NoomiClone

Analysoinut Reviewed

NoomiClone vaikuttaa kiinnostavimmalta silloin, kun temppujen onnistuminen ei ole ainoa tavoite: ragdoll-hahmon kömpelyys ja fysiikan yllätykset kuuluvat itse viihteeseen. Se on ilmainen simulaatiopeli, jossa yhdistyvät telinevoimistelun, kehonpainoharjoittelun ja parkourin ideat. Oma suositukseni on siksi melko selkeä: kokeile sitä, jos pidät fysiikkapohjaisesta sähläyksestä ja lyhyistä, kokeilevista pelihetkistä. Jos taas haluat tarkasti ohjattavan urheilupelin tai realistisen harjoittelusimulaation, tämä ei todennäköisesti ole paras valinta.

Keskeinen ero tavanomaiseen urheilupeliin on jo lähtöajatuksessa. Tässä huomio kiinnittyy liikkeeseen ja ragdoll-fysiikkaan, ei pelkästään siihen, että suoritus näyttää siistiltä tai vastaa oikean lajin tekniikkaa. Telinevoimistelu, calisthenics ja parkour antavat tekemiselle tunnistettavan suunnan, mutta fysiikkaleikki tekee kokemuksesta omalaatuisemman. Kun hahmo liikkuu epävarmasti tai temppu menee eri tavalla kuin ajattelit, se voi olla yhtä lailla osa hupia kuin pieni turhautumisen aihe.

Fysiikka on vetonaula ja samalla pelin mittari

Ragdoll-pohjaisessa pelissä hyvä ohjaustuntuma riippuu siitä, miten hyvin pelaaja pystyy ennakoimaan hahmon liikettä. NoomiClonen kiinnostavuus syntyy juuri tämän ennakoinnin ja yllätyksellisyyden jännitteestä: temppua voi lähestyä suunnitelmallisesti, mutta fysiikka voi tuottaa myös odottamattoman lopputuloksen. Tämä on vahva lähtökohta, jos nautit yrityksistä, joissa onnistumisen rinnalla huvittaa itse prosessi.

Se on myös tärkeä varaus. Ragdoll-liike ei välttämättä tunnu yhtä täsmälliseltä kuin urheilupelissä, jossa jokainen syöte on suunniteltu tuottamaan ennustettava liike. Jos epäonnistuminen tuntuu sinusta hauskalta vasta silloin, kun ymmärrät tarkasti, mikä meni pieleen, tällainen fysiikkapainotus voi käydä hermoille. Kannattaa siis arvioida peliä sen omilla ehdoilla: ei sen perusteella, kuinka uskottavasti se opettaa voltin, vaan sen perusteella, tuntuuko hahmon liikuttelu kokeilemisen arvoiselta.

Kolmen temppuilun suunnan yhdistelmä antaa pelille enemmän luonnetta kuin pelkkä yleinen stuntteilu. Telinevoimistelu tuo mieleen hallitut liikesarjat, calisthenics oman kehon varassa tehtävät liikkeet ja parkour ympäristön kautta kulkevan vauhdin. Näitä ei kuitenkaan kannata tulkita lupaukseksi lajiharjoittelusta. NoomiClone on peli, ei valmennusohjelma: sen arvo on siinä, miten se muuttaa näiden lajien liikeideat pelattavaksi fysiikkahupailuksi.

Millaisiin hetkiin peli sopii?

Arjessa näkisin tämän parhaimmillaan pelinä, jonka avaan lyhyeksi tauoksi, kun kaipaan tekemistä, joka ei vaadi pitkää keskittymistä tarinaan tai monimutkaiseen tavoitteeseen. Voin kokeilla yhtä temppua, muuttaa lähestymistapaa ja katsoa, tuottaako seuraava yritys hauskemman tai hallitumman lopputuloksen. Tällainen käyttö toimii erityisesti silloin, kun minulla on muutama vapaa minuutti mutta en halua aloittaa pitkää pelikierrosta tai sitoutua moniosaisen tehtävän suorittamiseen.

Toinen järkevä tapa suhtautua peliin on käyttää sitä luovana kokeilutilana. Sen sijaan että kysyisin heti, mikä on paras suoritus, voin miettiä, millainen liike voisi olla mahdollinen ja miten ragdoll-fysiikka siihen reagoi. Tämä asenne vähentää turhautumista, koska yksittäinen hutilyönti ei ole pelkkä epäonnistuminen vaan havainto siitä, mitä kannattaa seuraavaksi kokeilla. Se on konkreettinen vinkki etenkin pelaajalle, joka huomaa helposti toistavansa samaa yritystä muuttamatta mitään.

Myös pelin lajisekoitus vaikuttaa siihen, kenelle se voi maistua. Jos parkour on sinulle tuttu lähinnä videoista tai jos kehonpainoharjoittelu kiinnostaa mutta et etsi ohjeita oikeaan treeniin, aiheet voivat tehdä pelaamisesta helposti lähestyttävää. Vastaavasti jos tulet peliin nimenomaan voimistelun tekniikan tai liikkeiden realistisuuden vuoksi, odotukset kannattaa pitää maltillisina. Ragdoll-painotus on selvästi keskeinen osa ideaa, joten täsmällisyys ja lajiuskollisuus eivät ole ainoa tapa arvioida onnistumista.

