Plants vs. Zombies™ Heroes

Analysoinut Reviewed

Minulle Plants vs. Zombies™ Heroes erottuu ennen kaikkea siinä, että se muuttaa tutun kasvien ja zombien vastakkainasettelun korttipelin vuoropohjaiseksi taktikoinniksi. Se ei ole vain tuttuun sarjaan liitetty keräilykorttipeli: kiinnostavinta on päätösten rytmi. Kortin pelaaminen on vasta puolet vuorosta, sillä samalla täytyy miettiä, mitä vastustaja voi tehdä seuraavaksi ja mihin oma puolustus kannattaa säästää.

Kyseessä on ELECTRONIC ARTSin ilmainen korttipeli, jonka ikäraja on PEGI 3. Pelin keskiarvo on 4,1 noin 844 000 arviosta, ja sitä on asennettu yli 50 miljoonaa kertaa. Suosio kertoo, että konsepti on löytänyt yleisönsä, mutta itse pitäisin tärkeämpänä sitä, sopiiko sen pieni taktinen pulma omaan pelimakuun: peli palkitsee ennakoinnin, ei pelkkää nopeaa naputtelua.

Vuorojen välinen ennakointi tekee korttipelistä omanlaisensa

Kortin pelaaminen on vasta päätöksen alku

Kun aloitan ottelun, huomioni ei kiinnity vain siihen, mikä kortti näyttää vahvimmalta. Mietin myös, millaisen tilanteen se jättää seuraavaan vuoroon. Kasvien ja zombien välinen taistelu tekee jokaisesta valinnasta helposti hahmotettavan, mutta vastustajan mahdolliset vastaliikkeet tuovat mukaan kerroksen, jota tavallisessa kevyessä korttipelissä ei aina ole yhtä selvästi esillä.

Tämä rakenne tekee pelistä kiinnostavan etenkin lyhyissä pelisessioissa. Yksi ottelu voi olla pieni päätösketju: käytänkö hyvän kortin heti, vai säästänkö sen tilanteeseen, jossa vastapuoli on paljastanut enemmän suunnitelmastaan? Jos pelaan impulsiivisesti, huomaan helposti kuluttaneeni vaihtoehtoni ennen kuin taistelun suunta on selvillä. Jos taas tarkkailen pöydän tilannetta, voin tehdä vähemmän näyttävän mutta järkevämmän siirron.

Keskeinen taito on jättää itselle vaihtoehtoja. Tämä ei tarkoita, että jokainen vuoro pitäisi käyttää pitkään laskemiseen. Pikemminkin opin vähitellen tunnistamaan tilanteet, joissa vahvan kortin säästäminen on arvokkaampaa kuin välitön hyöty. Se tekee myös tappioista ymmärrettävämpiä: usein pystyn jälkikäteen osoittamaan, missä kohtaa valitsin liian ahneesti tai keskityin vain omaan suunnitelmaani.

Opettelu tapahtuu parhaiten vertailemalla omia valintoja

Uudelle pelaajalle suosittelen, ettei jokaista ottelua arvioi vain voiton tai häviön kautta. Kannattaa pysähtyä kysymään, oliko siirto hyvä juuri siinä tilanteessa vai tuntuiko kortti vain houkuttelevalta. Jos häviän, yritän miettiä, jäikö puolustukseen aukko tai käytinkö tärkeän mahdollisuuden liian aikaisin. Tällainen oma jälkianalyysi auttaa enemmän kuin korttien summittainen vaihtaminen.

Toinen käytännöllinen tapa on tehdä muutoksia harkiten. Jos vaihdan monta korttia kerralla, en tiedä, mikä muutos auttoi ja mikä heikensi kokonaisuutta. Pienet muutokset tekevät pakasta helpommin ymmärrettävän: opin, millaisia tilanteita omat valinnat tukevat ja missä ne jäävät kömpelöiksi. Tämä on hyödyllistä erityisesti silloin, kun en halua käyttää jokaista pelisessiota uuden kokeilun opetteluun.

