Masha and the Bear: Ystävät

Analysoinut Reviewed

Kun lapsi pyytää vielä yhtä pientä pelihetkeä, Masha and the Bear: Ystävät tarjoaa tutun hahmomaailman ja kevyitä puuhia ilman, että pelaajalta vaaditaan roolipelien tavallista kärsivällisyyttä tai monimutkaisten sääntöjen opettelua. Minusta sen paras puoli on selkeä lähtökohta: lapsi pääsee hoivaamaan virtuaalilemmikkiä ja tekemään oppimiseen liittyviä minipelejä. Tämä on ennen kaikkea nuorelle pelaajalle suunnattu ajanvietepeli, ei syvä seikkailu tai haastava roolipeli.

Arjessa sovellus sopii esimerkiksi rauhalliseen odotteluhetkeen tai yhteiseen pelailuun, jossa aikuinen voi istua vieressä ja jutella siitä, mitä ruudulla tapahtuu. Se on ilmainen ladata, mutta mukana on sovelluksen sisäisiä ostoksia, joten antaisin lapsen pelata aluksi aikuisen kanssa ja tarkistaisin ostosasetukset ennen itsenäistä käyttöä. Jos etsit nimenomaan lyhyitä, helposti lähestyttäviä tehtäviä Masha ja Karhu -maailmassa, tässä on selkeä vaihtoehto kokeiltavaksi.

Nykyinen pelikokemus ja kenelle se sopii

Perusidea yhdistää kaksi lapselle ymmärrettävää tekemistä: lemmikistä huolehtimisen ja oppimispelit. Tällainen yhdistelmä voi toimia hyvin silloin, kun lapsi kaipaa vaihtelua mutta ei vielä jaksa seurata pitkää tarinaa tai opetella monimutkaisia ohjaimia. Minusta hoivaaminen antaa pelille lempeän rungon, kun taas minipelit tarjoavat pieniä tavoitteita, joihin voi tarttua yksi kerrallaan.

Pelityypiltään kyse on roolipelistä, mutta en odottaisi sitä pelatessa laajaa hahmonkehitystä tai aikuisten roolipeleistä tuttua strategista syvyyttä. Tässä lajityyppi tuntuu enemmän lapsen rooliin asettumiselta ja virtuaalimaailman hoivaamiselta. Se on tärkeä ero: jos lapsi etsii rakentelua, avoimen maailman tutkimista tai pitkää kampanjaa, tämä voi tuntua nopeasti kevyeltä.

Ikämerkintä on PEGI 3, ja peliä kuvataan yli neljävuotiaille suunnatuksi. Käytännössä lapsen oma lukutaito ja kyky ymmärtää ruudun ohjeita vaikuttavat siihen, kuinka itsenäisesti hän pärjää. Nuorempi lapsi voi tarvita aikuisen apua valintojen ja pelin etenemisen hahmottamisessa, vaikka itse tekeminen onkin suunnattu pienille pelaajille.

Minusta peli toimii parhaiten yhteisenä puuhana, ei automaattisena lastenvahtina. Aikuinen voi kysyä, mitä lemmikki tarvitsee, tai antaa lapsen selittää, miten minipeli ratkaistaan. Näin ruutuaika saa vuorovaikutteisen sävyn. Jos tarkoituksena on saada lapsi harjoittelemaan tiettyä koulutaitoa järjestelmällisesti, valitsisin kuitenkin opetussovelluksen, jonka sisältö ja oppimistavoitteet on kuvattu tarkemmin.

Tutun sarjamaailman hyöty ja rajat

Masha ja Karhu -hahmot ovat tämän pelin keskeinen vetovoimatekijä. Lapselle tuttu maailma madaltaa aloittamisen kynnystä: hän ei joudu ensin omaksumaan aivan uutta hahmojoukkoa tai keksimään, miksi tehtäviä tehdään. Samalla tuttuus voi olla myös rajoite. Jos lapsi ei tunne sarjaa eikä innostu sen hahmoista, itse pelin kevyt hoiva- ja minipelirakenne ei välttämättä yksin riitä pitämään kiinnostusta yllä.

DEVGAME KIDS games on kehittäjä, ja peli on saanut 4,1 tähden keskiarvon noin 54 tuhannen arvosanan perusteella. Se on myös saavuttanut yli 50 miljoonaa asennusta, joten kyse ei ole aivan tuntemattomasta kokeilusta. Nämä luvut kertovat laajasta yleisöstä, mutta eivät yksin ratkaise, sopiiko sisältö juuri omalle lapselle. Tarkistaisin silti ensimmäisen pelikerran aikana, innostuuko lapsi nimenomaan hoivaamisesta vai kaipaako hän enemmän tarinaa ja vapaita leikkimahdollisuuksia.

