdä satunnaisia liikkeitä. Toinen on lukea kysymys uudelleen heti, kun tavallinen ratkaisu ei toimi: joskus ongelma ei ole se, etten tiedä vastausta, vaan se, että vastasin eri kysymykseen kuin peli esitti. Kolmas on pitää tauko, jos alan turhautua. Kun palaan tehtävään hetken päästä, huomaan usein yksityiskohdan, jonka sivuutin ensimmäisellä kerralla.

Ensimmäinen onnistuminen tuntuu ansaitulta

Kun löydän ratkaisun, joka rikkoo oman ensimmäisen oletukseni, ymmärrän pelin perusidean paremmin kuin pitkän ohjeen perusteella. Onnistumisen hyöty ei ole vain seuraavaan tehtävään pääseminen, vaan myös pieni oppitunti siitä, millaisia kysymyksiä peli esittää. Opin tarkistamaan, voiko tehtävänanto olla sanaleikki, voiko kuvan esineellä olla toinen käyttötapa tai voiko oikea vastaus vaatia tavallisen toimintatavan hylkäämistä.

Kannattaa silti erottaa oivallus ja arvaaminen toisistaan. Jos kokeilen kaikkea ruudulla näkemääni ilman ajatusta, ratkaisu voi löytyä, mutta en opi samalla tunnistamaan pelin huumoria. Minusta palkitsevampi tapa on muodostaa yksi tai kaksi mahdollista tulkintaa ja testata niitä. Kun jokin toimii, mietin lyhyesti, miksi se toimi. Näin seuraava tehtävä ei tunnu aivan yhtä sattumanvaraiselta, vaikka peli voikin edelleen yllättää.

Ensimmäinen onnistuminen sopii hyvin myös jaettavaksi. Voin antaa toisen henkilön lukea saman tehtävän ja kysyä, mitä hän huomaa, ilman että paljastan omaa ajatustani. Tämä tekee pelistä mukavan yhteisen taukopuuhan, etenkin jos toinen pitää sanaleikeistä mutta ei kaipaa kilpailullista asetelmaa. Toisaalta jos pelaan yksin ja haluan suojata oman oivalluksen tunteen, en pyydä vastausta heti muilta enkä etsi ratkaisua ennen kuin olen kokeillut muutamaa omaa tulkintaa.

Kun ilmeinen vastaus ei toimi

Yleisin hämmennys syntyy siitä, että pelaaja olettaa tehtävän kuuluvan tuttuun lajityyppiin. Jos kysymys kuulostaa tietovisalta, siihen etsii helposti tietoa muistista, vaikka ratkaisu voi olla kuvassa tai itse kysymyksen muodossa. Jos taas näkyvissä on esineitä, niitä voi pitää pelkkänä kuvituksena, vaikka jokin yksityiskohta olisi tärkeä. Siksi vaihdan tarvittaessa lukutapaa: onko tämä tietokysymys, sanallinen kompa vai visuaalinen pähkinä?

Toinen hankala kohta on se, että peli palkitsee epätavallista ajattelua, mutta kaikkea ei voi päätellä yhdellä yleispätevällä säännöllä. Aina ei ole järkevää siirtää mitä tahansa ruudulla, eikä jokainen tehtävä ratkea samalla tempulla. Minulle toimivin tasapaino on tutkia tehtävää tarkasti mutta olla keksimättä liian monimutkaista teoriaa. Jos ratkaisu alkaa vaatia pitkää arvailuketjua, palaan takaisin tehtävän tarkkaan sanamuotoon ja näkyviin vihjeisiin.

Vihjeen pyytäminen voi olla parempi vaihtoehto kuin turhautuneena naputtelu, jos peli tarjoaa siihen sopivan mahdollisuuden. En kuitenkaan tekisi siitä ensimmäistä askelta: pieni oma pohdinta tekee ratkaisusta yleensä hauskemman ja opettaa tunnistamaan samanlaista logiikkaa myöhemmin. Jos jumitan pitkään, tauko on reilu valinta. Peli sopii lyhyisiin hetkiin juuri siksi, ettei jokaista pulmaa tarvitse pusertaa läpi yhdellä istumalla.

