Eyes - The Horror Game

Analysoinut Reviewed

Kun käynnistän Eyes - The Horror Gamen, tavoite tuntuu heti selvältä: uskallan astua paikkaan, jossa jokin vaanii, kerään tarvitsemani ja yritän päästä pois jäämättä kiinni. Tämä on mobiilille tehty selviytymiskauhupeli, jossa jännitys syntyy ennen kaikkea siitä, etten voi vain rynnätä eteenpäin. Jokainen uusi askel on pieni päätös siitä, jatkanko tutkimista vai palaanko turvaan. Minusta juuri tämä epäröinnin ja etenemisen vuorottelu tekee pelistä koukuttavamman kuin sen yksinkertainen lähtöasetelma ensin antaa ymmärtää.

Miksi seuraava askel tuntuu riskiltä

Ensimmäinen liike määrittää tunnelman

Pelissä eteneminen alkaa ympäristön tarkkailusta. En voi olettaa, että seuraava huone on turvallinen tai että tuttu reitti pysyy rauhallisena. Kauhupelin kannalta tämä on toimiva lähtökohta: uhka ei ole vain ruudulla näkyvä hirviö, vaan myös se, mitä en vielä tiedä. Kun pysähdyn kuuntelemaan ja katselemaan, peli antaa tilaa omalle mielikuvitukselle. Kun taas lähden kiireellä eteenpäin, altistan itseni yllätyksille.

Eyes sopii erityisesti pelaajalle, joka pitää siitä, että kauhu syntyy selviytymisestä eikä pelkästä säikyttelystä. Minulle kiinnostavin hetki on usein ennen kohtaamista: olenko jo viipynyt liian kauan, pitäisikö vaihtaa suuntaa ja kannattaako vielä etsiä lisää? Pelin perusidea on helppo ymmärtää, joten alkuun pääsee ilman pitkää sääntöjen opettelua. Samalla yksinkertainen tavoite jättää tilaa sille, että omat valinnat tuntuvat tärkeiltä.

Tämä on Fearless Games sp. j.:n kehittämä seikkailupeli, mutta tunnelmaltaan se kallistuu vahvasti kauhuun ja selviytymiseen. Se ei ole ensisijaisesti rauhallinen tutkimusmatka eikä toimintapeli, jossa eteneminen ratkeaa nopeilla hyökkäyksillä. Jos nautit siitä, että joudut arvioimaan tilanteen puutteellisilla tiedoilla, sen lähestymistapa voi osua hyvin. Jos taas haluat selkeän reitin, jatkuvaa toimintaa tai mahdollisuuden hallita jokaista kohtaamista, kokemus voi tuntua turhauttavalta.

Uhka, joka muuttaa etenemisen rytmiä

Selviytymiskauhun toimivuus riippuu siitä, miten se käsittelee palautetta. Tässä pelissä palaute ei tarkoita vain sitä, että näen välittömästi onnistuneeni tai epäonnistuneeni. Jännite kasvaa, kun alan epäillä, että jokin on lähellä, ja joudun muuttamaan suunnitelmaani. Tällöin eteneminen koostuu pienistä jaksoista: tarkkailen, liikun, arvioin riskin uudelleen ja päätän, jatkanko samalla tavalla.

Tämä rytmi tekee pelaamisesta aktiivista, vaikka en olisi koko ajan tekemässä näyttäviä temppuja. Käytännössä kannattaa välttää sellaista tapaa, jossa juoksee saman tien jokaiseen kiinnostavalta näyttävään paikkaan. Hitaampi eteneminen auttaa pitämään tilanteen paremmin hallussa, ja samalla ympäristön yksityiskohdille jää aikaa. Toisaalta varovaisuuskaan ei ole ilmainen ratkaisu: jos jään jahkailemaan liian pitkäksi aikaa, jännitys ei katoa, vaan muuttuu helposti turhauttavaksi odotteluksi.

Yksi hyödyllinen tapa lähestyä pelikertaa on päättää jo alussa, mitä olen valmis riskeeraamaan. Jos tavoite on vain päästä tilanteesta läpi, kannattaa keskittyä turvalliseen etenemiseen eikä haalia kaikkea mahdollista. Jos taas haluan tutkia ympäristöä, minun on hyväksyttävä, että lisäetsintä kasvattaa altistumista uhille. Tämä valinta tekee pelistä kiinnostavamman kuin pelkkä huoneiden järjestyksessä läpikäynti: reitin suunnittelu on samalla riskin hallintaa.

