Talking Ben the Dog

Analysoinut Reviewed

Kun puhelin kiertää kotona kädestä toiseen, pienikin peli voi muuttua yhteiseksi vitsiksi. Talking Ben the Dog sopii juuri tällaiseen hetkeen: siinä Benistä tulee leikkisä keskustelukumppani, jonka reaktioita on hauska kokeilla vuorotellen. Oma vaikutelmani on, että sovelluksen viehätys ei synny pitkästä tavoitteesta tai monimutkaisesta pelistä, vaan lyhyistä, helposti jaettavista tilanteista. Se toimii parhaiten, kun odotuksena on kevyt ajanviete eikä syvällinen lemmikki- tai seikkailupeli.

Yhteinen hetki toimii parhaiten, kun kaikilla on oma vuoro

Yhteisellä laitteella käytössä kannattaa ensin erottaa kaksi asiaa: sovelluksen avaaminen ja koko puhelimen luovuttaminen. Jos annat lapselle oman lyhyen vuoron, pysyt samalla selvillä siitä, mitä laitteella tapahtuu, eikä hänen tarvitse siirtyä muihin sovelluksiin. Käytännössä tämä on hyödyllistä esimerkiksi silloin, kun odotatte ruoan valmistumista tai matkaseura kaipaa pientä puuhaa: yksi kokeilee Benin kanssa, muut katsovat, ja puhelin palaa sovitun hetken jälkeen aikuiselle.

Jos mukana on useampi lapsi, vuorojen ei tarvitse olla pitkiä tai tarkasti mitattuja. Voitte sopia, että jokainen kokeilee kerran tai pari ja seuraava saa vuoron. Näin odottaminenkin muuttuu osaksi yhteistä leikkiä, eikä yksi innokkain käyttäjä ehdi ottaa laitetta kokonaan haltuunsa. Tällainen käytäntö on pieni mutta tärkeä ero verrattuna sovelluksiin, joissa jokainen pelaa omalla laitteellaan ja yhteinen tekeminen jää sivurooliin.

Puhelimen rajat kuuluvat aikuiselle, eivät Benille

Jaetun laitteen käyttäjätilit ja muu sisältö kannattaa pitää mielessä jo ennen ensimmäistä kokeilua. Benin avaaminen ei itsessään luo lapselle omaa puhelinympäristöä, joten aikuisen on hyvä päättää, missä tilanteessa laitetta saa käyttää ja milloin se palautetaan omistajalleen. Jos lapsi käyttää vanhemman puhelinta, lyhyt yhdessä sovittu vuoro on selkeämpi ratkaisu kuin puhelimen jättäminen hänen käteensä ilman lopetushetkeä.

Kannattaa myös miettiä, haluaako perhe käyttää sovellusta vain aikuisen läsnä ollessa vai voiko lapsi avata sen itsenäisesti. Vastaus riippuu lapsesta ja laitteen käyttötavasta, ei pelkästään siitä, että sovellus on suunnattu viihteeksi. Minusta ensimmäinen yhteinen kokeilu auttaa arvioimaan, miten lapsi suhtautuu hahmon tyyliin ja pystyykö hän lopettamaan, kun sovittu aika on ohi. Tämä on käytännöllisempi arvio kuin päätellä sovelluksen sopivuus pelkästä nimestä tai tutusta hahmomuodosta.

Yhteisellä laitteella Benistä tulee pieni seuraleikki

Sovelluksen idea on helppo ymmärtää ilman opastusta, mikä on yhteiskäytössä selvä etu. Yksi kokeilee, mitä Ben tekee, ja toinen haluaa heti vuorollaan nähdä saman reaktion tai löytää uuden. Tällainen vuorottelu sopii esimerkiksi odotteluun, lyhyeen taukoon tai rauhalliseen hetkeen kotona. Toiminta on niin välitöntä, ettei pelaajien tarvitse muistaa juonta tai opetella sääntöjä ennen kuin hauskuus alkaa.

Benin huumori perustuu vuorovaikutukseen ja yllätyksen tunteeseen. Kun leikkiä katsotaan yhdessä, reaktio itsessään voi olla kiinnostavampi kuin se, kuka käyttää puhelinta. Tämä tekee siitä erilaisen kuin tavallinen yksin pelattava pulmapeli: keskustelu ja yhteinen nauru syntyvät usein laitteen ympärillä, eivät erillisessä moninpelissä. En silti pitäisi sitä varsinaisena seurapelinä, sillä sovelluksen sisältö ei korvaa yhdessä keksittyä tekemistä eikä tarjoa syytä kokoontua pitkäksi aikaa.

