Google Play Kirjat

Analysoinut Reviewed

Ensimmäisellä viikolla Google Play Kirjat tuntuu ennen kaikkea helpolta tavalta pitää lukeminen mukana arjessa. Sovellus kokoaa digitaaliset kirjat ja äänikirjat samaan paikkaan, joten voin vaihtaa lukemisesta kuunteluun sen mukaan, mitä päivä sallii. Tämä ei itsessään takaa hyvää lukurutiinia, mutta madaltaa kynnystä jatkaa kirjaa silloin, kun paperikirja ei ole käden ulottuvilla.

Kyseessä on Google LLC:n ilmainen kirjojen ja hakuteosten sovellus. Sen keskiarvo on 4,7 yhteensä noin 3,2 miljoonan arvosanan perusteella, ja latauksia on yli miljardi. Suosio kertoo, että palvelu on monelle tuttu vaihtoehto, mutta oma ratkaisu kannattaa tehdä sen mukaan, miten hankit kirjoja ja missä muodossa tykkäät lukea.

Ensimmäisten käyttöpäivien tärkein päätös ei ole sovelluksen asetusten läpikäynti vaan se, mihin haluan sitä käyttää. Jos minulla on jo kesken oleva kirja, voin ottaa sen mukaan puhelimeen. Jos taas avaan sovelluksen vain uteliaisuudesta, vaihtoehtojen selaaminen saattaa viedä enemmän aikaa kuin itse lukeminen. Minusta kokeilu kannattaa aloittaa yhdellä selkeällä tavoitteella: esimerkiksi yhdellä romaanilla työmatkoille tai yhdellä hakuteoksella, johon palaan tarpeen mukaan.

Lukemisen aloittaminen ja ensimmäisen viikon hyöty

Kun avaan sovelluksen, sen vahvuus on yksinkertainen ajatus: kirjan voi avata puhelimella ilman, että tarvitsee kantaa erillistä lukulaitetta tai fyysistä nidettä. Matkalla, odotushuoneessa tai lyhyellä tauolla muutama sivu mahtuu usein päivään helpommin kuin kokonainen lukutuokio. Äänikirjan kanssa sama joustavuus toimii tilanteissa, joissa silmät ja kädet ovat varattuina.

Arjessa hyödyllinen tapa on valita ennen kiireistä päivää yksi kirja valmiiksi jatkettavaksi. Kun avaan sen bussissa tai kahvitauolla, minun ei tarvitse ensin etsiä lukemista tai päättää pitkän listan äärellä, mitä tekisin. Jos kuuntelen kirjaa kotitöiden aikana, voin puolestaan vaihtaa tekstiin illalla. Tällainen vuorottelu on käytännöllinen juuri siksi, että sama lukukokemus ei ole sidottu yhteen tilanteeseen.

Tekstin ja äänen yhdistäminen on hyödyllistä myös silloin, kun päivän rytmi muuttuu kesken kaiken. Esimerkiksi kävelymatkalla kuuntelu voi onnistua, mutta pysähdyksellä haluan ehkä lukea rauhassa muutaman sivun. Vaihtelun arvo riippuu silti kirjasta: juonivetoisessa teoksessa kuuntelu ja lukeminen voivat täydentää toisiaan, kun taas yksityiskohtia sisältävää tietokirjaa voi olla hankala seurata pelkän äänen varassa. Silloin voin käyttää kuuntelua yleiskuvan saamiseen ja palata tekstiin, kun tarvitsen täsmällisen kohdan.

Tekstin ja äänen yhdistäminen on sovelluksen kiinnostavimpia käyttötapoja, mutta se toimii parhaiten, kun kirja ja oma tavoite sopivat siihen. Romaania voi olla mukava kuunnella kävelyllä ja lukea myöhemmin tarkemmin. Opiskelussa tai tietokirjan parissa taas saatan haluta palata kappaleeseen, tehdä omia muistiinpanoja tai etsiä käsitteen uudelleen. Kuuntelu ei aina korvaa selaamista, joten eri tilanteisiin kannattaa valita sopiva tapa eikä olettaa, että kaikki kirjat toimivat molemmilla tavoilla yhtä hyvin.

Ensimmäisen viikon aikana huomaa myös, ettei sovellus ole sama asia kuin yleinen kirjastopalvelu tai lukutilaus. Se on ensisijaisesti paikka kirjojen lukemiseen ja kuunteluun, ja sopiva sisältö pitää valita erikseen. Jos haluan tutustua nopeasti moniin teoksiin ilman yksittäisiä ostopäätöksiä, kirjasto tai kuukausimaksullinen palvelu voi tuntua luontevammalta. Jos taas haluan löytää juuri tietyn kirjan ja pitää lukemisen puhelimessa, Play Kirjat on suoraviivainen vaihtoehto.

