Touchgrind Skate 2

Analysoinut Reviewed

Ensimmäinen vaikutelmani Touchgrind Skate 2:sta oli, ettei se yritä olla tavallinen skeittipeli pienellä ruudulla. Illusion Labsin urheilupelissä sormet toimivat ikään kuin skeittarin jalkoina: laudalla tehdään liikkeitä kosketusohjauksella, ja onnistuminen syntyy oikeasta ajoituksesta sekä hallitusta liikkeestä. Kun temppu osuu kohdalleen, ohjaus tuntuu palkitsevalta. Kun sormi lipsahtaa, huomaan nopeasti, ettei peli tee kaikkea puolestani.

Minusta tämä on parhaimmillaan lyhyissä pelisessioissa, joissa haluan keskittyä yhteen yritykseen kerrallaan. Se sopii pelaajalle, joka pitää näppärästä harjoittelusta ja temppujen hiomisesta, mutta ei välttämättä sille, joka etsii laajaa skeittimaailmaa vapaaseen tutkimiseen. Touchgrind Skate 2 on ilmainen, ja sen ikäraja on PEGI 3. Ennen aloittamista kannattaa silti muistaa, että osa sisällöstä liittyy sovelluksen sisäisiin ostoihin.

Ruudun kokoinen skeittipaikka

Selkeä maailma, jossa huomio pysyy laudalla

Pelin ympäristö ei vie huomiota pois tärkeimmästä: laudasta, vauhdista ja siitä, mihin yritän seuraavaksi osua. Tunnelma rakentuu skeittipaikan kaltaisesta tilasta ja mahdollisuudesta kokeilla liikkeitä, ei pitkästä tarinasta tai monimutkaisesta maailmasta. Tämä rajaus toimii mobiilissa hyvin. Puhelimen näytöllä on helpompi keskittyä suoritukseen, kun näkymän ei tarvitse yhtä aikaa esitellä valtavaa määrää tekemistä.

Visuaalinen ilme tukee pelin fyysistä ajatusta. Laudan asento ja liike ovat jatkuvasti keskiössä, joten katseeni pysyy luontevasti siellä, missä ohjauskin tapahtuu. Pelin viehätys tulee enemmän tekemisen tuntumasta kuin näyttävästä ympäristönvaihdoksesta. Jos odotat skeittipeliä, jossa tärkeintä on ajella kaupungissa ja löytää uusia paikkoja, tämä painotus voi tuntua niukalta.

Arjessa tämä rakenne on kätevä. Voin avata pelin muutamaksi minuutiksi ja kokeilla samaa liikettä uudelleen ilman, että minun tarvitsee palauttaa mieleen pitkää tehtäväketjua. Toisaalta juuri tällainen keskittyminen tekee harjoittelusta helposti toisteista, jos oma tavoitteeni on vain kuluttaa aikaa ilman kiinnostusta tekniikan opetteluun.

Ääni jättää tilaa keskittymiselle

Äänimaailma kuuluu kokonaisuuteen, mutta minulle pelin rytmin tärkein lähde on oma tekeminen: sormen liike, yritys ja se, onnistuiko temppu. Kokemus ei nojaa siihen, että musiikki tai puhe kuljettaisi pelaajaa kohtauksesta toiseen. Tämä sopii lyhyisiin sessioihin, koska voin keskittyä käsillä olevaan suoritukseen ilman tarvetta seurata jatkuvaa audiovisuaalista esitystä.

Kun yritän saada liikkeen kohdalleen, huomaan pelaavani eri tavalla kuin vauhdikkaassa toimintapelissä. En paina näyttöä kiireessä, vaan tarkkailen laudan asentoa ja säädän sormieni liikettä. Pelin rytmi syntyy yritysten väleistä ja omasta kärsivällisyydestä. Jos kaipaat jatkuvaa taustaviihdettä tai voimakasta musiikillista tunnelmaa, tämä ei välttämättä tarjoa samanlaista elämyksen ohjausta kuin monet näyttävämmät urheilupelit.