Sopiva käyttötapa, ikä ja ostot

PEGI 3 -ikäluokitus kertoo pelin sopivan hyvin nuorellekin yleisölle, ja kepeä pulmailu voi toimia aikuisen ja lapsen yhteisenä tekemisenä. Aikuinen voi lukea tehtävän ääneen ja antaa lapsen ehdottaa ratkaisua, mutta vastausta ei kannata kiirehtiä kertomaan. Samalla kannattaa muistaa, että kaikille pelaajille sama kompakysymys ei tunnu yhtä reilulta: jos lapsi turhautuu siihen, että ratkaisu perustuu odottamattomaan tulkintaan, tehtäviä voi tehdä vain sen verran kuin yhdessä on hauskaa.

Jos pelaan bussissa tai jonossa, valitsen yhden tai pari tehtävää sen sijaan, että aloittaisin pitkän pelisession. Tällöin yhden pulman ratkaiseminen tuntuu pieneltä tauolta eikä keskeneräinen tehtävä jää vaivaamaan. Kotona peli toimii paremmin porukalla, jos ihmiset saavat ehdottaa ratkaisuja vuorotellen. Näissä tilanteissa se tarjoaa eri kokemuksen kuin tavallinen tietovisa: keskustelu keskittyy usein siihen, mitä kysymys oikeastaan tarkoittaa, ei siihen, kuka muistaa eniten faktoja.

Peli on maksuton ladata, ja Playn kautta veloitettavat sovelluksen sisäiset ostot ovat 1,09–6,99 euroa. Tämä kannattaa huomioida, jos lapsi käyttää laitetta tai jos haluan pitää maksulliset ostot pois vahingossa tapahtuvista painalluksista. Itse en lähtisi ostamaan mitään vain siksi, että yksi pulma tuntuu hankalalta. Ensin kokeilisin rauhassa omaa ratkaisua ja miettisin, haluanko jatkaa juuri nyt vai palata tehtävään myöhemmin.

Kenelle jatkaminen kannattaa?

Jatkaisin pelaamista, jos nautin sanaleikeistä, yllättävistä tulkinnoista ja pienistä onnistumisista ilman pitkää valmistautumista. Peli sopii myös ihmiselle, joka haluaa jakaa yksittäisiä pulmia ystävän tai perheenjäsenen kanssa. Se ei vaadi sitä, että olisin valmiiksi hyvä yleissivistyksessä tai laskemisessa, mutta se vaatii valmiutta hyväksyä, että tehtävän tarkoitus voi olla saada minut ajattelemaan väärää asiaa ensin.

Valitsisin mieluummin toisenlaisen pelin, jos kaipaan johdonmukaisia sääntöjä, oppimistavoitetta tai samanlaista haastetta jokaiselle pelikerralle. Perinteinen tietovisapeli sopii paremmin, kun haluan harjoitella aihealueiden tietoja. Ristisanat tai klassiset logiikkapulmat puolestaan voivat olla parempi vaihtoehto, jos arvostan ratkaisuissa ennakoitavaa rakennetta. Brain Testin paras puoli on yllätyksellinen ajattelu, mutta sama yllätyksellisyys on myös sen selvin kompromissi.

Unico Studio julkaisi pelin 21.11.2019, ja Android-versio edellyttää vähintään käyttöjärjestelmän versiota 7.0. Jos laite täyttää tämän vaatimuksen, peli on helppo ottaa kokeiluun ilman maksullista aloituskynnystä. Käytännössä tärkeämpi valintakysymys ei silti ole laitteen tekninen puoli vaan oma maku: haluanko ratkaista kekseliäitä kompia vai mieluummin selkeitä, järjestelmällisiä pulmia?

Minun suositukseni on aloittaa yhdestä tehtävästä ja käyttää siihen hetki rauhallista huomiota. Lue kysymys, tarkista kuva ja kokeile vasta sitten ensimmäistä ajatustasi. Jos ratkaisu saa hymähtämään, peli on todennäköisesti löytänyt sinulle sopivan sävyn. Jos taas koet tehtävät enemmän arvaamiseksi kuin oivaltamiseksi, et menetä mitään lopettamalla lyhyeen: tämä on parhaimmillaan rento, omaperäinen taukopeli, ei velvollisuus suorittaa jokainen pähkinä.

Brain Test: Tricky Puzzles Usein kysytyt kysymykset