My Singing Monsters

Analysoinut Reviewed

My Singing Monsters onnistuu heti siinä, että saari tuntuu enemmän pieneltä esiintymispaikalta kuin tavalliselta mobiilipelin pelilaudalta. Kun annan olennoille ruokaa ja kuuntelen niiden vähitellen muodostamaa laulua, tekeminen on rauhallista ja omaperäistä. Minulle pelin kiinnostavin kysymys ei olekaan vain se, mitä seuraavaksi avaan, vaan millaisen kokonaisuuden eri äänistä saan aikaan. Se sopii parhaiten pelaajalle, joka nauttii hitaasti rakentuvasta musiikkimaailmasta eikä kaipaa jatkuvaa toimintaa.

Saari kutsuu kuuntelemaan

My Singing Monsters on Big Blue Bubble Inc:n musiikkipeli, jossa kasvatan erikoisia laulavia olentoja ja rakennan niiden ympärille oman saaren. Perusajatus on helppo ymmärtää, mutta tunnelma syntyy yksityiskohdista: olennot näyttävät persoonallisilta, niiden äänet eroavat toisistaan ja saari muuttuu vähitellen eläväksi kokonaisuudeksi.

Ensimmäiset hetket ovat selkeitä, eikä peli vaadi musiikinteorian osaamista. Aloitan pienestä, tutustun kasvatettaviin hahmoihin ja kuulen, miten uusi ääni vaikuttaa jo olemassa olevaan lauluun. Tämä tekee kokeilusta palkitsevaa myös silloin, kun en tavoittele mitään tiettyä sävellystä. Voin vain tarkkailla, miten ympäristö ja soitinnus muuttuvat edetessäni.

Julkaisuvuosi on 2012, mutta pelin perusidea tuntuu yhä omaleimaiselta. Kyse ei ole tavanomaisesta rytmipelistä, jossa naputan ruutua musiikin tahdissa, eikä myöskään pelkästä koristeellisesta saarenrakentelusta. Äänimaailma on samalla sekä palkinto että tapa hahmottaa omaa edistymistä. Jos pidät peleistä, joissa kehitys näkyy ja kuuluu, tässä yhdistyvät kaksi miellyttävää syytä palata.

Visuaalinen maailma, jossa jokaisella on paikka

Olentojen ulkoasu ei yritä olla realistinen. Ne ovat humoristisia ja helposti tunnistettavia, ja juuri tämä auttaa kuvittelemaan, että jokainen niistä kuuluu omaan musiikilliseen rooliinsa. Kun saari täyttyy, kokonaisuus ei tunnu vain kokoelmalta hahmoja: siitä tulee lavastus, jossa esiintyjät ovat omilla paikoillaan.

Minusta vahva ratkaisu on se, että visuaalinen ilme tukee kuuntelua sen sijaan, että kilpailisi sen kanssa. Hahmot tuovat ympäristöön liikettä ja luonnetta, mutta keskeiseksi jää niiden muodostama äänikerros. Näin saaren katselu ja musiikin kuunteleminen tuntuvat saman harrastuksen eri puolilta, eivät toisistaan irrallisilta pelitiloilta.

Arjen lyhyellä tauolla voin avata pelin, vilkaista saarta ja kuunnella hetken, mitä siellä tapahtuu. Se toimii eri tavalla kuin peli, joka vaatii heti täyden keskittymisen ja nopeita reaktioita. My Singing Monstersin rauhallinen esitysmuoto sopii esimerkiksi odotushetkeen tai iltaan, jolloin haluan tehdä jotakin kevyttä mutta silti nähdä pientä edistystä.

Kaikille tällainen esitystapa ei kuitenkaan ole etu. Jos haet realistista grafiikkaa, vakavaa tarinaa tai selvästi rajattuja tehtäviä, värikäs ja leikillinen maailma voi tuntua liian kepeältä. Pelin viehätys nojaa siihen, että hyväksyy sen omalaatuisen sävyn ja antaa saaren kehittyä omaan tahtiinsa.

Laulu rakentuu kerros kerrokselta

Musiikki ei ole taustakoriste, jonka voisi yhtä hyvin sammuttaa. Se on pelin tunnusmerkki ja tärkeä syy siihen, miksi olentojen kasvattaminen tuntuu mielekkäältä. Kun uusi esiintyjä liittyy joukkoon, sen ääni muuttaa yhteistä laulua. Pienikin lisäys voi saada kokonaisuuden kuulostamaan täydemmältä tai aivan eri tavalla painottuneelta.