Yksi käytännöllinen vinkki on suhtautua yksittäisiin yrityksiin harjoituksena eikä odottaa heti pitkää onnistunutta suoritusta. Kun keskityn yhteen liikkeeseen kerrallaan, pystyn huomaamaan paremmin, johtuiko epäonnistuminen ajoituksesta vai omasta eleestäni. Silloin pelin hillitty rytmi auttaa: turha kiire ei peitä alleen sitä, mitä yritän oppia.

Kosketusohjaus vaatii oman tuntuman

Touchgrind Skate 2:n keskeinen ero moniin tavallisiin skeittipeleihin on se, että ohjaus rakentuu kosketusnäytölle tehdyistä eleistä. Se tuntuu aluksi epätavalliselta, koska sormia ei käytetä vain suuntien valitsemiseen tai painikkeiden naputteluun. Niillä pitää hallita laudan liikettä. Minusta tämä tekee onnistumisesta henkilökohtaisemman tuntuisen: temppu ei ole vain valittu valikosta, vaan se täytyy saada aikaan.

Samalla tässä on pelin suurin oppimiskynnys. Jos kosketusohjaus ei tunnu omalta tai sormien liikkeet ovat pienellä ruudulla hankalia, peli voi vaikuttaa turhauttavalta ennen kuin sen idea avautuu. Kannattaa aloittaa rauhallisesti ja antaa itselleen aikaa toistaa liikkeitä. Pitkän yhdistelmän tavoittelu heti ensimmäisillä kerroilla tekee kokemuksesta helposti sekavan, vaikka ongelma olisi vain siinä, ettei ohjaustapa ole vielä tuttu.

Puhelimen koolla ja otteella on myös käytännön merkitystä. Pelaan mieluummin niin, että näyttö pysyy vakaana ja sormille jää tilaa tehdä eleitä ilman, että käsi peittää olennaisen näkymän. Jos pelaan kiireessä yhdellä kädellä tai epämukavassa asennossa, virheitä tulee helpommin. Tämä on sellainen pieni arjen huomio, joka vaikuttaa kokemukseen enemmän kuin pelin avaaminen antaa ymmärtää.

Kun kosketusohjaus alkaa tuntua luontevalta, siitä tulee pelin vahvuus. Saan kokeilla liikkeitä suoraan ja huomaan, että pienilläkin muutoksilla on merkitystä. Mutta jos haluan vain painaa yhtä nappia ja katsoa valmiiksi animaatioidun tempun, perinteisempi ohjaustyyli olisi minulle parempi valinta. Tämä peli palkitsee aktiivista kokeilua, ei passiivista etenemistä.

Harjoittelusta saa enemmän irti pienellä suunnitelmalla

Minulle toimivin tapa lähestyä vaikealta tuntuvaa liikettä on pitää yritysten välissä pieni tauko ja muuttaa vain yhtä asiaa kerrallaan. Jos vaihdan yhtä aikaa sormen paikkaa, liikkeen suuntaa ja ajoitusta, en enää tiedä, mikä auttoi. Kun taas keskityn esimerkiksi eleen rauhallisuuteen, huomaan paremmin, miten lauta reagoi. Tämä ei tee ohjauksesta helppoa, mutta auttaa tekemään harjoittelusta vähemmän satunnaista.

Toinen hyödyllinen tapa on vaihdella varsinaisen tavoitteen ja vapaan kokeilun välillä. Jos yritän samaa temppua pitkään, alan helposti toistaa eleen mekaanisesti ja turhaudun. Pieni irtiotto antaa mahdollisuuden kokeilla laudalla jotain muuta ja palata sitten alkuperäiseen liikkeeseen tuoreemmalla otteella. Pelin rajattu mittakaava sopii tällaiseen omaehtoiseen rytmittämiseen, koska minun ei tarvitse edetä pitkän tarinan ehdoilla.