Kun epävarmuus auttaa ja milloin se väsyttää

Pelottavat hirviöt ovat pelin näkyvin uhka, mutta ne toimivat parhaiten silloin, kun en pysty muuttamaan jokaista kohtaamista ennakoitavaksi rutiiniksi. Jos pelaan kauhua vain saadakseni nopeita säikähdyksiä, saatan pitää tunnelmaa tehokkaana hetken, mutta pidemmän päälle minua kiinnostaa enemmän se, miten uhka vaikuttaa omiin valintoihini. Tämän vuoksi Eyes toimii hyvin lyhyissä, keskittyneissä pelihetkissä: jokainen yritys voi tuntua omalta selviytymishaasteeltaan.

Rajoituksena sama epävarmuus voi tehdä kokemuksesta epätasaisen. Jos en pidä siitä, että vaaran läsnäolo katkaisee tutkimisen ja pakottaa reagoimaan, peli voi tuntua enemmän stressaavalta kuin jännittävältä. Kauhupelien ystävälle tämä on osa viehätystä, mutta rentouttavaa iltapeliä etsivälle se ei välttämättä ole oikea valinta. Suosittelen aloittamaan pienellä pelisessiolla ja katsomaan, tuntuuko varuillaan olo hauskalta vai lähinnä rasittavalta.

Palkinto syntyy selviytymisestä

Tässä ei tarvitse odottaa suurta tarinallista palkintoa jokaisen onnistumisen jälkeen. Keskeinen palkinto on tunne siitä, että selvisin vaikeasta tilanteesta, uskalsin jatkaa ja osasin muuttaa toimintaani oikealla hetkellä. Kun jokin yritys onnistuu, ilo tulee osittain myös siitä, että muistan aiemman epävarmuuden. Tämä tekee voitosta henkilökohtaisen: onnistuminen tuntuu omalta päätökseltä, ei vain pelin antamalta merkiltä.

Lisäetsintä on samalla tärkeä trade-off. Jos tutkin enemmän, saan paremman käsityksen ympäristöstä ja voin kokea löytämisen palkitsevana, mutta jokainen ylimääräinen hetki pitää minut tilanteessa, jossa vaara voi yllättää. Jos taas keskityn vain poistumiseen, vähennän turhaa harhailua mutta saatan menettää osan siitä, mikä tekee tutkimisesta kiinnostavaa. Käytännöllinen neuvo on vaihtaa lähestymistapaa yritysten välillä: yhdellä kerralla voi keskittyä varovaiseen etenemiseen ja toisella ottaa enemmän riskejä. Näin jokainen pelikerta ei toista täsmälleen samaa päätöstä.

Pelissä on sekä offline-pelaamista että online-moninpeliä, mikä laajentaa käyttötapoja. Offline-tila sopii tilanteisiin, joissa haluan pelata yksin ja keskittyä omaan rytmiini ilman muita pelaajia. Moninpeli taas voi olla luonteva valinta, kun haluan jakaa kauhutunnelman kaverin kanssa. Nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan tee kokemuksesta automaattisesti parempaa kaikille: jos haen nimenomaan yksinäistä selviytymiskauhua, muiden läsnäolo voi muuttaa tunnelmaa. Valitsisin pelimuodon sen mukaan, haluanko tänään keskittyä omaan varovaisuuteeni vai tehdä jännityksestä yhteisen hetken.

Uusi yritys alkaa siitä, mikä meni pieleen

Selviytymispelissä epäonnistuminen ei ole vain lopetus, vaan myös syy arvioida omaa reittiä uudelleen. Eyesin uudelleenpelattavuuden kannalta kiinnostavaa on juuri tämä: seuraavalla kerralla voin olla kärsivällisempi, tutkia eri tavalla tai jättää ylimääräisen riskin ottamatta. Tällainen nollaus tuntuu mielekkäältä, kun osaan nimetä oman virheeni. Jos taas epäonnistuminen tuntuu sattumanvaraiselta eikä anna minulle mitään opittavaa, halu aloittaa alusta heikkenee nopeasti.

En siis suosittelisi pelaamaan jokaista yritystä samalla autopilotilla. Kannattaa huomata, missä vaiheessa kiirehdin, milloin jäin liian pitkäksi aikaa tutkimaan ja olisiko turvallisempi reitti ollut parempi valinta. Näin uusi pelikerta saa konkreettisen tarkoituksen. Se ei ole vain saman tilanteen toistamista, vaan mahdollisuus kokeilla parempaa suunnitelmaa. Tämä on yksi pelin vahvimmista puolista niille, joita kiinnostaa oman toimintatavan kehittäminen.

