Save the guy: simulaattoripeli

Analysoinut Reviewed

Kun puhelin kiertää kotona kädestä käteen, pelin pitäisi olla helppo aloittaa ilman pitkää perehdytystä ja riitaa siitä, kenen vuoro on. Save the guy sopii tähän ajatukseen kevyenä seikkailupelinä: sen lähtökohta on yksinkertainen, mutta hauskuus riippuu siitä, nauttiiko pelaaja lyhyistä tilanteista ja niiden ratkaisemisesta. Minusta se toimii parhaiten yhteisenä välipalapelinä, ei koko perheen laajana peliprojektina tai pitkänä tarinaseikkailuna.

Brightika, Inc:n tekemä peli sijoittuu seikkailujen ja simulaattorimaisten pelien väliin. Se on maksuton ladata, ja ikämerkintä on PEGI 7. Pelin suosio näkyy siinä, että asennuksia on kertynyt yli kymmenen miljoonaa ja keskiarvo on neljän tähden tuntumassa. Nämä luvut kertovat laajasta yleisöstä, mutta eivät vielä ratkaise, sopiiko pelin tapa edetä juuri teidän arkeenne.

Yhteinen pelihetki toimii parhaiten vuoroissa

Kun pelaan tällaista peliä yhdessä jonkun kanssa, kiinnostavinta ei ole pelkkä ruudun katsominen vaan päätöksen pohtiminen ennen seuraavaa toimintaa. Save the guy tarjoaa helposti ymmärrettävän lähtökohdan: pelaajan tehtävänä on auttaa hahmoa. Siksi sen voi ottaa esiin vaikkapa odotushuoneessa tai rauhallisena hetkenä kotona, jolloin toinen voi seurata ja ehdottaa, mitä kannattaisi tehdä.

Jaetulla laitteella suosittelisin sopimaan vuorot ennen pelaamisen aloittamista. Yksi pelaa hetken ja toinen kommentoi tai ottaa seuraavan vuoron, kun peli tarjoaa siihen sopivan tauon. Tämä ei ole pelin sisäinen perheominaisuus, vaan käytännöllinen tapa tehdä yhteisestä pelaamisesta sujuvampaa. Jos laite vaihtaa omistajaa kesken tilanteen, voi olla vaikea muistaa, mitä toinen ehti tehdä tai mihin oli menossa.

Yhteispelaaminen ei myöskään tarkoita, että peli olisi varsinaisesti suunniteltu monelle yhtä aikaa. En valitsisi sitä, jos tavoitteena on vuorovaikutteinen seurapeli, jossa jokaisella on oma roolinsa tai oma näkymänsä. Sen sijaan se sopii paremmin siihen, että yksi käyttää puhelinta ja muut seuraavat vierestä. Selkein tapa jakaa pelihetki on pitää vuorot lyhyinä ja sopia, kuka tekee seuraavan päätöksen.

Arjessa tämä voi näyttää yksinkertaiselta: lapsi pelaa muutaman minuutin ennen iltapalaa, ja aikuinen katsoo vierestä, kun ratkaisu tuntuu epäselvältä. Tai kaksi sisarusta pelaa vuorotellen, jolloin kumpikin saa vaikuttaa etenemiseen. Tällainen käyttö toimii vain, jos pelaajat hyväksyvät sen, ettei puhelin ole koko ajan heidän omassa käytössään. Jos vuoron odottaminen aiheuttaa enemmän harmia kuin peli iloa, jokin yhdessä pelattava lautapeli tai monen pelaajan mobiilipeli on parempi vaihtoehto.

Yhteisen hetken voi sovittaa myös tilanteeseen, jossa kaikki eivät ehdi olla mukana alusta asti. Esimerkiksi automatkan pysähdyksellä yksi voi pelata ja kertoa toiselle lyhyesti, mitä on tekemässä. Kun seuraava pelaaja liittyy mukaan vasta myöhemmin, hänen ei tarvitse ottaa vastuuta pitkästä tarinasta tai opetella laajaa pelimaailmaa. Tämä tekee pelistä käyttökelpoisen satunnaisiin hetkiin, mutta samalla sen viehätys riippuu siitä, että mukanaolijat jaksavat seurata ruutua.

Jaettu laite vaatii omat rajansa

Jos sama puhelin kuuluu usealle, erottaisin toisistaan laitteen käytön ja pelin etenemisen. Ennen aloittamista kannattaa sopia, saako seuraava pelaaja jatkaa siitä, mihin edellinen jäi, vai pelaako kukin vain omalla vuorollaan. Tämä pieni keskustelu ehkäisee väärinkäsityksiä etenkin silloin, kun joku haluaa myöhemmin palata samaan tilanteeseen. Pelin käyttöä ei kannata käsitellä yhteisenä tallennuksena tai henkilökohtaisena peliprofiilina ilman, että tiedätte, miten se omalla laitteellanne toimii.