Ohjaustuntumaa kannattaa arvioida kärsivällisesti

Fysiikkapelissä ensimmäiset yritykset kertovat usein enemmän omasta pelitavasta kuin siitä, onko koko peli toimiva. Jos yritän kiirehtiä suoraan näyttävään suoritukseen, saatan tulkita satunnaiselta tuntuvan liikkeen pelkäksi ohjauksen heikkoudeksi. Käytännöllisempi tapa on edetä pienin muutoksin: kokeilla liikettä rauhassa, huomata mikä tuntuu hallittavalta ja muuttaa vain yhtä asiaa kerrallaan. Näin hahmotan paremmin, onko hauskuus juuri siinä, että fysiikkaa oppii lukemaan.

Tämä ei silti poista mahdollista kitkaa. Jos ohjaus tuntuu epätarkalta eikä uusi yritys auta ymmärtämään hahmon käyttäytymistä, kärsivällisyys ei välttämättä palkitse. Pelin kaltaisessa kokemuksessa toistuvuus voi olla joko koukuttavaa tai puuduttavaa riippuen siitä, saako pelaaja tunteen omasta vaikutuksestaan. Tämän vuoksi suosittelen antamaan pelille ensin lyhyen, reilun kokeilun, mutta en pakottamaan itseäni jatkamaan, jos liikkeen ennakointi ei tunnu palkitsevalta.

Lisäksi ragdoll-huumori voi jakaa mielipiteitä. Yhdelle pelaajalle kömpelö tai yllättävä lopputulos on syy nauraa ja kokeilla uudelleen. Toiselle se voi näyttää siltä, että hahmo ei tottele. Tässä on olennainen ero NoomiClonen ja suoraviivaisemman temppupelin välillä: jos tavoitteenasi on siisti, toistettava suoritus, fysiikan sattumanvaraiselta tuntuva puoli voi olla haitta. Jos taas nautit siitä, ettei jokainen yritys pääty samalla tavalla, sama piirre on vahvuus.

Kenelle se sopii paremmin kuin vaihtoehdot?

Tavallisiin urheilupeleihin verrattuna NoomiClone vaikuttaa paremmalta valinnalta pelaajalle, joka etsii vapaampaa temppuilua kuin sääntöihin ja tulostaulukoihin nojaavaa kilpailua. Perinteinen lajipeli sopii paremmin silloin, kun haluan opetella selkeän suoritusrakenteen, seurata ottelua tai kehittää pelissä tarkkaa tekniikkaa. NoomiClonen vetovoima on enemmän liikkeiden kokeilussa ja fysiikan tuomassa yllätyksessä. Se on eri lupaus, ei suora korvike urheilupelille.

Myös parkour-peleihin verrattuna painotus on kiinnostava. Jos haluan tutkia maailmaa ja liikkua jatkuvasti eteenpäin, ympäristöön ja reitinvalintaan keskittyvä peli voi olla osuvampi. NoomiClonea harkitsevan kannattaa sen sijaan kysyä itseltään, kiinnostaako häntä itse hahmon tekeminen ja fysiikan kanssa pelaaminen. Lajien nimet antavat sille tunnistettavan kehyksen, mutta peliä ei kannata valita vain siksi, että etsii laajaa parkour-seikkailua.

Se sopii erityisesti pelaajalle, joka ei tarvitse pitkää juonta tai vakavaa sävyä viihtyäkseen. Ikäluokitus on PEGI 3, joten pelin sisältö on arvioitu myös hyvin nuorille sopivaksi. Käytännössä kiinnostavuus riippuu silti enemmän pelaajan mieltymyksestä kuin iästä: pieni pelaaja voi nauttia näkyvästä temppuilusta, kun taas aikuinen voi arvostaa fysiikkapohjaisen pelin koomisia yllätyksiä. Jos etsit monimutkaista etenemistä, syvää urheilustrategiaa tai realistista lajisimulaatiota, valitsisin toisenlaisen pelin.

Mitä lataajalle on hyvä tietää?

NoomiClonen kehittäjä on NoomiClone Dev. Peli julkaistiin 9. joulukuuta 2020, ja sen nykyinen versio on 2.3.2. Asennus vaatii vähintään Android 8.0:n. Nämä perustiedot ovat hyödyllisiä varsinkin vanhemman laitteen omistajalle: ennen lataamista kannattaa tarkistaa käyttöjärjestelmän versio, sillä muuten sopivuus voi ratketa jo ennen kuin pääsee arvioimaan itse peliä.