Kannattaa myös huomata, milloin virhe on oma eikä pelin epäselvyys. Jos lauta lähtee liikkeelle tavalla, jota en odottanut, hidastan seuraavaa yritystä ja tarkkailen liikettä ennen kuin teen uuden eleen. Näin opin vähitellen yhdistämään sormen liikkeen laudan reaktioon. Jos yritän vain tehdä kaiken nopeammin, tarkkuus yleensä kärsii. Tämä on pieni mutta konkreettinen ero siihen, miten pelaisin yksinkertaisempaa naputtelupeliä.

Millaisiin hetkiin peli sopii?

Minulle luontevin käyttötapa on lyhyt tauko: avaan pelin odottaessani tai silloin, kun haluan tehdä jotakin keskittymistä vaativaa mutta nopeasti aloitettavaa. Voin keskittyä yhteen tavoitteeseen ja lopettaa, kun kiinnostus herpaantuu. Se sopii myös pelaajalle, joka haluaa opetella kosketusohjauksen kautta tehtäviä temppuja ja nauttii siitä, että oma tekniikka kehittyy yritys yritykseltä.

Esimerkiksi kahvitauolla voin ottaa puhelimen esiin, tehdä muutaman rauhallisen yrityksen ja jättää pelin syrjään heti, kun tauko on ohi. Tällaisessa hetkessä pelin keskittynyt rakenne toimii paremmin kuin pitkä etenemistä vaativa peli, johon pitäisi palata myöhemmin muistaen, mitä olin tekemässä. Jos taas olen bussissa seisomassa tai käteni ovat muuten varattuina, tarkkuutta vaativaan ohjaukseen ei ole yhtä hyviä edellytyksiä. Pelaaminen on mukavampaa silloin, kun saan pitää laitteen vakaasti ja katsoa näyttöä rauhassa.

Vähemmän sopiva hetki on kiireinen matka tai tilanne, jossa en pysty katsomaan näyttöä kunnolla. Tarkkuutta vaativa ohjaus ei tunnu reilulta, jos huomioni on muualla tai puhelin heiluu kädessä. Samoin pitkää, jatkuvasti etenevää urheilukokemusta hakeva saattaa kaivata peliä, jossa on enemmän ympäristössä liikkumista tai muuta tekemistä temppujen harjoittelun rinnalla.

Vertailussa tavanomaisiin mobiiliskeittipeleihin Touchgrind Skate 2 on lähempänä taitopohjaista sormiharjoitusta kuin yksinkertaista temppujen keräilyä. Sen etu on se, että onnistuminen tuntuu omalta suoritukselta. Haittapuolena on, ettei sama ohjaus sovi kaikille, eikä peliä kannata valita vain siksi, että pitää skeittauksen teemasta. Jos taas juuri laudan hallinnan opettelu kuulostaa hauskalta, sen erilainen lähestymistapa on hyvä syy kokeilla.

Milloin toinen skeittipeli voi olla parempi?

Vertailu auttaa hahmottamaan, mitä tästä pelistä kannattaa odottaa. Monessa mobiilin urheilupelissä toiminta rakentuu selkeistä painikkeista tai nopeasti valittavista tempusta: pelaaja päättää, mitä haluaa tehdä, ja peli hoitaa osan liikkeestä. Tässä lähtökohta on toisenlainen. Minun pitää tuottaa liike sormilla, joten peli tuntuu vähemmän automaattiselta ja enemmän käsillä tehtävältä taitoharjoitukselta. Tämä on kiinnostavaa, jos etsin kontrollin tunnetta, mutta vähemmän houkuttelevaa, jos haluan vain katsella näyttävää skeittailua.

Jos kaipaan vapaata ajelua ja ympäristön tutkimista, valitsisin mieluummin pelin, jossa maailma ja reitit ovat pääosassa. Jos taas haluan muutaman minuutin ajaksi keskittyä siihen, miten lauta reagoi eleisiin, tämän pelin rajaus tuntuu perustellulta. Kyse ei siis ole siitä, että yksi tapa olisi yleisesti parempi. Ratkaisevaa on, haluanko seurata skeittarin liikettä vai itse ohjata lautaa tarkasti kosketusnäytöllä.