Hyödyllinen tapa pelata on pysähtyä kuuntelemaan saarta ennen kuin teen seuraavan muutoksen. Näin huomaan paremmin, mikä ääni puuttuu tai mikä yhdistelmä tuntuu korvaan mieluisalta. Jos taas vain kiirehdin avaamaan uutta sisältöä, saaren musiikillinen kehitys voi jäädä minulta huomaamatta. Tässä pelissä kuuntelu on aktiivinen osa etenemistä, vaikka se ei vaadi rytmin naputtelua.

My Singing Monsters sopii myös ihmiselle, joka ei yleensä pelaa musiikkipelejä. Sen pariin ei tarvitse tulla valmiin rytmitajun tai sävellystaidon kanssa; kiinnostus ääniin riittää. Toisaalta rytmipelin ystävä, joka odottaa tarkkoja ajoituksia ja suorituksen arviointia, saattaa kaivata enemmän suoraa pelillistä haastetta. Tässä musiikkia kootaan ja kuunnellaan, ei suoriteta kappale kappaleelta.

Äänien kerroksellisuus antaa saarelle oman luonteen, mutta se voi myös vaikuttaa siihen, kuinka kauan jaksan kuunnella samaa kokonaisuutta. Jos palaan usein vain tarkistamaan tilanteen, tutuksi tullut laulu voi alkaa toistaa itseään. Minulle sopiva tapa on vaihtaa huomio välillä ulkoasuun tai tekemisen seuraavaan tavoitteeseen eikä odottaa, että yksi sävelmä yksin kantaa kaiken kiinnostuksen.

Kasvattaminen ja rakentaminen ilman kiirettä

Pelin rytmi syntyy kasvattamisesta, ruokkimisesta ja saaren kehittämisestä. Nämä asiat antavat syyn palata, mutta ne eivät tee kokemuksesta nopeatempoista toimintapeliä. Pidän tästä silloin, kun haluan edetä pienin askelin. Jos taas haluan saada kaiken valmiiksi saman tien, odotteluun ja resurssien hallintaan liittyvä hitaus voi turhauttaa.

Hyvä käytännön tapa on valita yksi lähitavoite kerrallaan. Voin keskittyä esimerkiksi siihen, että vahvistan saaren musiikillista kokonaisuutta, sen sijaan että yrittäisin tehdä kaikkea rinnakkain. Kun tiedän, miksi palaan peliin seuraavan kerran, käynnit tuntuvat tarkoituksellisilta eivätkä pelkältä tarkistamiselta. Tämä on erityisen hyödyllistä pelaajalle, joka haluaa pitää mobiilipelaamisen rentona osana päivää.

Ilmaispeliin kuuluu sovelluksen sisäisiä ostoksia. Niiden hinnat ovat 0,99–109,99 euroa, jos maksu veloitetaan Playn kautta, joten ostoksiin kannattaa suhtautua harkiten. Peliä voi kokeilla maksutta, mutta jos pelaat lasten kanssa tai annat laitteen nuoremman käyttäjän käyttöön, on hyvä sopia ostamisesta etukäteen. PEGI 3 -ikäluokitus kertoo pelin sopivan hyvin nuorelle yleisölle, mutta ostot ovat silti asia, josta aikuisen kannattaa olla tietoinen.

Pelillä on 4,7 tähden keskiarvo noin 2,6 miljoonan arvostelun perusteella, ja latauksia on kertynyt yli 50 miljoonaa. Nämä luvut kertovat laajasta suosiosta, mutta eivät ratkaise sitä, sopiiko pelin tahti juuri minulle. Olennaisempaa on miettiä, pidänkö vähitellen rakentuvista tavoitteista ja siitä, että musiikki syntyy hahmoja yhdistelemällä eikä omia melodioita suoraan säveltämällä.

Kenelle tämä on hyvä valinta?

Suosittelisin My Singing Monstersia erityisesti pelaajalle, joka pitää keräilystä, omannäköisen ympäristön rakentamisesta ja musiikin kuuntelusta. Se sopii myös perheeseen, jossa halutaan helposti lähestyttävä peli ilman vaatimusta nopeista reaktioista. Jos lapsi innostuu hahmoista, aikuinen voi puolestaan auttaa pitämään ostot hallinnassa ja jutella siitä, miten saaren eri äänet toimivat yhdessä.