Peli on ladattavissa ilmaiseksi, mutta siihen kuuluu sovelluksen sisäisiä ostoksia. Playn kautta laskutettavien ostosten hinnat vaihtelevat 2,29 eurosta 32,99 euroon. Ilmaisuus tekee kokeilemisesta matalan kynnyksen päätöksen, mutta jos et halua käyttää rahaa pelin sisällä, huomioi ostomahdollisuus ja pidä ostot omassa hallinnassasi. En pitäisi maksullisia lisäosia automaattisesti tarpeellisina ennen kuin tiedän, viihdynkö itse pelin perusideassa.

Käyttäjien antama kokonaiskuva on kohtalaisen myönteinen: keskiarvo on 3,9 tähteä 16 tuhannen arvostelun perusteella, ja arvioita on jätetty yhteensä 6 tuhatta. Latauksia on yli 5 miljoonaa. Nämä luvut kertovat, että peli on tavoittanut huomattavan joukon pelaajia, mutta eivät takaa, että ohjaustuntuma sopii juuri sinulle. Fysiikkapohjaisissa peleissä henkilökohtainen maku painaa paljon: osa haluaa hallittavuutta, osa yllätyksiä.

Vahvuus ei ole sama asia kuin syvyys

Minusta tärkein kysymys ei ole, kuinka monta lajia pelin ideassa mainitaan, vaan saako niiden ympärille rakennettu liikkuminen minut kokeilemaan uudelleen. Ragdoll voi tehdä yksinkertaisestakin tempusta muistettavan, mutta pelkkä hassu fysiikka ei pitkällä aikavälillä riitä kaikille. Jos pelaaja kaipaa jatkuvasti uusia tavoitteita tai selvää etenemisen tunnetta, lyhyiden kokeilujen viehätys saattaa hiipua. En siis suosittelisi tätä ensisijaisena pelinä sellaiselle, joka haluaa yhden mobiilipelin pitkäksi aikaa täyttämään kaikki pelitarpeensa.

Vastaavasti pieneksi sivupeliksi sen idea on helposti ymmärrettävä. Minun ei tarvitse olla voimistelun tai parkourin asiantuntija, jotta tunnistan, miksi liike voi näyttää huvittavalta tai tuntua onnistuneelta. Samalla peli ei vaikuta parhaalta tavalta oppia oikeita temppuja. Jos haluan harjoitella turvallisesti, kehittää voimaa tai saada lajikohtaista opastusta, oikean elämän valmentaja tai luotettava harjoitteluohjelma on sopivampi vaihtoehto. Pelin tehtävä on viihdyttää, ei korvata harjoittelua.

Toinen harkinnan arvoinen asia on oma suhtautuminen epäonnistumiseen. Jos palaan samaan yritykseen uteliaana ja kokeilen eri lähestymistapaa, peli voi palkita pienellä oivalluksella. Jos taas odotan jokaiselta yritykseltä suoraa edistystä, toistuvat haparoinnit voivat tuntua ajanhukalta. Kannattaa kokeilla tarkoituksella muutamaa erilaista tapaa liikkua sen sijaan, että yrittää vain pakottaa yhden tempun onnistumaan. Se auttaa selvittämään, onko kyse omasta kärsimättömyydestä vai siitä, ettei fysiikkapelien rytmi muutenkaan sovi omaan makuun.

Kenelle suosittelen sitä?

Suosittelen NoomiClonea pelaajalle, joka pitää fysiikan kautta syntyvästä yllätyksellisyydestä, haluaa kokeilla temppuja ilman urheilupelin vakavaa rakennetta ja arvostaa sitä, että epäonnistuminenkin voi olla viihdyttävää. Se sopii hyvin lyhyisiin pelitaukoihin ja pelaajalle, joka suhtautuu tekemiseen kokeiluna eikä odota jokaisesta yrityksestä puhdasta onnistumista. Lajitaustaa ei tarvita, mutta uteliaisuus liikkeeseen auttaa.

Jättäisin sen väliin, jos etsit realistista voimistelu- tai parkoursimulaatiota, tarkkaa ohjausta tai pitkää etenemiskokemusta. Sellaisiin tarpeisiin lajikohtainen peli tai perinteisempi urheilupeli on luultavasti parempi. Myös pelaajan, jota ragdoll-hahmojen hallitsemattomalta tuntuva liike ärsyttää, kannattaa olla varovainen: juuri pelin keskeinen idea voi olla hänelle sen suurin heikkous.

Lopulta NoomiClone tarjoaa selkeän mutta rajatun lupauksen: se rakentaa temppuilun ja kehon liikkeen ympärille fysiikkaleikin, jonka viehätys riippuu siitä, nauttiiko pelaaja kokeilusta yhtä paljon kuin onnistumisesta. Minusta se on kokeilemisen arvoinen ilmainen vaihtoehto oikealle yleisölle, mutta ei yleispätevä suositus kaikille urheilupelien ystäville. Jos ragdoll-liikkeen yllätykset saavat sinut nauramaan ja yrittämään uudelleen, sen omintakeisuus voi kantaa pitkälle; jos haluat täsmällistä suorittamista, etsi mieluummin peli, jossa hallinta on keskiössä.

NoomiClone Usein kysytyt kysymykset