Yle Areena

Analysoinut Reviewed

Kun haluan katsoa suomalaista ohjelmaa, kuunnella podcastia tai seurata suoraa lähetystä, avaan usein Yle Areenan. Se tuntuu ennen kaikkea kotimaisen sisällön kokoelmalta, ei vain yhdeltä televisiokanavalta puhelimessa. Yle Areena on maksuton viihdesovellus, jonka vahvuus on siinä, että saman palvelun kautta voi siirtyä ohjelmasta kuunneltavaan sisältöön ja edelleen suoraan lähetykseen. Käytössäni se on hyödyllisimmillään silloin, kun tiedän suunnilleen, mitä etsin, mutta se toimii myös hetken mielijohteesta selailuun.

Palvelu, joka yhdistää katselun ja kuuntelun

Areenaa kehittää Yleisradio Oy, ja sen luonne näkyy sisällön painotuksissa. Kansainväliset suoratoistopalvelut ovat usein vahvimmillaan suurissa sarjoissa ja elokuvissa, kun taas Areenan arvo on kotimaisissa ohjelmissa, uutisissa, dokumenteissa, lasten sisällöissä, podcasteissa ja Ylen kanavien lähetyksissä. Siksi en vertaa sitä vain maksullisiin sarjapalveluihin: se on enemmänkin paikka, josta löydän sekä ajankohtaista että arkistomaista kuunneltavaa ja katsottavaa.

Sovelluksen käyttö sopii vaihteleviin hetkiin. Kotona voin laittaa jakson pyörimään suuremmalta näytöltä, mutta puhelimessa palvelu on kätevä myös lyhyisiin väleihin: uutisohjelma aamulla, podcast työmatkalla tai suora lähetys silloin, kun en ole television ääressä. Sisältöjen eri muodot ovat samalla yksi sen käytännön eduista. Jos en ehdi katsoa ohjelmaa, voin etsiä siihen liittyvää kuunneltavaa tai valita lähetyksen, joka sopii paremmin taustalle.

Sovellus on ilmainen, mikä madaltaa kokeilemisen kynnystä huomattavasti. Sen keskiarvo on 4,2, ja arviot sekä käyttäjäarvostelut kertovat, että palvelulla on laaja yleisö. Asennuksia on yli viisi miljoonaa. Nämä luvut eivät yksin kerro, sopiiko sisältö juuri minulle, mutta ne asettavat Areenan luontevasti osaksi monen suomalaisen arjen mediankäyttöä.

Milloin Areena on parhaimmillaan?

Minulle palvelu on erityisen hyödyllinen, kun haluan seurata yhtä kotimaista ohjelmaa ilman, että minun täytyy hankkia erillistä maksullista tilausta. Se toimii myös silloin, kun en halua sitoutua pitkään katseluun. Suoran lähetyksen avaaminen tai podcastin kuunteleminen on eri tapa käyttää aikaa kuin uuden sarjan aloittaminen, ja Areenan sisältövalikoima mahdollistaa nämä rinnakkain.

Arjen tilanteessa voin esimerkiksi vilkaista aamulla, mitä on tarjolla ajankohtaisissa ohjelmissa, ja valita myöhemmin kuunneltavaksi podcastin kävelylle. Illalla taas voin palata sarjaan tai dokumenttiin. Tällainen käyttö tekee palvelusta joustavamman kuin sovellus, jonka koko käyttö perustuu yhteen sisältömuotoon. Erityisen hyvin se sopii käyttäjälle, joka arvostaa suomenkielistä sisältöä ja haluaa samasta paikasta sekä katsottavaa että kuunneltavaa.

Selailu vaatii joskus oman suunnan

Laaja tarjonta ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että oikea ohjelma löytyisi vaivatta. Jos avaan sovelluksen ilman mitään ajatusta siitä, mitä haluan, valikoiman selaaminen voi tuntua hajanaiselta. Tämä on eri ongelma kuin sisällön puute: tarjontaa on monenlaista, mutta käyttäjän täytyy toisinaan itse rajata, etsikö sarjaa, suoraa lähetystä vai podcastia. Minusta Areena toimii paremmin, kun aloitan selkeällä tarpeella kuin silloin, kun odotan sovelluksen keksivän puolestani täydellisen katsottavan.