Miten sovellus asettuu muiden lastenpelien rinnalle

Verrattuna tavalliseen pulmapeliin tämä tarjoaa hahmoihin sidotun tekemisen ja lemmikin hoitamisen tunteen. Verrattuna avoimeen leikkisovellukseen se vaikuttaa puolestaan selkeämmin tehtäviin keskittyvältä vaihtoehdolta. Näiden vaihtoehtojen välillä valinta riippuu lapsesta: tehtäväorientoitunut pelaaja saattaa pitää pienistä tavoitteista, kun taas vapaasta rakentelusta nauttiva voi kaivata enemmän mahdollisuuksia päättää itse, mitä maailmassa tapahtuu.

Jos etsit juuri lyhyttä, tuttuihin hahmoihin nojaavaa peliä, tässä yhdistyvät sopivasti pieni vastuu ja helposti lähestyttävä tekeminen. Jos taas tärkein tavoite on opettaa esimerkiksi kirjaimia, laskemista tai vierasta kieltä, en olettaisi pelin korvaavan siihen suunniteltua harjoittelua. Oppimispelit voivat tehdä pelaamisesta monipuolisempaa, mutta niiden olemassaolo ei itsessään kerro, mitä taitoja tai millä tavalla harjoitellaan.

Versio, ostot ja käytännön valinnat

Nykyinen versio on 1.1.10, ja peli julkaistiin 27. syyskuuta 2022. Nämä tiedot auttavat hahmottamaan, että kyseessä on jo jonkin aikaa tarjolla ollut sovellus, jonka nykytilaa kannattaa arvioida käytännön kokeilulla eikä pelkän alkuperäisen julkaisun perusteella. En tekisi versionumerosta päätelmää siitä, millaisia yksittäisiä muutoksia peliin on tullut; varmaa on vain nykyinen versionumero ja julkaisupäivä.

Pelaajalle, joka on käyttänyt aiempaa versiota, olennaisin asia on tarkistaa, miltä nykyinen kokonaisuus omalla laitteella tuntuu ja ovatko lapselle tutut puuhat edelleen kiinnostavia. Jos sovellus on ollut tauolla, uuden pelikerran voi aloittaa katsomalla yhdessä, miten lapsi löytää lemmikin hoitamisen ja minipelit. Näin huomaa nopeasti, tarvitseeko hän ohjausta vai muistaako hän toiminnan ennestään.

Minusta kannattaa myös erottaa toisistaan ilmaisen latauksen ja täysin maksuttoman käytön odotus. Peli on ilmainen, mutta Playn kautta laskutettavien sovelluksen sisäisten ostojen hinnat ovat 1,19–29,99 euroa. Hintaväli on riittävän suuri siihen, että pitäisin ostojen hallinnan aikuisella, etenkin jos laite on lapsen itsenäisessä käytössä. En antaisi lapsen tehdä ostospäätöksiä pelin sisällä vain siksi, että peli muuten vaikuttaa pienille sopivalta.

Arjessa toimiva tapa on sopia ennen pelaamista, että sovelluksen sisäisistä valinnoista kysytään aikuiselta. Jos lapsi pelaa yhteisellä laitteella, ostosten vahvistus kannattaa hoitaa laitteen asetuksissa perheen käytäntöjen mukaisesti. Tämä ei vähennä pelin viihdearvoa, mutta tekee ilmaiseksi aloittamisesta selkeämpää: lapsi voi tutustua peruspelikokemukseen ilman, että jokainen ruudulla näkyvä valinta johtaa yllätykseen.

Kolme käytännön vinkkiä ensimmäisiin pelisessioihin

Ensimmäiseksi pelaisin itse lapsen kanssa lyhyen tutustumiskerran. Pyytäisin häntä näyttämään, miten lemmikistä huolehditaan ja mistä minipelit löytyvät, sen sijaan että ohjaisin jokaista liikettä. Tämä paljastaa, ovatko kuvakkeet ja tehtävien logiikka hänelle luontevia. Jos lapsi jää toistuvasti kysymään, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, peli toimii paremmin yhdessä pelattuna kuin itsenäisenä ajanvietteenä.