Hyödyllinen tapa käyttää sitä on sopia vuorot etukäteen. Kun jokainen saa tehdä muutaman kokeilun, laite ei jää yhdelle pelaajalle eikä lyhyt yhteinen hetki muutu kiistaksi siitä, kuka saa jatkaa. Tämä ei ole sovelluksen ominaisuus vaan käytännön niksi, mutta juuri tällaisessa helposti lähestyttävässä viihteessä yhteiset pelisäännöt vaikuttavat kokemukseen paljon.

Lyhyet leikkihetket sopivat paremmin kuin pitkä pelisessio

Ben toimii luontevimmin annoksina. Hänestä voi hakea nopean reaktion ja siirtyä sitten muuhun, eikä sovellusta tarvitse käsitellä tehtävänä, joka pitäisi saada loppuun. Jos lapsi kysyy, voiko tällä pelata tuntikausia, vastaisin, että se ei ole sen vahvin käyttötapa. Toistuvat kokeilut voivat menettää yllätyksensä, kun samankaltaisia vuorovaikutustapoja jatkaa pitkään.

Jaetulla puhelimella kannattaa myös muistaa, että sovellus on yksi yhteinen näkymä eikä erillinen paikka jokaiselle käyttäjälle. Jos joku haluaa käyttää sitä omassa rauhassaan, on parempi antaa puhelin hänelle hetkeksi kuin olettaa, että yhteinen leikki tuntuu kaikista samalta. Toiset nauttivat huomion keskipisteenä olemisesta, kun taas ujompi lapsi voi mieluummin seurata ensin sivusta.

Ensimmäinen käyttökerta ja rajojen sopiminen

Sovelluksen asentaminen ei vaadi minulta monimutkaista suunnittelua, mutta yhteisessä laitteessa katsoisin asetukset ja käyttötilanteen läpi aikuisen kanssa ennen kuin annan puhelimen lapselle. Tämä on järkevää etenkin silloin, kun laitteella käytetään muitakin sovelluksia tai tallennetaan useamman ihmisen sisältöä. En antaisi Benin viihteellisen luonteen luoda oletusta siitä, että koko puhelin olisi lapselle rajattu tai että sovellus itsessään järjestäisi perheen käyttöä.

Jos ostot ovat yhteydessä Google Play -laskutukseen, niitä voi tulla vastaan hintahaarukassa 0,99–9,99 euroa. Siksi yhteisellä laitteella on hyvä sopia, kuka tekee ostoksia ja miten lapsi pyytää luvan. Käytännössä turvallisin tapa on, ettei lapsi tee maksupäätöksiä yksin. Sovellus on ilmainen ladata, mutta ilmainen aloitus ei ole sama asia kuin se, että kaiken mahdollisen käytön voisi automaattisesti olettaa maksuttomaksi.

Jaetulla laitteella kannattaa pitää myös käyttäjätilit mielessä. En lainaisi sovelluksen käyttöä koskevaa oletusta koko puhelimen käytölle: lapsi voi siirtyä laitteen muihin toimintoihin, jos ne ovat saatavilla, ja perheen omat tiliasetukset ratkaisevat, mitä siellä voi tehdä. Jos puhelin kuuluu aikuiselle, lyhyenkin leikkihetken jälkeen on selkeää ottaa laite takaisin eikä jättää sitä avoimeksi yhteiskäyttöön.

Vuorot, odottaminen ja yhteiset sopimukset

Benin kanssa voi tehdä yksinkertaisen vuorottelurutiinin ilman, että siitä tulee sääntöviidakko. Yksi käyttää sovellusta, muut arvaavat, miten Ben reagoi, ja sitten puhelin vaihtaa omistajaa. Tämä antaa odottaville lapsille tekemistä ja vähentää tarvetta kilpailla siitä, kuka koskee näyttöä. Jos joukossa on eri-ikäisiä lapsia, aikuinen voi myös aloittaa ja näyttää, millaista vuorovaikutusta kokeillaan, ennen kuin nuoremmat saavat vuoron.