Vertailussa tavallisiin rytmipeleihin ero on selvä: My Singing Monstersissa ei ensisijaisesti testata, pysyykö pelaaja tahdissa, vaan annetaan hänen kasvattaa itse esitys. Perinteiseen rakentelupeliin verrattuna musiikki taas on paljon keskeisempi osa palkintoa. Siksi se on kiinnostava vaihtoehto, jos molemmat tutut lajityypit tuntuvat yksinään liian kapeilta. Jos kaipaat kilpailua, tiukkaa tasolta toiselle etenevää haastetta tai jatkuvasti uusia toimintatilanteita, jokin vauhdikkaampi rytmi- tai seikkailupeli voi palvella paremmin.

Teknisissä lähtötiedoissa pelin nykyinen versio on 5.7.0, ja se vaatii vähintään käyttöjärjestelmän version 7.0. Kehittäjä Big Blue Bubble Inc on pitänyt pelin ympärillä pitkän elinkaaren, mutta yksittäisen pelaajan kannalta tärkeintä on silti se, että oma laite täyttää vaatimuksen ja että pelin rauhallinen eteneminen vastaa omia odotuksia.

Rauhallisen musiikkimaailman vahvuus ja rajat

My Singing Monstersin paras puoli on sen johdonmukainen tunnelma. Hahmot, saari ja ääni tukevat samaa ideaa, ja pelaaja saa rakentaa jotain, jonka kehityksen voi sekä nähdä että kuulla. Se ei yritä olla kaikille kaikkea: sen sijaan se tarjoaa lempeän tavan kerätä, kasvattaa ja kuunnella.

Vastapainoksi eteneminen ei aina tunnu aktiiviselta, ja musiikillinen muutos voi olla pienempi kuin odotan. Jos haluan koko ajan uusia haasteita tai suoraa vaikutusvaltaa kappaleen jokaiseen yksityiskohtaan, tämä ei ehkä ole oikea valinta. Myöskään pelkkä värikäs ulkoasu ei riitä, jos itse äänten seuraaminen ei kiinnosta.

Minulle peli toimii parhaiten pienenä päivittäisenä pysähdyksenä: käyn katsomassa, miten saari on kehittynyt, teen yhden järkevän asian ja jään kuuntelemaan lopputulosta. Se on yksinkertainen mutta yllättävän persoonallinen tapa pelata. Jos ajatus omasta laulavasta saaresta kuulostaa mukavammalta kuin kiireinen pistetavoittelu, My Singing Monsters on kokeilemisen arvoinen ilmainen musiikkipeli.

Pieni pelituokio, jolle on helppo löytää paikka

Minusta peli toimii parhaiten silloin, kun sovitan sen tavalliseen päivään enkä yritä tehdä siitä pitkää pelisessiota. Esimerkiksi aamulla voin käydä katsomassa saaren tilanteen ennen päivän menoja, tehdä yhden selkeän asian ja palata myöhemmin kuuntelemaan, miltä kokonaisuus nyt kuulostaa. Tällainen rytmi auttaa välttämään sen tunteen, että avaan pelin vain rutiinista ilman omaa tavoitetta.

Jos annan pelin lapselle, tekisin aluksi yhdessä yksinkertaisen suunnitelman: mitä saarella halutaan kehittää seuraavaksi ja milloin sovelluksen sisäisistä ostoksista pitää kysyä aikuiselta. PEGI 3 tekee teemasta helposti lähestyttävän, mutta ikäluokitus ei itsessään poista tarvetta sopia maksamisesta. Yhteinen kuuntelu voi myös olla hauskempaa kuin pelkkä hahmojen kerääminen: lapsi voi valita, mistä äänestä pitää eniten, ja aikuinen voi auttaa huomaamaan, miten se sulautuu muuhun lauluun.

Toinen hyvä käyttötapa on pelata kuulokkeilla silloin, kun ympärillä on melua tai haluan kiinnittää huomion eri ääniin. Kun kuuntelen hetken rauhassa, huomaan helpommin, mikä uusi lisäys erottuu ja muuttaako se saaren tunnelmaa. Tämä ei tarkoita, että peli vaatisi erityisiä laitteita; kyse on vain siitä, että sen tärkein palkinto välittyy paremmin, kun musiikki ei huku taustahälyyn.