Toiseksi käyttäisin minipelejä vaihteluna enkä lupauksena tietyn taidon oppimisesta. Aikuinen voi pysähtyä kysymään, mitä tehtävässä piti huomata, mutta pitäisin keskustelun kevyenä. Jos tavoitteena on harjoitella jotakin tiettyä taitoa, kannattaa katsoa, näkyykö pelihetkessä oikeasti siihen liittyvää tekemistä ja innostuuko lapsi siitä. Pelkkä pelin nimessä tai kuvauksessa esiintyvä oppimisen ajatus ei riitä perusteluksi valita sitä opetuksen päävälineeksi.

Kolmanneksi pitäisin pelin helposti päätettävänä. Lapsen kanssa voi sopia etukäteen, että pelataan yksi tai muutama tehtävä ja sitten suljetaan sovellus. Tällainen raja sopii erityisen hyvin peliin, jossa tekeminen muodostuu pienistä osista: pelaaminen ei tarvitse pitkää yhtäjaksoista sessiota, jotta lapsi ehtii kokeilla eri puolia. Jos lapsi turhautuu lopettamiseen, pelin päättäminen tehtävän valmistuttua voi olla helpompi hetki kuin keskeyttäminen kesken tekemisen.

Sopivuus laitteelle ja lapsen ikään

Sovellus vaatii Android-laitteelta vähintään version 7.0. Tarkistaisin tämän ennen asennusta, jos käytössä on vanhempi tabletti, jonka ohjelmistoa ei ole päivitetty. Tämä on käytännöllinen asia etenkin perheissä, joissa lasten pelit asennetaan varalaitteelle tai laitteelle, jota ei käytetä päivittäin.

PEGI 3 -luokitus kertoo ikäsopivuudesta yleisellä tasolla, mutta se ei korvaa aikuisen arviota lapsen tarpeista. Herkästi turhautuvalle lapselle yksinkertainenkin minipeli voi olla hankala, jos ohjeet eivät avaudu heti. Toisaalta lapsi, joka nauttii tutun hahmomaailman tutkimisesta ja lemmikistä huolehtimisesta, voi saada pelistä mielekästä tekemistä ilman tarvetta kilpailla tai edetä nopeasti.

En valitsisi tätä ensisijaisesti lapselle, joka hakee monimutkaista roolipeliä tai paljon vapautta muokata omaa maailmaansa. Myöskään lapselle, joka ei innostu Masha ja Karhu -hahmoista, en lupaisi pelin pitävän kiinnostusta pitkään yllä. Tällöin yksinkertainen luova peli, rauhallinen pulmapeli tai tarkasti rajattuun oppimistavoitteeseen keskittyvä sovellus voi olla parempi valinta.

Mitä nykyisestä kannattaa seurata

Kun arvioin sovellusta pidemmällä aikavälillä, seuraan ennen kaikkea kolmea arkista asiaa: palaako lapsi vapaaehtoisesti lemmikin luo, löytyykö minipeleistä sopivasti haastetta ja pysyykö pelaaminen perheelle sopivan mittaisena. Nämä kertovat enemmän omasta käyttökokemuksesta kuin pelkkä suuri asennusmäärä. Jos lapsi tarvitsee jatkuvaa aikuisen apua, se ei välttämättä ole huono asia, mutta silloin sovellus kannattaa nähdä yhteisenä tekemisenä eikä itsenäisenä pelinä.

Versioon liittyviä odotuksia ei kannata sekoittaa varmistettuihin muutoksiin. Nykyinen versio kertoo, millä numerolla peliä tällä hetkellä tarjotaan, mutta se ei yksin kuvaa, mitä aiemmissa päivityksissä on muutettu tai mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Siksi pitäisin omat päätelmät siinä, mitä lapsi näkee pelatessaan ja miten sovellus palvelee juuri hänen tapaansa leikkiä.

Lopulta Masha and the Bear: Ystävät on mielestäni järkevä kokeilu perheelle, jonka lapsi pitää sarjan maailmasta ja viihtyy lemmikin hoivaamisen sekä pienten pelien parissa. Ilmainen aloitus madaltaa kokeilemisen kynnystä, mutta ostot kannattaa pitää aikuisen hallinnassa. Jos haluat lapselle kevyen, hahmovetoisen pelituokion ja olet valmis katsomaan ensimmäisen pelikerran vierestä, tämä voi osua hyvin kohdalleen. Jos taas etsit syvää roolipeliä, täysin avointa leikkimaailmaa tai tavoitteellista oppimistyökalua, valitsisin toisenlaisen sovelluksen.

Masha and the Bear: Ystävät Usein kysytyt kysymykset