Lyhyt pelihetki vai yhteinen kauhukierros

Arjessa peli sopii esimerkiksi lyhyeen iltahetkeen, kun haluan pelata yksin kuulokkeet päässä ja keskittyä yhteen jännittävään yritykseen. Jos olen väsynyt tai kaipaan rauhoittavaa tekemistä ennen nukkumaanmenoa, valitsisin mieluummin kevyemmän seikkailun: Eyesin valppaana pysyminen ei ole erityisen rentouttavaa. Kaverin kanssa online-moninpeli tarjoaa toisenlaisen tilanteen, mutta silloinkin kannattaa varautua siihen, että kauhutunnelma ja yhdessä pelaaminen eivät ole sama asia kuin rauhallinen seurustelupeli.

Moninpeliä harkitsevan kannattaa miettiä ensin, millaista yhteistä hetkeä porukka hakee. Jos kaikki haluavat nauraa säikähdyksille ja kommentoida toisilleen, kauhun jakaminen voi tehdä tilanteesta hauskemman. Jos taas jokainen odottaa hiljaista, yksin koettua jännitystä, muiden pelaajien läsnäolo voi viedä huomion pois omasta varovaisuudesta. Siksi en pitäisi verkossa pelaamista automaattisena päivityksenä yksinpeliin, vaan eri tunnelmana, johon kannattaa valita sopiva seura.

Offline-pelaaminen puolestaan on käytännöllinen valinta silloin, kun haluan pelata ilman verkkopelin sosiaalista puolta. Se sopii esimerkiksi lyhyeen taukoon tai hetkeen, jolloin en voi sopia yhteistä peliaikaa kaverin kanssa. Koska peli tarjoaa molemmat tavat, minun ei tarvitse valita yhtä pysyvästi: voin aloittaa yksin ja siirtyä myöhemmin verkkoon, jos kaipaan jaettua kokemusta. Olennaista on vain muistaa, että pelimuodon vaihtaminen muuttaa sitä, mihin huomioni kiinnittyy.

Kenelle Eyes sopii – ja kenelle ei

Eyes on ilmainen, ja sen ikäluokitus on PEGI 12. Pelin suosio näkyy siinä, että sillä on 4,4 tähden keskiarvo noin 895 tuhannen arvostelun perusteella ja yli 100 miljoonaa asennusta. Nämä luvut kertovat laajasta yleisöstä, mutta eivät takaa, että sen kauhupainotus sopii juuri minulle. Kannattaa myös huomioida, että mukana on sovelluksen sisäisiä ostoksia: Playn kautta laskutettaessa niiden hinnat ovat 1,19–6,49 euroa. Jos haluan pitää menot kurissa, tarkistan ostovalinnat ennen kuin annan puhelimen toiselle pelaajalle tai teen kiireisiä päätöksiä pelin lomassa.

Suosittelen sitä etenkin pelaajalle, joka haluaa helposti lähestyttävän kauhukokemuksen ilman pitkää valmistautumista ja nauttii siitä, että omat ratkaisut vaikuttavat yrityksen kulkuun. Se voi olla sopiva myös kaveriporukalle, joka haluaa kokeilla yhdessä erilaista jännitystä, kunhan jokainen viihtyy kauhun parissa. Sen sijaan jatkuvaa tarinankerrontaa, rauhallista tutkimista tai varmaa etenemistä kaipaavalle valitsisin toisenlaisen seikkailun. Myös silloin, kun säikähdykset jäävät vaivaamaan tai pelaaminen on tarkoitus pitää täysin rentona, tämä ei ole minulle oikea suositus.

Versio 8.1.1 toimii Androidilla vähintään versiosta 7.1 alkaen. Jos laitteeni on tätä vanhempi, peli ei ole sopiva valinta kyseiselle puhelimelle. Laitetietojen tarkistaminen ennen asennusta on pieni mutta hyödyllinen askel, etenkin jos peliä aikoo kokeilla vanhemmalla varalaitteella. Muuten kannattaa miettiä myös sitä, millainen pelitapa tuntuu luontevalta: kauhun teho perustuu huomion suuntaamiseen, joten keskeytyksiä täynnä oleva hetki voi heikentää tunnelmaa.

Jos kokeilen peliä esimerkiksi työpäivän jälkeen bussissa, lyhytkin pelituokio voi tuntua jännittävältä, mutta ympäristön häly ja keskeytykset saattavat tehdä tunnelmaan uppoutumisesta vaikeaa. Kotona taas voin varata rauhallisen hetken ja keskittyä siihen, milloin kannattaa liikkua ja milloin odottaa. Tässä on selvä käytännön ero moniin kevyisiin mobiilipeleihin: Eyes ei ole minulle paras valinta silloin, kun haluan pelata hajamielisesti muiden asioiden lomassa. Jos huomaan vilkuilevani jatkuvasti ilmoituksia, vaihdan mieluummin peliin, joka ei vaadi samanlaista keskittymistä.