Silti sovellus ei itsessään koordinoi perheen aikaa eikä jaa käyttövuoroja. Jos yhteiskäyttö aiheuttaa toistuvasti kinaa, ongelma ei ratkea sillä, että Benin kanssa kokeillaan yhä uusia asioita. Silloin kannattaa rajata leikki tiettyyn hetkeen tai valita tekeminen, jossa kaikilla on oma rooli. Ben on parhaimmillaan yhteisen naurun käynnistäjänä, ei välineenä, jolla ratkaistaan laitteesta syntyvät ristiriidat.

Toinen käytännöllinen vinkki on antaa lapsen lopettaa onnistuneeseen hetkeen. Kun sovellus on vielä hauska, se on helpompi sulkea kuin vasta silloin, kun toisto alkaa kyllästyttää. Tämä toimii erityisesti lyhyissä tauoissa: Ben saa olla pieni välipala, mutta hänen ympärilleen ei tarvitse rakentaa koko iltaa.

Ikäsopivuus ja luottamus vanhemman näkökulmasta

Sovelluksen ikäluokitus on PEGI 7, joten se on suunnattu vähintään kouluikäisille sopivaksi arvioituun viihteeseen. Luokitus on hyödyllinen lähtökohta, mutta se ei kerro, miten oma lapsi suhtautuu Benin huumoriin tai puhelimen yhteiskäyttöön. Minusta aikuisen kannattaa katsoa ensimmäinen käyttökerta yhdessä lapsen kanssa: näin näkee, pitääkö lapsi reaktioita hauskoina vai kokeeko hän ne hämmentävinä, ja samalla voi sopia käyttöajasta.

Outfit7 Limitedin viihdesovellus kuuluu pitkään markkinoilla olleisiin mobiilituotteisiin. Se julkaistiin 17.6.2011, ja nykyinen versio on 4.9.7.723. Androidilla vähimmäisvaatimuksena on 6.0, mikä auttaa tarkistamaan yhteensopivuuden ennen asennusta vanhaan puhelimeen. Sovelluksen suosio näkyy myös sen 100 miljoonan ylittäneissä asennuksissa; se ei kuitenkaan kerro, sopiiko sen tyyli juuri teidän kotiinne.

Arvosana on keskimäärin 4,0, ja käyttäjäarvioita on noin 1,9 miljoonaa sekä kirjallisia arvosteluja noin 596 000. Näitä lukuja voi pitää merkkinä siitä, että idea on tavoittanut suuren yleisön, mutta ne eivät ratkaise yksittäisen perheen kokemusta. Itse arvioisin sovellusta ennen kaikkea sen perusteella, pitääkö lapsi toistuvasta, hahmon ympärille rakennetusta huumorista ja pystyykö hän lopettamaan leikin sovitusti.

Miten se eroaa muusta lasten viihteestä?

Verrattuna piirrettyyn tai lasten videoihin Ben vaatii käyttäjältä aktiivisen kokeilun: lapsi ei vain katso valmista sisältöä, vaan vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Toisaalta se ei tarjoa samanlaista tarinallista etenemistä kuin seikkailupeli eikä harjoittele taitoja samalla tavalla kuin tehtäviin perustuva oppimissovellus. Tämä tekee siitä helpon valinnan lyhyeen vuorovaikutukseen, mutta heikomman vaihtoehdon silloin, kun tarkoitus on löytää pitkäkestoinen peli tai selkeästi opettavainen tekeminen.

Jos perhe hakee rauhallista yhteistä peliä, jossa vuorot, tavoitteet ja edistyminen ovat keskeisiä, valitsisin mieluummin tehtäväpohjaisen pelin. Jos taas lapsi haluaa lyhyen, hassun hetken tutun hahmon kanssa, Ben osuu paremmin tarpeeseen. Se ei myöskään ole paras vaihtoehto lapselle, joka turhautuu nopeasti siihen, ettei sovelluksessa ole jatkuvasti uusia tavoitteita. Sen vahvuus on keveydessä; sama keveys on samalla sen raja.

Talking Tom on myös osa sovelluksen omaa maailmaa, mutta Benin viehätys pysyy ymmärrettävänä ilman, että käyttäjän täytyy tuntea muita hahmoja. Näin sitä voi kokeilla itsenäisenä viihdesovelluksena eikä kokonaisen sarjan keräilykohteena. Jos lapsi jo tuntee hahmot, tuttuus voi lisätä kiinnostusta; jos ei, perusidea avautuu silti ilman taustatietoja.