Käytännöllinen tapa vähentää tätä kitkaa on päättää ensin, haluanko katsoa vai kuunnella. Sen jälkeen valinta on helpompi tehdä kyseisen hetken mukaan: lyhyeen taukoon sopii eri sisältö kuin rauhalliseen iltaan. Jos olen kiinnostunut tietystä ohjelmasta, etsin sitä nimellä sen sijaan, että yrittäisin löytää sen sattumanvaraisesti laajasta tarjonnasta. Tällainen pieni rutiini tekee palvelusta paljon selkeämmän ilman, että siitä tarvitsee tehdä monimutkaista mediakirjastoa.

Taustalla pitkä historia, mutta käyttäjän kannalta ratkaisee nykyhetki

Areena julkaistiin 15.3.2011, joten kyse ei ole uutuudesta, vaan pitkään käytössä olleesta palvelusta. Pitkä historia merkitsee ennen kaikkea sitä, että Areena on vakiintunut tapa tavoittaa Ylen sisältöjä digitaalisesti. Se ei silti yksin todista, että jokainen vanha käyttötapa olisi pysynyt muuttumattomana tai että jokainen käyttäjä kokisi sovelluksen samalla tavalla. Minulle olennaista on, että nykyinen perusidea on ymmärrettävä: sama sovellus palvelee sarjojen, podcastien ja lähetysten äärellä.

En tee julkaisupäivästä johtopäätöksiä ominaisuuksista tai viimeaikaisista päivityksistä. Pitkään eläneen sovelluksen kohdalla on silti järkevää arvioida, miten hyvin se istuu omaan arkeen nyt, eikä olettaa, että tuttu nimi takaa täydellisen käyttökokemuksen. Areena on saanut kasvaa käyttäjien mediankäytön rinnalla, mutta palvelun arvo syntyy lopulta sisällöistä ja siitä, kuinka vaivattomasti niihin pääsee käsiksi.

Mitä pitkäikäisyys merkitsee vanhalle käyttäjälle?

Jos olen käyttänyt Areenaa jo aiemmin, tuttuus on etu: tiedän, että saman palvelun piiristä löytyy muutakin kuin ohjelmien katselua. Kun sisältömuoto vaihtuu päivän aikana, minun ei tarvitse vaihtaa sovellusta podcastia tai suoraa lähetystä varten. Toisaalta pitkäikäisen palvelun käyttäjän kannattaa arvioida sitä omien tämänhetkisten tarpeidensa mukaan. Jos käyttöni on muuttunut lähes kokonaan kansainvälisten uutuussarjojen katseluksi, Areena voi jäädä täydentäväksi palveluksi eikä pääasialliseksi vaihtoehdoksi.

Uudelle käyttäjälle suosittelen, ettei sovellusta arvioi yhden satunnaisen etusivuvierailun perusteella. Kannattaa kokeilla ainakin kahta erilaista käyttötapaa: etsiä kiinnostava katsottava ohjelma ja testata erikseen podcastien tai lähetysten tarjontaa. Näin selviää, tuntuuko sovellus omassa arjessa monipuoliselta vai jääkö sen sisältöpainotus itselle vieraaksi. Käyttöä voi ajatella myös eri tilanteiden kautta: Areena ei välttämättä korvaa kaikkia muita palveluja, mutta se voi hoitaa monta kotimaiseen mediaan liittyvää tarvetta yhdellä kertaa.

Kenelle se sopii ja kenelle vähemmän?

Suosittelen Areenaa ihmiselle, joka haluaa seurata Ylen ohjelmia, kuunnella kotimaisia podcasteja tai päästä käsiksi suoriin lähetyksiin puhelimella. Se sopii hyvin myös käyttäjälle, joka ei halua maksullista tilausta vain satunnaista katselua varten. Vanhempien valvonnassa -ikämerkintä kannattaa huomioida perheessä: se on hyvä syy tutustua sisältöihin yhdessä ja käyttää aikuisen harkintaa sen sijaan, että olettaisi kaiken valikoiman olevan automaattisesti sopivaa kaikille lapsille.