Mihin se asettuu muiden kauhupelien rinnalla

Vertailussa tavallisiin seikkailupeleihin Eyes tarjoaa vähemmän rauhallista tarinan seuraamista ja enemmän tilanteen lukemista. Verrattuna toimintapainotteiseen kauhuun sen vetovoima ei ole jatkuvassa taistelussa, vaan siinä, että minun täytyy elää epävarmuuden kanssa. Jos etsin isoa, hitaasti rakentuvaa tarinaa, perinteinen tarinaseikkailu voi olla parempi. Jos taas haluan intensiivistä toimintaa, jossa reagointi on pääosassa, toiminnallisempi kauhupeli voi sopia paremmin. Eyes löytää oman paikkansa niiden välissä: lyhyt tavoite, uhkaava tunnelma ja jatkuva tarve arvioida riskiä.

Vertailu auttaa myös valitsemaan oikean odotuksen. Perinteisessä seikkailussa etenemistä kannattelevat usein juonen käänteet ja uusien paikkojen rauhallinen tutkiminen; täällä kiinnostus rakentuu enemmän siihen, miten selviän juuri tästä yrityksestä. Toimintakauhussa taas pelaaja saattaa hakea reipasta reagointia ja suoria yhteenottoja. Eyesin vahvuus on näiden väliin jäävä jännite, mutta samalla se tarkoittaa, ettei se korvaa kumpaakaan täysin. Jos tärkeintä on tarinan loppuun saattaminen tai taitava taistelu, etsisin toisen pelin. Jos taas pidän rajatusta tavoitteesta ja epävarmuudesta, sen muoto tuntuu omalta.

Kannattaa myös suhtautua uudelleenyrityksiin kokeiluina, ei vain tuloksen tavoitteluna. Kun samaan tilanteeseen palaa, voi vaihtaa yhtä asiaa kerrallaan: kiirehtiikö vähemmän, jättääkö jonkin houkuttelevan sivupolun väliin vai päättääkö etukäteen, milloin tutkiminen riittää. Näin on helpompi huomata, johtuiko parempi eteneminen omasta päätöksestä vai oliko kyse vain erilaisesta yrityksestä. Tämä pieni itsearviointi tekee pelistä palkitsevamman niille, jotka pitävät oman pelitavan hiomisesta, mutta voi tuntua turhalta työltä pelaajasta, joka haluaa vain nähdä nopeasti uutta sisältöä.

Kannattaako seuraava kierros aloittaa?

Minusta Eyes toimii parhaiten, kun suhtaudun siihen sarjana harkittuja yrityksiä enkä odota yhden pelikerran ratkaisevan kaikkea. Toiminta on selkeä, palaute syntyy vaaran ja omien valintojen kautta, ja palkinto on selviytymisen tuottama helpotus. Kun yritys päättyy, seuraava alkaa luontevasti kysymyksestä: mitä teen nyt toisin? Tämä toimintojen, jännityksen, onnistumisen ja uuden suunnitelman ketju on pelin todellinen koukku.

Jos haluan antaa pelille reilun mahdollisuuden, en arvioi sitä vain ensimmäisen säikähdyksen perusteella. Katson myös, jääkö epäonnistumisesta käteen jokin konkreettinen havainto: oliko reittini liian ahne, kiirehdinkö vai jäinkö odottamaan liian pitkäksi aikaa? Kun löydän tällaisen syyn, seuraavan kierroksen aloittaminen tuntuu perustellulta eikä mekaaniselta. Jos taas huomaan toistavani samoja valintoja ilman kiinnostusta oppia niistä, on luultavasti parempi lopettaa siihen ja valita toisenlainen peli.

Suosittelen sitä kauhun ystävälle, joka nauttii tutkimisesta mutta haluaa tuntea, että jokaisella ylimääräisellä askeleella on hintansa. Se ei ole paras valinta pelaajalle, joka välttelee säikyttävää tunnelmaa, ei pidä epävarmuudesta tai haluaa pelata täysin huolettomasti. Kun odotukset ovat kohdallaan, Eyes - The Horror Game tarjoaa helposti lähestyttävän tavan kokeilla selviytymiskauhua ja antaa jokaiselle uudelle yritykselle syyn: tällä kertaa yritän päästä pidemmälle, mutta viisaammin.

Eyes - The Horror Game Usein kysytyt kysymykset