Myös laitteen lukitus ja käyttäjätili ovat osa kotitalouden käytäntöjä, eivät tämän pelin tarjoamia perhetyökaluja. Jos puhelimella on useita käyttäjiä, sopikaa, kuka avaa pelin ja kuka vastaa sovelluskaupan ostoksista. Tällainen työnjako on erityisen hyödyllinen, jos lapsi saa pelata itsenäisesti mutta aikuinen haluaa pitää maksupäätökset omissa käsissään.

Ennen lataamista kannattaa sopia laitteen käytöstä

Yhteisellä puhelimella tai tabletilla tärkein valmistelu ei ole monimutkainen peliasetus vaan selkeä sopimus siitä, kuka pelaa ja milloin. Tarkistaisin myös, millä käyttäjätilillä laitteella ollaan kirjautuneena ja kuka voi hyväksyä ostoksia. Näin perheenjäsenet tietävät, kenen pelitallennuksia tai maksutapoja laitteella käytetään. En lähtisi olettamaan, että peli tarjoaa erillisiä lapsiprofiileja tai automaattisia vuoronhallintatoimintoja.

Ilmaiseksi ladattava peli ei tarkoita, ettei pelaamiseen voisi liittyä maksullisia valintoja. Playn kautta laskutettavien sovelluksen sisäisten ostojen hintahaarukka on 5,99–9,49 euroa. Jos lapsi käyttää laitetta, ostojen hyväksyminen kannattaa pitää aikuisen hallinnassa laitteen omien asetusten kautta. Tämä on yleisesti hyödyllinen varotoimi etenkin silloin, kun samaa laitetta käyttää useampi henkilö eikä jokainen tiedä, miten sovelluskaupan ostot toimivat.

Toinen hyvä raja liittyy peliaikaan. Kevyen pelin helppous voi houkutella jatkamaan, jos seuraava tilanne tuntuu olevan aivan lähellä. Siksi sopisin etukäteen, pelataanko yksi hetki vai tietty määrä vuoroja. En kuitenkaan väittäisi pelissä olevan ajastinta tai vanhemmille tarkoitettua hallintanäkymää; käytännön raja syntyy tässä kodin omasta sopimuksesta ja laitteen käytön säännöistä.

Jos samaa laitetta käyttää useampi pelaaja, kannattaa myös miettiä, onko tarkoitus pelata samalla tavalla vai pitää käyttö henkilökohtaisena. Yhteinen laite tekee aloittamisesta vaivatonta, mutta se voi hämärtää sen, kuka päätti mitäkin tai kuka haluaa jatkaa myöhemmin. Kun vuorot ja ostojen käsittely ovat selvät jo ennen ensimmäistä pelihetkeä, peli pysyy paremmin kevyenä yhteisenä ajanvietteenä.

Ennen kuin peli jää lapsen käyttöön, kokeilisin sitä itse rauhassa ja tarkistaisin, miten oma laite käyttäytyy pelin sulkemisen ja uudelleen avaamisen jälkeen. En pidä tätä teknisenä vaatimuksena vaan yksinkertaisena tapana välttää yllätyksiä yhteisellä puhelimella. Jos lapsi odottaa jatkavansa täsmälleen siitä, mihin sisarus jäi, on parempi sopia asiasta etukäteen kuin luvata tallennuksen toimivan tietyllä tavalla.

Vuorojen sopiminen ja odottamisen kitka

Koordinoinnissa auttaa, jos pelaajat eivät yritä ratkaista jokaista hetkeä yhtä aikaa. Yksi voi tehdä valinnan, ja muut voivat kertoa oman näkemyksensä ennen sitä. Näin yksinkertainen menettely tekee pelaamisesta osallistavampaa ilman, että peliä tarvitsee muuttaa varsinaiseksi kilpailuksi. Samalla on hyvä hyväksyä, että kaikki eivät halua seurata toisen pelaamista pitkään.

Kun pelaan muiden kanssa, kiinnitän huomiota siihen, syntyykö keskustelua itse pelistä vai jääkö toinen vain odottamaan puhelinta. Jos jälkimmäinen toistuu, vuorot kannattaa lyhentää tai pelihetki lopettaa aiemmin. Tämä on konkreettinen tapa arvioida, toimiiko peli teidän porukassanne: hyvä jaettu pelihetki ei vaadi kaikilta yhtä suurta kiinnostusta, mutta sen pitäisi tuntua reilulta.