Tämä ero vaikuttaa myös siihen, miten arvioin onnistumisia. Valmiiseen temppupainikkeeseen perustuvassa pelissä onnistuminen voi tulla nopeasti, mutta oma vaikutukseni jää usein pienemmäksi. Tässä jokainen onnistunut suoritus tuntuu ansaitulta, koska tiedän tehneeni eleen itse. Vastaavasti epäonnistuminen tuntuu henkilökohtaiselta ja voi ärsyttää, jos en jaksa yrittää uudestaan. Pelaajan kannattaa siis kysyä itseltään, nauttiiko hän harjoittelusta vai haluaako hän ensisijaisesti välitöntä pelattavaa.

Ilmainen aloitus ja ostojen huomioiminen

Peliä voi kokeilla maksutta, mutta mukana on sovelluksen sisäisiä ostoja. Niiden hintahaarukka on 2,89–9,49 euroa, jos ostot laskutetaan Playn kautta. Minusta ilmaisen aloituksen etu on siinä, että voin ensin arvioida, sopiiko kosketusohjaus minulle. Ennen ostamista kannattaa miettiä, olenko jo innostunut pelin perusideasta vai yritänkö ratkaista ohjauksen aiheuttamaa turhautumista lisäsisällöllä.

Jos pelaan vain satunnaisesti, en välttämättä tarvitse mitään ylimääräistä. Jos taas huomaan palaavani harjoittelemaan ja haluan jatkaa pidempään, voin arvioida ostoksia oman kiinnostukseni perusteella. Tärkeää on erottaa toisistaan kaksi asiaa: ostot eivät muuta sitä, että pelin keskeinen tuntuma syntyy kosketusohjauksen opettelusta, eikä maksaminen itsessään tee siitä helpompaa, jos pelityyli ei sovi omiin käsiin tai kärsivällisyyteen.

Omasta mielestäni järkevin järjestys on kokeilla ensin, tuntuuko laudan ohjaaminen mukavalta, ja tehdä vasta sen jälkeen päätös mahdollisista ostoista. Näin en yritä perustella ostoa sillä, että toivon pelin muuttuvan toiseksi kokemukseksi. Jos perusohjaus tuntuu hyvältä ja palaan mielelläni saman pelin ääreen, hankintaa voi arvioida omien toiveiden mukaan. Jos taas huomaan vältteleväni harjoittelua, lisäostoksista ei todennäköisesti ole minulle hyötyä.

Kenelle suosittelen sitä?

Touchgrind Skate 2 sopii erityisesti pelaajalle, joka haluaa kokeilla tavallisuudesta poikkeavaa mobiiliohjausta ja pitää toistojen kautta oppimisesta. Se voi olla mainio valinta myös skeittauksesta kiinnostuneelle, joka ei kaipaa realistista laajaa maailmaa vaan haluaa keskittyä itse lautaan ja temppujen tekemiseen. Illusion Labsin peli on ehtinyt kerätä yli 50 miljoonaa asennusta, ja sen keskiarvo on 3,9 tähteä noin 305 000 arviosta. Nämä luvut kertovat laajasta yleisöstä, mutta eivät poista sitä, että ohjaus tuntuu toisille luontevammalta kuin toisille.

Se sopii myös uteliaalle pelaajalle, joka ei tavallisesti tartu urheilupeleihin mutta haluaa testata, miltä kosketuseleillä ohjaaminen tuntuu. Skeittausosaamista ei tarvitse ottaa lähtökohdaksi: kiinnostus sorminäppäryyteen ja kokeilemiseen riittää. Ikäraja on PEGI 3, joten sisältö on ikämerkinnän puolesta laajalle yleisölle sopiva, mutta pienten pelaajien kohdalla ohjauksen vaatima kärsivällisyys on eri kysymys. Aikuinen voi auttaa ottamaan rauhallisen alun, mutta peliä ei kannata olettaa automaattisesti helpoksi vain matalan ikämerkinnän vuoksi.