Odotukset ja etenemisen käytännön rajat

Ennen aloittamista kannattaa miettiä, millaista etenemistä itse kaipaa. Jos nautin hitaasta keräilystä, pienistä muutoksista ja paluusta samaan paikkaan, pelin tapa rakentua voi tuntua mukavalta. Jos taas haluan jokaisella käynnillä uuden tehtävän, välittömän palkinnon tai mahdollisuuden vaikuttaa tarkasti jokaiseen säveleen, odotukset kannattaa asettaa toisin. Saaren kehittäminen ei ole sama asia kuin oman kappaleen säveltäminen, vaikka lopputulos kuulostaa omalta yhdistelmältäni.

Uutta olentoa ei kannata ajatella automaattisesti parannuksena. Sen ääni voi rikastaa laulua, mutta myös muuttaa tasapainoa tavalla, josta en itse pidä. Siksi pysähtyminen ennen seuraavaa hankintaa on hyödyllistä: kuuntelen nykyistä kokonaisuutta, mietin mitä siitä puuttuu ja vasta sitten päätän, mihin suuntaan haluan saarta viedä. Tämä pieni harkinta tekee edistymisestä luovempaa kuin pelkkä uuden sisällön avaaminen mahdollisimman nopeasti.

Myös ilmaiseksi pelaaminen kannattaa nähdä omana valintanaan, ei väliaikaisena esteenä, joka pitäisi heti ohittaa ostamalla. Pelin rauhalliseen luonteeseen sopii se, että hyväksyn odottamisen ja etenen omaan tahtiin. Jos huomaan turhautuvani niin paljon, että ostaminen alkaa tuntua ainoalta mielekkäältä ratkaisulta, se on hyvä hetki pitää tauko ja kysyä, pidänkö itse tekemisestä vai vain seuraavan asian avaamisesta. Näin peli pysyy helpommin rentona harrastuksena.

Milloin valitsisin mieluummin toisen pelin?

Vaikka pidän sen omaperäisestä yhdistelmästä, en suosittelisi tätä ensisijaisesti ihmiselle, joka etsii varsinaista musiikillista suoritusta. Jos haluan harjoitella ajoitusta, reagoida nuotteihin tai saada selkeän palautteen onnistuneesta rytmistä, perinteinen rytmipeli on sopivampi. Jos taas haluan sommitella säveliä itse ja hallita kappaleen rakennetta yksityiskohtaisesti, musiikin tekemiseen tarkoitettu sovellus vastaa siihen tarpeeseen paremmin.

Rakentelupelien ystävälle ratkaiseva ero on se, että saaren visuaalinen järjestäminen ei ole ainoa päämäärä. Minua kiinnostaa myös se, mitä sijoittamani ja kasvattamani hahmot saavat aikaan äänellisesti. Jos en välitä kuunnella samaa saarta useammin kuin kerran, tämä yhdistelmä menettää suuren osan viehätyksestään. Silloin jokin rakentelupeli, jossa painopiste on ympäristön muokkaamisessa tai selkeissä rakennustavoitteissa, voi tuntua palkitsevammalta.

Toisaalta juuri lajityyppien väliin jäävä tila on vahvuus. Se ei vaadi taitoa, jota aloittelijan pitäisi ensin opetella, mutta antaa silti mahdollisuuden tehdä valintoja, joilla on kuultava vaikutus. Minulle tämä tekee siitä hyvän vaihtoehdon silloin, kun haluan jotain aktiivisempaa kuin pelkän musiikin kuuntelun mutta rauhallisempaa kuin nopeatempoinen peli.

Viimeinen arvio saaren tunnelmasta

Kun arvioin peliä kokonaisuutena, pidän eniten siitä, kuinka sen ulkoasu, äänet ja etenemisen tahti tukevat samaa rauhallista ideaa. Se ei yritä pakottaa minua kiireeseen eikä esitä olevansa sävellystyökalu. Sen sijaan saan rakentaa omalaatuista esiintymispaikkaa, jonka kehitystä voi seurata sekä silmin että korvin.

Sen rajat ovat yhtä selkeitä kuin vahvuudet: toisto voi tuntua tutulta, tavoitteet etenevät rauhallisesti, eikä joka käynti tarjoa suurta muutosta. Siksi suosittelen sitä pelaajalle, joka pitää pienestä päivittäisestä projektista ja on valmis nauttimaan matkasta eikä vain nopeasta lopputuloksesta. Jos tämä kuulostaa omalta, aloittaisin rauhassa, kuuntelisin ennen uusia valintoja ja antaisin saaren löytää oman äänensä.

My Singing Monsters Usein kysytyt kysymykset