Ennen ensimmäistä hankintaa mietin, haluanko kirjan omaksi vai vasta kokeiltavaksi. Jos en ole varma, sopisiko teos minulle, kirjaston lainaaminen on usein riskittömämpi tapa aloittaa. Jos tiedän palaavani kirjaan tai tarvitsen juuri tietyn teoksen, yksittäinen hankinta voi olla järkevämpi. Tämä on olennainen ero sovelluksen ja lainauspalvelun välillä: helppo saatavuus ei yksin ratkaise sitä, mikä on taloudellisesti tai käytännössä paras tapa lukea.

Hyvä apu pieniin lukurakoihin

Puhelimella lukemisen suurin käytännön etu ei ole se, että näyttö olisi täydellinen lukualusta, vaan se, että se on yleensä mukana. Tämä tekee sovelluksesta sopivan satunnaisille lukijoille ja ihmisille, joiden aikataulu vaihtelee. Lyhyet hetket kasaantuvat, kun keskeneräiseen kirjaan voi palata ilman erillistä valmistelua.

Tyypillinen hyöty näkyy vaikkapa päivänä, jolloin aamulla ehtii lukea vähän, matkalla voi kuunnella ja illalla haluaa jatkaa samasta teoksesta rauhassa. Tällainen joustavuus on arvokkaampaa kuin lukuaika-arvioiden tavoittelu: minun ei tarvitse muuttaa päivääni sovelluksen takia, vaan voin käyttää sitä niissä kohdissa, jotka muuten jäisivät tyhjiksi. Jos taas päivässä on jo oma rauhallinen lukutuokio ja pidän paperista, puhelimelle ei välttämättä synny yhtä vahvaa roolia.

Samalla puhelin tuo mukanaan houkutuksia. Viestit ja muut sovellukset voivat katkaista keskittymisen, eikä pitkän romaanin lukeminen pieneltä näytöltä tunnu kaikista miellyttävältä. Jos huomaan selaavani puhelinta kirjan sijasta, erillinen e-lukulaite voi olla parempi valinta: se pitää lukemisen omassa tarkoituksessaan ja tarjoaa usein rauhallisemman lukutilanteen.

Jos luen vain muutaman minuutin kerrallaan, kannattaa valita kirja, jonka pariin on helppo palata. Monimutkainen teksti tai tiheästi viitteitä sisältävä teos voi olla hankala pätkissä, vaikka se muuten kiinnostaisi. Silloin voin pitää puhelinlukemisen kevyempänä rinnakkaisena tapana ja säästää keskittymistä vaativan kirjan pidempään hetkeen tai suuremmalle näytölle. Sovelluksen joustavuus ei poista sitä, että lukemisen muoto vaikuttaa siihen, millainen kirja toimii missäkin tilanteessa.

Kuukaudesta toiseen: jääkö sovellus käyttöön?

Uutuudenviehätyksen jälkeen arvo riippuu siitä, palaanko kirjoihin säännöllisesti. Google Play Kirjat voi ansaita paikkansa, jos minulla on jo halu lukea tai kuunnella ja haluan pitää sisällöt helposti saatavilla mobiilissa. Sovellus ei kuitenkaan itsessään luo sisältöä tai lukutottumusta. Jos avaan sen vain kerran uuden puhelimen käyttöönoton yhteydessä, se tuskin muuttuu hyödylliseksi vain siksi, että se on olemassa.

Kuukauden käyttöä ajatellen kannattaa miettiä myös omaa hankintatapaa. Ilmainen sovellus ei tarkoita, että kaikki kirjat olisivat maksuttomia: sovelluksen kautta laskutettavissa ostoksissa hinnat voivat vaihdella pienistä summista suuriin. Ennen ostamista tarkistan, mitä olen valitsemassa ja sopiiko yksittäisen teoksen hankkiminen minulle paremmin kuin kirjaston käyttö tai palvelu, jossa maksetaan kuukausittain.

Ostopäätöksessä auttaa pieni viive: lisään kiinnostavan teoksen mielessäni harkittavaksi enkä osta sitä heti selaamisen lomassa. Jos muistan kirjan vielä myöhemmin ja osaan sanoa, mihin käyttöön sen tarvitsen, valinta on todennäköisesti harkitumpi. Sovelluksen käyttö voi olla ilmaista, mutta sisältöostot tekevät oman kulutuksen seuraamisesta tärkeää etenkin silloin, kun löydän helposti monta houkuttelevaa nimikettä peräkkäin.