Kannattaa myös tarkkailla vastustajan toimintaa, ei vain omaa korttikäsiä. Jos sama ajatus toistuu omassa pelissä, siitä voi tulla ennakoitava. Vaihtelu ei kuitenkaan tarkoita satunnaista pelaamista. Minusta paras lähestymistapa on säilyttää selkeä suunnitelma mutta jättää tilaa reagoida siihen, mitä pöydällä todella tapahtuu.

Paras hetki pelata on silloin, kun aikaa on yhteen ajateltuun otteluun

Arjessa peli toimii hyvin esimerkiksi bussimatkalla tai odotellessa, jos minulla on hetki keskittyä yhteen otteluun. Se sopii paremmin tällaiseen rauhalliseen välipalaan kuin tilanteeseen, jossa haluan pelata samalla kun teen jotakin muuta. Vaikka peli näyttää värikkäältä ja kevyeltä, vastustajan liikkeiden seuraaminen on tärkeää, ja keskeytynyt huomio voi johtaa helposti hätäiseen siirtoon.

Jos pelaan väsyneenä, pidän onnistumisena sitä, että valitsen yhden selkeän pelisuunnitelman enkä yritä rakentaa joka vuorolla täydellistä yhdistelmää. Näin ottelu pysyy hauskana eikä muutu jatkuvaksi virheiden murehtimiseksi. Kun taas haluan haastaa itseäni, voin käyttää samoja tilanteita harjoitteluun: ennakoin ensin vastustajan vastauksen ja vertaan sitä siihen, mitä oikeasti tapahtuu.

Tämä on myös hyvä peli ihmiselle, joka pitää korteista mutta ei kaipaa raskasta sääntökirjaa pöydälleen. Tuttu kasvi vastaan zombi -asetelma tekee taistelusta helposti seurattavan, joten huomio voi mennä valintoihin eikä pitkään sääntöjen selvittelyyn. Silti strateginen osa ei ole aivan pinnallinen. Jos haen täysin ajatuksetonta ajanvietettä, jokaisen vuoron punnitseminen voi tuntua liialta.

Keräily ja ostot tuovat mukaan oman harkintansa

Peli on ilmainen aloittaa, mutta siihen sisältyy sovelluksen sisäisiä ostoksia, joiden hinta on Playn kautta laskutettuna 1,19–119,99 euroa. Kaupan sisältöön kuuluu satunnaisia esineitä, joten en lähtisi ostamaan mitään vain siksi, että haluan nopeasti ratkaista yksittäisen tappion. Korttipelissä hyvä päätös tilanteessa merkitsee paljon, eikä ostaminen itsessään tee omasta pelitavasta harkitumpaa.

Jos päätän käyttää rahaa, asetan itselleni ensin selkeän rajan ja mietin, tavoittelenko pitkäaikaista kiinnostusta vai hetkellistä helpotusta. Satunnaisiin esineisiin liittyvä epävarmuus on olennainen trade-off: en voi kohdella ostoa täsmällisenä lupauksena tietystä pelityökalusta. Nuoremmille pelaajille tämä kannattaa käydä aikuisen kanssa läpi, vaikka pelin ikäraja on matala.

Pelissä on myös luonteva ero kahden pelaajatyypin välillä. Jos nautin siitä, että tutustun kortteihin ja säädän omaa lähestymistapaani vähitellen, keräily voi olla osa harrastusta. Jos taas haluan päästä heti mukaan ilman kiinnostusta pakkojen pohtimiseen, etenemisen ja valintojen ympärillä pyörivä rakenne saattaa tuntua vaivalloiselta. En pitäisi ostoksia välttämättömänä lähtökohtana pelin kokeilemiselle, mutta niiden näkyvyys on syytä huomioida.

Kenelle tämä on parempi kuin tavallinen korttipeli?