Kenelle suosittelen ja milloin valitsisin muuta

Suosittelisin tätä perheelle, joka haluaa pitää yhden helposti avattavan viihdesovelluksen yhteisiä taukoja varten ja jonka lapset pitävät hahmojen reaktioista. Se sopii myös aikuiselle, joka etsii kevyttä ajanvietettä eikä odota sovellukselta syvää sisältöä. Kun puhelin on yhteinen, aikuinen voi tehdä käyttökokemuksesta sujuvamman sopimalla vuorot ja ostoluvat ennen kuin innostus vie mennessään.

Jättäisin sen väliin, jos etsit lapselle pitkää yksinpelattavaa kokonaisuutta, opetuksellista sisältöä tai tarkasti ohjattua perhekäyttöä. Sama pätee, jos laitteesta luopuminen on lapselle vaikeaa: lyhyet ja toistuvat reaktiot voivat houkutella jatkamaan, vaikka sovelluksella ei ole sellaista päämäärää, jonka vuoksi pitäisi jatkaa. Silloin aikuisen asettama selkeä lopetushetki on olennainen.

Kodin mittakaavassa: pieni viihdehetki, ei yhteinen pelialusta

Arjessa sovellus sopii minusta parhaiten tilanteisiin, joissa viihteelle on luonteva alku ja loppu. Esimerkiksi ennen lähtöä lapsi voi saada yhden lyhyen vuoron sillä aikaa, kun aikuinen viimeistelee valmisteluja. Kun sovittu hetki on ohi, puhelin menee takaisin taskuun eikä käyttöä tarvitse neuvotella kesken kiireen. Tällainen ennakointi on hyödyllisempää kuin yrittää keksiä lopetusperustetta vasta silloin, kun lapsi on jo innostunut jatkamaan.

Jos laite on perheen yhteinen, voitte myös pitää käytön aikuisen hallinnassa ilman että teette siitä erillistä projektia: aikuinen avaa sovelluksen, antaa vuoron ja sulkee sen yhdessä lapsen kanssa. Tämä ei lisää sovellukseen uusia toimintoja, mutta vähentää epäselvyyttä siitä, kuka vastaa puhelimesta ja mitä tapahtuu leikin päättyessä. Erityisesti eri-ikäisten lasten kanssa selkeä järjestys voi olla reilumpi kuin se, että nopein ehtii aina ensin.

Ben ei kuitenkaan korvaa keskustelua siitä, miten perheen laitetta käytetään. Jos lapsi tarvitsee oman rauhallisen tekemisen, jossa aikuisen ei tarvitse seurata vieressä, tai jos sisarusten väliset käyttövuorot ovat jo valmiiksi hankalia, jokin muu ratkaisu voi toimia paremmin. Sovelluksen vahvuus on yhteinen, spontaani reagointi; se ei ole tarkoitettu tilien, aikataulujen tai perheen sääntöjen hallintaan.

Kun mietit, sopiiko se juuri teidän käyttöönne, kysy itseltäsi kolme arkista asiaa: onko lapsi tyytyväinen lyhyeen kokeiluun, pystyykö puhelin palaamaan aikuiselle sovittuna aikana ja nauttiiko perhe siitä, että yksi tekee ja muut seuraavat? Jos vastaus on useimmiten kyllä, sovellus voi olla mukava lisä satunnaisiin taukoihin. Jos taas haette sisältöä, joka pitää lapsen pitkään omassa puuhassaan tai tarjoaa selkeää edistymistä, valitsisin toisenlaisen viihteen.

Lopuksi: kenelle Ben sopii parhaiten?

Minun loppuarvioni on lämmin mutta maltillinen: Talking Ben the Dog on onnistunut pienen hetken viihdyttäjä, kun sitä käytetään siihen, mihin se luontevimmin sopii. Se voi saada sisarukset tai aikuisen ja lapsen nauramaan yhdessä, mutta yhteiskäytön sujuvuus riippuu perheen omista rajoista. Ilmaiseksi aloitettavana sovelluksena se on helppo kokeilla, kunhan ostot ja puhelimen vuorottelu sovitaan etukäteen. Jos odotat Beniltä kokonaisen pelin sijasta hassua kohtaamista, hänellä on hyvät mahdollisuudet osua oikeaan.

Talking Ben the Dog Usein kysytyt kysymykset