Tässä vertailussa valinta on käytännöllinen eikä yksiselitteinen. Kirjastosovellus on usein vahvempi, jos haluan lainata ja palauttaa kirjoja sen sijaan, että ostaisin niitä. Äänikirjoihin keskittyvä palvelu voi puolestaan sopia paremmin, jos kuuntelu on lähes ainoa tapani kuluttaa kirjoja ja haluan rakentaa rutiinin sen ympärille. Play Kirjat puolestaan sopii lukijalle, joka haluaa saman sovelluksen tekstille ja äänelle eikä halua rajoittaa käyttöä vain yhteen muotoon.

Vertailen palveluja mieluummin sen perusteella, millaista kitkaa ne poistavat. Kirjastossa keskeistä on lainaus ja valikoiman käyttö, kun taas tilauspalvelussa toistuva maksu voi tuntua perustellulta, jos kuuntelen säännöllisesti paljon. Play Kirjojen yksittäiset hankinnat antavat vapauden valita teoksen kerrallaan, mutta ne vaativat oman kulutuksen seuraamista. Jos en tiedä etukäteen, kuinka usein luen, aloitan mieluummin ilman pitkää sitoutumista ja katson, millainen käyttö muodostuu.

Yksi hyödyllinen tapa hallita omaa lukulistaa on välttää liian monen kiinnostavan kirjan aloittamista samaan aikaan. Valitsen yhden kirjan kuunteluun ja toisen luettavaksi vain, jos niiden tarkoitus on selvästi erilainen. Näin sovelluksen helppo saatavuus ei muutu loputtomaksi keskeneräisten teosten kokoelmaksi. Se on pieni, mutta konkreettinen ero siinä, tukeeko sovellus lukemista vai vain kirjojen keräämistä.

Pidän myös hyödyllisenä erottaa selaamisen varsinaisesta lukemisesta. Jos avaan sovelluksen vain etsiäkseni jatkuvasti seuraavaa teosta, kiinnostus voi hajota ennen kuin yksikään kirja ehtii edetä. Valitsen seuraavan kirjan vasta, kun nykyinen on loppusuoralla tai kun tiedän tarvitsevani toisen teoksen eri tilanteeseen. Näin sovelluksen valikoima palvelee tarkoitusta eikä muutu omaksi harrastuksekseen.

Google Play Kirjat on ollut saatavilla vuodesta 2010, ja sen pitkä historia näkyy ennen kaikkea siinä, että se on vakiintunut vaihtoehto mobiililukemiseen. Minulle kesto ei silti ole peruste pitää sovellusta käytössä yksinään. Ratkaisevaa on, löydänkö sieltä oikeasti luettavaa ja avautuuko se siinä hetkessä, kun haluan jatkaa. Sovellus on parhaimmillaan silloin, kun se palvelee jo olemassa olevaa kiinnostusta kirjoihin.

Ylläpito on vähäistä, mutta valinnat vaativat huomiota

Arjen ylläpidon kannalta kyse ei ole sovelluksesta, jota pitäisi jatkuvasti järjestellä tai jonka käyttö vaatisi erillisen rutiinin. Suurempi työ on päättää, mitä luen seuraavaksi, ja pitää ostaminen omassa budjetissa. Digitaalinen valikoima tekee kiinnostavien nimikkeiden selaamisesta helppoa, mutta helppous voi myös houkutella hankkimaan kirjoja, joihin en myöhemmin palaa.

Minusta ylläpidon kannalta toimivin tapa on pitää pieni, realistinen lukusuunnitelma. Voin päättää, että seuraava kirja on jo valmiina ennen kuin edellinen loppuu, mutta en tarvitse pitkää listaa tulevista hankinnoista. Jos sovelluksessa on useita kesken olevia teoksia, pysähdyn kysymään, ovatko ne oikeasti eri tarkoituksiin vai jäikö jokin vain uuden vaihtoehdon houkutuksen alle. Näin käyttö pysyy kevyenä ilman, että jokaisesta lukukerrasta tulee järjestelyprojekti.

Jos käytän sovellusta opiskeluun tai tietojen tarkistamiseen, hyödynnän sitä eri tavalla kuin romaanien lukemiseen. Etsin tarvitsemani teoksen, palaan olennaisiin kohtiin ja pidän lukemisen tavoitteena tiedon löytämistä, en vain sivujen etenemistä. Tällaisessa käytössä kannattaa silti arvioida, onko mobiilinäyttö riittävän mukava pitkään työskentelyyn. Paperikirja tai suurempi näyttö voi olla parempi, jos pitää vertailla useita kohtia rinnakkain.