Palvelu ei ole yhtä hyvä valinta, jos etsin ensisijaisesti tietyn kansainvälisen tuotantoyhtiön uutuuksia tai haluan rakentaa katseluvalintani laajan ulkomaisen sarjavalikoiman ympärille. Silloin jokin siihen erikoistunut suoratoistopalvelu voi olla parempi pääasiallinen sovellus. Areenaa kannattaa tällöin ajatella rinnakkaisena vaihtoehtona: avaan sen silloin, kun haluan juuri Ylen sisältöä, enkä odota sen korvaavan kaikkia muita palveluja.

Toinen mahdollinen kitkakohta on oman kiinnostuksen löytäminen. Jos en välitä kotimaisesta ohjelmatarjonnasta, sovelluksen keskeinen vahvuus ei välttämättä tunnu minusta vahvuudelta lainkaan. Ja vaikka sisältömuodot ovat monipuolisia, ne edellyttävät käyttäjältä eri tavoin keskittymistä: suora lähetys sitoo hetkeen, podcast sopii kuunteluun ja sarja vaatii rauhallisemman katseluajan. Areena tarjoaa vaihtoehtoja, mutta ei poista tarvetta valita itselle sopiva tapa.

Pienet valinnat tekevät käytöstä sujuvampaa

Hyödyllinen oma tapani on käyttää Areenaa tilanteen mukaan eikä yrittää selata kaikkea kerralla. Jos minulla on vain hetki, etsin lyhyempään taukoon sopivaa sisältöä; jos lähden ulos, vaihdan ajatuksissani kuunteluun; jos haluan seurata tapahtumaa sen tapahtuessa, avaan lähetyksen. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta estää sen, että päädyn pyörittelemään tarjontaa ilman päätöstä. Areenan parhaat puolet tulevat esiin, kun sen eri käyttötavat ovat mielessä.

Kannattaa myös erottaa toisistaan sisältöhaku ja ajanvietteen etsiminen. Kun tiedän ohjelman tai aiheen, haku on luonteva lähtökohta. Kun en tiedä mitä haluan, voin selata, mutta asetan itselleni rajan: valitsen ensin sisältötyypin ja vasta sitten ohjelman. Näin sovellus ei tunnu yhdeltä suurelta listalta, vaan useamman tarpeen välineeltä. Tämä on erityisen kätevää taloudessa, jossa yksi käyttäjä haluaa kuunnella ja toinen katsoa.

Mitä kannattaa seurata jatkossa?

Minua kiinnostaisi ennen kaikkea se, miten Areena jatkaa eri sisältömuotojen pitämistä helposti löydettävinä. Kun samassa sovelluksessa on sarjoja, podcasteja ja suoria lähetyksiä, selkeä reitti omaan tarkoitukseen on tärkeämpi kuin pelkkä sisältömäärä. Arvioin palvelua jatkossakin sen perusteella, löydänkö helposti juuri sen, mitä olen avaamassa sovellusta varten, ja palveleeko se sekä kiireistä hetkeä että pidempää katseluiltaa.

Myös sisältöjen sopivuus omalle perheelle ja omalle makutottumukselle on asia, jonka jokainen käyttäjä joutuu arvioimaan itse. Areena tarjoaa hyvin erilaisia käyttötapoja, joten ensimmäinen vaikutelma ei aina kerro koko tarinaa. Kannattaa palata sovellukseen eri tilanteissa ja katsoa, muuttuuko siitä vähitellen luonteva osa omaa mediapäivää vai jääkö käyttö satunnaiseksi.

Oma loppuarvioni on myönteinen, mutta rajattu: Yle Areena on vahva valinta, kun haluan suomalaista ohjelmaa, podcasteja tai lähetyksiä ilman maksullista tilausta. Sen kiinnostavin etu on sisältömuotojen yhdistelmä, ja tärkein kompromissi on se, ettei se ole paras vastaus jokaisen käyttäjän kansainvälisiin sarjatoiveisiin. Jos Ylen tarjonta kuuluu jo valmiiksi arkeesi, sovellus on helppo suositella kokeiltavaksi. Jos taas etsit vain yhtä tiettyä ulkomaista sarjatyyliä, valitsisin rinnalle tai tilalle siihen erikoistuneen palvelun.

Yle Areena Usein kysytyt kysymykset