Save the guy sopii paremmin hetkelliseen yhteiseen pohdintaan kuin tiukasti synkronoituun pelaamiseen. En valitsisi sitä esimerkiksi tilanteeseen, jossa usean pelaajan on oltava verkossa samaan aikaan tai jossa eteneminen edellyttää jatkuvaa viestittelyä. Jos taas yksi pelaa ja toinen auttaa ajattelemaan, sen yksinkertainen lähtökohta antaa yhteiselle tekemiselle luontevan aiheen.

Vuoronvaihto sujuu parhaiten silloin, kun sen tekee rauhallisessa kohdassa eikä kesken valinnan. Käytännössä voitte sopia, että pelaaja antaa puhelimen eteenpäin vasta, kun hän on saanut tilanteen päätökseen. Näin seuraavan ei tarvitse arvata, onko jokin toiminto vielä kesken. Jos pelihetki katkeaa kiireeseen, on järkevää lopettaa eikä yrittää sovittaa vaihtoa väkisin kesken tekemisen.

Ikämerkintä ja luottamus ilman oletuksia

PEGI 7 kertoo, että pelin ikäluokitus sopii jo nuoremmille lapsille, mutta ikämerkintä ei korvaa aikuisen omaa arviota. Lapsen kiinnostuksen kohteet, kärsivällisyys ja tapa suhtautua vaikeisiin kohtiin vaikuttavat siihen, viihtyykö hän. Jos lapsi turhautuu helposti siihen, ettei heti tiedä oikeaa ratkaisua, kannattaa aluksi pelata yhdessä ja katsoa, tuntuuko eteneminen hänestä hauskasti haastavalta vai vain hankalalta.

Luottamuksen kannalta tärkeintä on kertoa lapselle, että ostot eivät ole osa ilmaista latausta automaattisesti, vaan sovelluksessa on erikseen maksullisia ostomahdollisuuksia. Aikuinen voi näyttää, miten ostolupa pyydetään ja miksi sitä ei pidä hyväksyä omin päin. Tämä keskustelu on hyödyllisempi kuin lupaus siitä, ettei pelissä koskaan tulisi maksamiseen liittyvää näkymää.

Jos lapsi pelaa yksin, valitsisin ensimmäisellä kerralla rauhallisen hetken, jolloin hän voi kysyä apua. Jaetulla laitteella taas selittäisin, ettei toisen vuoroa tai tekemisiä pidä muuttaa ilman lupaa. Nämä ovat pieniä mutta käytännöllisiä sääntöjä: ne suojaavat yhteistä pelikokemusta ilman oletusta siitä, että sovelluksessa olisi erillisiä perheasetuksia tai käyttäjäkohtaisia rajoja.

Peli on myös helppo rajata pois, jos perhe etsii nimenomaan rauhoittavaa, avointa luovaa tekemistä tai pitkää yhteistä tarinaa. Seikkailupelin vetovoima syntyy siitä, että pelaaja tarttuu tilanteeseen ja yrittää edetä, joten se ei ole paras valinta kaikille lapsille tai kaikille hetkiin. Ikämerkinnän lisäksi kannattaa tarkkailla, miten lapsi reagoi pelaamiseen ja sen päättämiseen.

Jos ikärajasta huolimatta jokin pelitilanne tuntuu lapsesta epämukavalta, en painostaisi jatkamaan vain siksi, että peli on muuten sopinut hänelle. Aikuisen kannattaa antaa lapselle mahdollisuus keskeyttää ja vaihtaa tekemistä. Tämä on tavallinen osa yhdessä pelaamista: luokitus auttaa valinnassa, mutta lapsen oma reaktio kertoo, onko juuri tämä pelihetki onnistunut.

Miten se eroaa muista kevyistä seikkailupeleistä

Moni mobiiliseikkailu rakentuu laajasta maailmasta, tutkimisesta tai pitkästä tehtäväketjusta. Save the guy on helpompi nähdä lyhyenä, hahmon auttamiseen keskittyvänä pelinä. Se on vahvuus silloin, kun aikaa on vähän ja haluaa päästä nopeasti kiinni tekemiseen. Jos kaipaan suurta karttaa, syvällistä hahmonkehitystä tai tuntikausien tarinaa, valitsen mieluummin sellaisen seikkailupelin, joka rakentaa kokemuksensa näiden ympärille.