Hakuteosten lukemisessa on hyödyllistä aloittaa kysymyksestä, johon haluan vastauksen, eikä yrittää käsitellä kirjaa kannesta kanteen. Kun palaan tiettyyn käsitteeseen tai lukuun, puhelin voi toimia kätevänä tarkistuspaikkana. Jos työ vaatii useiden kohtien rinnakkaista vertailua, paperille merkityt sivut tai suuri näyttö helpottavat kokonaisuuden hahmottamista. Siksi näen sovelluksen parhaimmillaan täydentävänä lukupaikkana, en automaattisesti kaikkien opiskelutehtävien ainoana välineenä.

Perhekäytössä on syytä huomioida, että sovelluksen sisältöluokitus on vanhempien valvonnassa. Se ei tarkoita, että jokainen teos olisi lapselle sopiva, joten aikuisen kannattaa tarkistaa valittava kirja itse. Sovellus voi olla kätevä tapa pitää lapsen lukeminen mukana matkalla, mutta se ei korvaa sisällön valintaa tai keskustelua siitä, mitä lapsi lukee.

Myös kieli ja lukutaso vaikuttavat siihen, kenelle tämä sopii. Jos lapsi tai aloitteleva lukija tarvitsee aikuisen apua sopivan teoksen valintaan, sovelluksen helppo saatavuus ei yksin tee sisällöstä sopivaa. Käytännössä voin valita teoksen yhdessä lukijan kanssa ja tarkistaa, että se vastaa hänen kiinnostustaan ja valmiuksiaan. Näin puhelin auttaa pitämään kirjan mukana, mutta aikuinen säilyttää vastuun siitä, mitä luetaan.

Google Play Kirjojen ylläpito ei siis ole raskasta, mutta sen käyttöä voi joutua ohjaamaan omilla tavoilla: valitsemalla seuraavan kirjan etukäteen, välttämällä impulssiostoja ja siirtämällä pitkät lukusessiot mukavammalle laitteelle. Näillä pienillä päätöksillä sovellus pysyy työkaluna eikä muutu vain yhdeksi käyttämättömäksi kuvakkeeksi puhelimessa.

Milloin helppous alkaa väsyttää?

Digitaalisen kirjahyllyn rajattomuus on sekä etu että heikkous. Puhelimessa voi olla aina jotakin luettavaa, mutta vaihtoehtojen runsaus voi tehdä aloittamisesta yllättävän vaikeaa. Jos käytän liikaa aikaa selaamiseen ja liian vähän itse lukemiseen, rajaan valinnan yhteen teokseen ja palaan siihen useamman kerran ennen kuin etsin uutta.

Toinen mahdollinen rasite on näytön luonne. Puhelimen kirkkaus, ilmoitukset ja pienempi lukuala eivät sovi kaikille, eikä äänikirja aina ratkaise ongelmaa: julkisessa paikassa tai meluisassa ympäristössä kuunteleminen voi olla hankalaa. Jos haluan keskittyä pitkään ilman keskeytyksiä, paperikirja tai lukemiseen tarkoitettu laite voi olla mukavampi. Sovelluksen etu on joustavuus, ei se, että se voittaisi jokaisen lukuvälineen kaikissa tilanteissa.

Kuuntelun käytännöllisyys riippuu lisäksi paikasta ja siitä, pystynkö seuraamaan ääntä keskeytyksettä. Meluisa matka, keskustelu ympärillä tai tarve kuunnella ympäristöä voi tehdä kirjasta vaikeasti seurattavan. Näissä tilanteissa en yritä väkisin käyttää äänikirjaa, vaan siirrän kuuntelun rauhallisempaan hetkeen tai palaan tekstiin, kun voin keskittyä. Sama sisältö kahdessa muodossa lisää vaihtoehtoja, mutta ei poista ympäristön vaikutusta.

Myös ostotapa voi tuntua väärältä lukijasta riippuen. Yksittäisten kirjojen hankkiminen tarjoaa vapautta valita juuri haluamansa teos, mutta säännöllisesti paljon lukevan kannattaa verrata kokonaiskuluja kirjastoihin ja tilauspalveluihin. Toisaalta harvakseltaan lukevan ei välttämättä kannata sitoutua kuukausimaksuun, jos yksittäinen kirja riittää pitkäksi aikaa. Sopivin vaihtoehto riippuu omasta tahdista, ei siitä, mikä palvelu tarjoaa eniten valinnanvaraa.