Perinteiseen pasianssiin verrattuna Plants vs. Zombies Heroes tarjoaa enemmän vastavuoroista taktikointia: en ratkaise vain omaa korttijonoani, vaan yritän lukea toisen pelaajan mahdollisia valintoja. Se tekee pelistä jännittävämmän silloin, kun haluan tuntea, että jokainen ottelu muuttuu päätösten mukaan. Toisaalta pasianssi on parempi vaihtoehto, jos haluan pelata täysin omaan tahtiin ilman vastustajan suunnitelmien tarkkailua.

Moniin muihin keräilykorttipeleihin verrattuna sen vahvuus on tunnistettava maailma ja helposti lähestyttävä kasvi–zombi-teema. Se voi madaltaa kynnystä, jos korttipelit tuntuvat muuten kuivilta. Sen sijaan pelaajalle, joka etsii mahdollisimman vakavaa, laajasti muokattavaa strategiapeliä tai puhdasta onnenpeliä, tämä ei välttämättä ole paras valinta. Sen nautinto syntyy kevyen esitystavan ja harkittujen vuoropäätösten yhdistelmästä.

Pelistä on hyötyä myös silloin, kun haluan opetella tekemään päätöksiä rajallisilla vaihtoehdoilla. En voi aina pelata juuri sitä siirtoa, jonka olisin etukäteen suunnitellut, joten joudun mukauttamaan ajatustani. Tärkeä käytännön vinkki onkin olla kiintymättä yhteen ihannepakkaan tai yhteen avausideaan: jos tilanne ei tue suunnitelmaa, joustava ratkaisu on usein parempi kuin väkisin toteutettu yhdistelmä.

Milloin valitsisin mieluummin jotakin muuta?

Jos en pidä satunnaisten esineiden ympärille rakentuvasta keräilystä tai haluan välttää sovelluksen sisäiset ostot kokonaan, kannattaa harkita jo ennen aloittamista, sopiiko pelin ostomalli minulle. Ilmainen lataus ei tarkoita, ettei pelissä olisi maksullisia valintoja. Peli ei myöskään sovi hyvin siihen hetkeen, kun haluan vain muutaman sekunnin nopean reaktion ilman, että minun täytyy seurata vastapuolen toimia.

Teknisesti peli vaatii Android-laitteelta vähintään version 7.0, ja käytössä oleva versio on 1.67.8. Se on julkaistu 17.10.2016, joten kyseessä ei ole uusi tuttavuus, vaan pitkään tarjolla ollut sarjan korttipeliversio. En tekisi valintaa pelkän julkaisuvuoden perusteella: olennaisempaa on, kiinnostaako minua juuri tällainen taktinen vuoropeli ja olenko valmis perehtymään sen kortteihin.

Oma suositukseni: pelaa, jos nautit vastustajan lukemisesta

Suosittelen Plants vs. Zombies Heroesia erityisesti sille, joka haluaa kevyen näköisen mutta ajatuksia vaativan korttipelin. Sen paras puoli ei minusta ole yksittäinen näyttävä siirto, vaan se, että opin vähitellen arvioimaan, milloin kannattaa hyökätä, milloin varautua ja milloin muuttaa suunnitelmaa. Tuttuun sarjaan palaava pelaaja saa lisäksi uuden tavan kohdata sen maailma ilman, että kokemus muistuttaa vain aiempien pelien toimintaa.

Jättäisin sen väliin, jos etsin täysin huoletonta ajanvietettä, en halua tehdä ostoksia tai kaipaan kaikkein syvällisintä mahdollista kilpailullista korttipeliä. Jos taas tykkäät pysähtyä hetkeksi ennen vuoroa ja miettiä, mitä vastapuoli yrittää, peli tarjoaa siihen toimivan kehyksen. Minulle sen viehätys tiivistyy yhteen ajatukseen: paras siirto ei aina ole vahvin kortti, vaan se, joka jättää seuraavaan vuoroon enemmän vaihtoehtoja.

Plants vs. Zombies™ Heroes Usein kysytyt kysymykset