Simulaattorimaisiin mobiilipeleihin verrattuna tätä ei kannata odottaa raskaana elämänhallinnan tai rakentamisen kokemuksena vain siksi, että peliä kuvataan simulaattoripeliksi. Sen kiinnostavin koukku on selkeä pelitilanne ja hahmon auttaminen, ei välttämättä laajan oman arjen tai maailman järjestäminen. Tämä ero on hyödyllinen pitää mielessä, jos etsit peliä, jossa voi pitkään suunnitella ja muokata kaikkea itse.

Lyhyiden pelien etu on, ettei pelaajan tarvitse varata niille kokonaista iltaa. Vastapainona ne eivät välttämättä tarjoa samaa syvää sitoutumista kuin seikkailut, joissa maailma ja tarina avautuvat vähitellen. Valitsisin tämän kaltaisen pelin odottamiseen tai pieneen taukoon, mutta pitkälle junamatkalle etsisin lisäksi muutakin tekemistä, jos toivon kokemuksen kantavan pitkään ilman vaihtelua.

Kolme käytännön vinkkiä tekee kokeilusta helpomman. Ensinnäkin pelaa aluksi itse hetki, jotta tiedät, millaisia valintoja peli teiltä odottaa ennen kuin annat laitteen lapselle. Toiseksi sovi, että yhteisellä laitteella vuoron päättää pelaaja eikä se, joka ehtii ensimmäisenä tarttua puhelimeen. Kolmanneksi tarkista ostojen hyväksyntä etukäteen, jotta ilmainen lataus ja maksulliset ostot eivät mene lapsen mielessä sekaisin.

Pelin suosio ja käyttäjien määrä antavat sille uskottavuutta monien kokeilemana mobiilipelinä, mutta arvosana ei takaa, että sen rytmi sopii kaikille. Google Playn keskiarvo on neljän tähden tasolla, ja arvioita on kertynyt satoja tuhansia. Minulle olennaisempi kysymys on, haluaako pelaaja nopeita tilanteita ja kevyttä etenemistä vai jotain syvempää ja pitkäkestoisempaa.

Jos mietit, voiko peliä kokeilla maksamatta, lataaminen on maksutonta, mutta ostomahdollisuuksiin kannattaa suhtautua erillisenä asiana. Jos taas mietit, sopiiko se yhteiselle laitteelle, ratkaisevaa on enemmän kotona sovittu vuorottelu ja ostojen hallinta kuin se, että peli olisi itsessään monen pelaajan peli. Nämä ovat kaksi eri käyttötapaa, eikä niitä kannata sekoittaa toisiinsa.

Kenelle suosittelen sitä kotona

Suosittelen Save the guy -peliä kokeiltavaksi, jos kotona etsitään helposti lähestyttävää ajanvietettä, jota voi pelata lyhyissä jaksoissa ja kommentoida yhdessä. Se sopii parhaiten lapselle tai aikuiselle, joka pitää suoraviivaisesta seikkailusta eikä odota laajaa pelimaailmaa. Android-laitteen vähimmäisvaatimus on 7.0, ja nykyinen versio on 0.1.800, joten lataamista harkitsevan kannattaa tarkistaa, että oma laite täyttää käyttöjärjestelmävaatimuksen.

Jättäisin sen väliin, jos etsit varmasti täysin häiriötöntä maksutonta kokemusta, et halua käsitellä sovelluksen sisäisiä ostoja tai haluat yhteispelin, jossa jokaisella on oma aktiivinen rooli. Silloin vaihtoehtona kannattaa katsoa vuoropohjaista seurapeliä, varsinaista moninpeliä tai yksin pelattavaa seikkailua sen mukaan, mikä perheeltä puuttuu.

Jos päätös koskee koko talouden yhteistä laitetta, aloittaisin yhdellä lyhyellä kokeilukerralla enkä asentaisi peliä automaattisesti kaikkien käyttöön. Näin näette, innostuuko lapsi itse pelaamisesta, jaksaako sisarus seurata ja jääkö aikuiselle sopiva tapa käsitellä ostoksia. Tällainen kokeilu kertoo enemmän omasta arjesta kuin suosio tai tähtikeskiarvo yksinään.

Oma kotitalousarvioni on myönteinen mutta rajattu: peli voi tarjota mukavan yhteisen hetken, kun vuorot, ostot ja pelaamisen lopetus sovitaan selvästi. Sen arvo ei ole siinä, että se korvaisi yhteisen tekemisen tai tarjoaisi kaikille jotakin koko illaksi, vaan siinä, että se antaa helpon syyn pysähtyä hetkeksi saman ruudun ääreen. Jos juuri sellaista kevyttä seikkailua etsitte, Save the guy on kokeilemisen arvoinen.

Save the guy: simulaattoripeli Usein kysytyt kysymykset