Jos luen paljon mutta haluan omistaa juuri tietyt teokset, erilliset ostot voivat silti olla mielekkäitä. Jos taas haluan kokeilla jatkuvasti uusia kirjoja ilman päätöstä jokaisesta nimikkeestä, kirjasto tai tilausmalli voi tuntua vapaammalta. En siis arvioi vaihtoehtoja vain hinnan perusteella, vaan myös sen mukaan, kuinka paljon päätöksiä ja seurantaa oma lukutapani vaatii. Oikea malli on se, joka tekee palaamisesta luontevaa eikä lisää tarpeetonta harkintaa.

Pitkän aikavälin tuomio: hyvä säilyttäjä, ei lukurutiinin korvike

Minusta Google Play Kirjat ansaitsee pysyvän paikan puhelimessa silloin, kun luen tai kuuntelen kirjoja eri tilanteissa ja arvostan sitä, ettei sisältö ole sidottu paperiseen kirjaan. Se sopii erityisesti satunnaisiin lukurakoihin, matkustamiseen ja ihmiselle, joka haluaa käyttää sekä tekstiä että ääntä. Sovelluksen 4,7:n keskiarvo ja yli miljardin latauksen mittakaava kertovat laajasta käytöstä, mutta tärkein mittari on omassa arjessa se, palaanko oikeasti lukemaan.

Kirjojen lukemiseen ja hakuteosten käyttöön tarkoitettuna sovellus sopii minusta parhaiten ihmiselle, joka haluaa joustavan mobiilivaihtoehdon eikä odota yhden palvelun ratkaisevan kaikkea. Google LLC:n ilmainen sovellus on helppo ottaa kokeiluun, mutta kirjat ja äänikirjat voivat maksaa erikseen. Sovelluksen sisäisiin ostoksiin voi liittyä Playn kautta laskutettavia hintoja pienistä summista huomattaviin summiin, joten hankinta kannattaa tarkistaa ennen vahvistamista.

Jättäisin sen vähemmälle huomiolle, jos tarvitsen ennen kaikkea lainauspalvelun, haluan kuunnella kirjoja yksinomaan tilausmallilla tai vältän puhelimella lukemista. Silloin kirjastosovellus, äänikirjapalvelu, paperikirja tai e-lukulaite voi olla selvästi parempi kumppani. Play Kirjat ei myöskään poista valinnan tekemisen tarvetta eikä takaa, että kiinnostava teos löytyy sopivalla hankintatavalla.

Ikämerkinnän vuoksi en myöskään antaisi sovellusta lapselle ajatuksella, että luokituksen perusteella koko sisältö olisi automaattisesti sopivaa. Vanhemman valvonta tarkoittaa käytännössä sitä, että aikuinen tarkistaa valittavat teokset. Aikuiselle, joka lukee omalla vastuullaan, tämä ei ole erityinen este, mutta perhekäytössä sisältövalinta kuuluu edelleen aikuiselle.

Jos kokeilet sitä, aloita yhdestä kirjasta, jonka haluat oikeasti lukea, ja päätä etukäteen, käytätkö sitä lukemiseen vai kuunteluun. Kokeile sitten, sopiiko puhelin siihen tilanteeseen, jossa yleensä menetät lukumahdollisuuden. Jos huomaat palaavasi kirjan pariin ilman suurta säätöä, sovellus on tehnyt tehtävänsä. Jos se jää lähinnä kirjakaupan selaamiseen tai kesken jääneiden teosten varastoksi, kannattaa vaihtaa välinettä tai palvelua eikä syyttää itseään lukurutiinin puutteesta.

Minun pitkäaikainen arvioni on, että sovellus ansaitsee tilaa silloin, kun se ratkaisee toistuvan pienen ongelman: kirja ei muuten olisi mukana, tai kuuntelulle löytyy luontevia hetkiä päivän lomasta. Se ei vaadi raskasta ylläpitoa, mutta se hyötyy selkeistä omista rajoista, kuten yhdestä aktiivisesta kirjasta ja harkitusta ostamisesta. Jos nämä tavat sopivat minulle, Play Kirjat voi jäädä käyttöön pitkään. Jos taas lukeminen tuntuu paremmalta paperilla tai haluan ensisijaisesti lainata, on täysin järkevää valita toinen tapa.

Google Play Kirjat Usein kysytyt kysymykset