Sovellus on julkaistu 10.12.2015, ja sen nykyinen versio on 2.3.2. Se toimii vähintään käyttöjärjestelmäversiolla 10. Nämä tiedot ovat hyödyllisiä, jos käytössäsi on vanhempi laite tai haluat varmistaa yhteensopivuuden ennen kokeilemista. Ikäraja PEGI 3 tekee siitä ikämerkinnältään pienillekin sopivan, mutta nuoremmalle pelaajalle kosketustarkkuutta vaativa ohjaus voi silti olla haastava.

Ohittaisin pelin, jos etsit laajaa tarinaa, jatkuvasti vaihtuvia tavoitteita tai mahdollisimman helppoa ohjausta. Se ei myöskään ole paras valinta, jos skeittiteema kiinnostaa vain taustana ja haluat peliltä ennen kaikkea nopeita, automaattisesti palkitsevia onnistumisia. Silloin jokin suoraviivaisempi urheilupeli voi tuntua mukavammalta.

Jättäisin sen väliin myös silloin, kun haluan pelata samalla kun juttelen tai seuraan ympäristöä. Tarkka kosketusohjaus palkitsee huomion, joten hajamielisenä pelatessa siitä katoaa helposti se osa, joka tekee siitä erikoisen. Samoin pienellä näytöllä pelaavan kannattaa kokeilla, mahtuuko oma ote luontevasti ruudulle. Jos sormet peittävät jatkuvasti näkymää tai laitteen pitäminen vakaana on hankalaa, kokemus voi tuntua enemmän kömpelöltä kuin tarkalta.

Kun pelin tahti osuu kohdalleen

Minulle Touchgrind Skate 2:n tunnelma syntyy siitä, että ympäristö, ääni ja pelin tahti jättävät tilaa itse suoritukselle. Se ei yritä rakentaa suurta draamaa, vaan antaa minun keskittyä laudan liikkeeseen ja omiin yrityksiini. Tämä tekee siitä rauhallisen mutta tarkkuutta vaativan pelin: parhaimmillaan huomaan keskittyväni niin paljon pieneen liikkeeseen, että muutaman minuutin tauko muuttuu luontevasti harjoitteluksi.

Minusta pelin tunnelma pysyy koossa juuri siksi, ettei se yritä kilpailla huomiostani monella eri tavalla. Skeittipaikan tuntu luo tilanteen, mutta varsinainen sisältö syntyy siitä, mitä teen laudalla. Äänet eivät vie kaikkea tilaa, ja pelin etenemisen tahti riippuu ennen kaikkea omasta kärsivällisyydestäni. Kun olen keskittynyt, pienestä onnistumisesta tulee riittävä palkinto; kun en jaksa harjoitella, rajattu tekeminen näkyy nopeasti.

Sen tärkein vahvuus ja selkein rajoite ovat sama asia: kosketusohjaus. Kun eleisiin saa tuntuman, peli tarjoaa omanlaistaan tyydytystä, jota pelkät valmiit temppupainikkeet eivät anna. Jos ote ei kuitenkaan löydy, toistot voivat alkaa tuntua enemmän työltä kuin leikiltä. Suosittelen siis kokeilemaan sitä avoimin mielin, aloittamaan yhdestä liikkeestä ja arvioimaan vasta sitten, haluatko jatkaa.

Touchgrind Skate 2 on parhaimmillaan pelaajalle, joka nauttii harjoittelusta, tarkasta kosketuksesta ja pienistä onnistumisista. Se ei ole jokaiselle sopiva skeittipeli, mutta omassa rajatussa tehtävässään se on persoonallinen ja helposti käynnistettävä vaihtoehto. Jos haluat skeittauksen tuntuvan sormiesi ohjaamalta eikä vain näytön napauttelulta, se on kokeilemisen arvoinen.

Touchgrind Skate 2 Usein kysytyt kysymykset