Last Stronghold: Idle Survival

Analysoinut Reviewed

Kun puhelin kiertää kotona kädestä toiseen, yhteinen selviytymispeli voi olla mukava puheenaihe — mutta vain, jos jokainen tietää, kenen pelitallennusta ja ostoksia ollaan käsittelemässä. Last Stronghold: Idle Survival yhdistää roolipelimäisen etenemisen tukikohdan rakentamiseen ja zombien torjumiseen. Minusta sen kiinnostavin puoli on juuri arjen suunnittelussa: resursseja ei vain kerätä, vaan niille pitää keksiä käyttöä, kun omaa turvapaikkaa kehitetään.

SayGames Ltd:n peli on ilmainen ja suunnattu PEGI 7 -ikäluokalle. Se on saanut 4,4 tähden keskiarvon noin 174 000 arviosta, ja asennuksia on kertynyt yli 10 miljoonaa. Nämä luvut kertovat laajasta kiinnostuksesta, mutta eivät vielä vastaa tärkeimpään kysymykseen: sopiiko peli juuri teidän kodin yhteiseen pelivuoroon? Oma arvioni on, että se toimii parhaiten, kun pelaaja pitää tukikohdan parantelusta ja osaa antaa muille tilaa jatkaa omasta kohdastaan.

Yhteinen pelivuoro toimii, kun yksi pelaaja vastaa etenemisestä

Tukikohta antaa tekemiselle selkeän rungon

Pelissä kerätään resursseja, rakennetaan linnaketta, houkutellaan selviytyjiä ja varaudutaan zombien hyökkäyksiin. Nämä tavoitteet tukevat toisiaan: vahvempi tukikohta auttaa selviytymään, ja selviytyjien saaminen tekee paikasta enemmän kuin pelkän puolustusmuurin. Pidän siitä, että pelin perusajatus tuntuu helposti selitettävältä myös ihmiselle, joka ei yleensä pelaa roolipelejä.

Yhteisellä laitteella tämä selkeys on hyödyksi. Aikuinen voi näyttää, mistä resurssien kerääminen ja rakentaminen muodostuvat, minkä jälkeen nuorempi pelaaja voi jatkaa vuoroa. Silti kyse ei ole aidosti vuoropohjaisesta seurapelistä: pelin eteneminen kuuluu sille pelaajalle, joka käyttää laitetta ja hallitsee tallennusta. Siksi sopikaa etukäteen, vaihdetaanko vuoroa tehtävän valmistuttua vai annetaanko yhden henkilön hoitaa koko kehityslinja.

Minulle toimivin arkinen käyttötapa olisi lyhyt yhteinen tarkistushetki esimerkiksi päivän lopussa. Katsotaan, mitä tukikohdassa kannattaa kehittää seuraavaksi, ja pelaamisesta vastaava henkilö toteuttaa valinnan. Näin keskustelu pysyy yhteisenä, mutta laitteella ei tarvitse tehdä päätöksiä yhtä aikaa. Tämä on pieni käytännön järjestely, mutta se vähentää helposti syntyvää kinastelua siitä, kuka saa painaa seuraavaa toimintoa.

Yksi tallennus ei ole sama asia kuin yhteinen käyttäjätili

Jos sama puhelin tai tabletti on usean perheenjäsenen käytössä, laitetta ei kannata ojentaa eteenpäin ilman selvää sopimusta siitä, pelataanko samalla edistymisellä. Yhteisessä tallennuksessa yhden pelaajan rakennus- tai resurssipäätökset voivat vaikuttaa siihen, mitä seuraava vuorollaan näkevä henkilö kohtaa. Jos jokainen haluaa tehdä omat valintansa, yhteinen laite ei automaattisesti ratkaise asiaa: pelin eteneminen ja laitteen käyttäjien rajat ovat eri asioita.

Ennen ensimmäistä yhteistä pelikertaa on järkevää päättää, kuka aloittaa ja kuka saa tehdä muutoksia. Nuoremmalle pelaajalle voi antaa esimerkiksi resurssien tarkistamisen tai yhden sovitun kehityspäätöksen, kun taas aikuinen hoitaa tilanteet, joissa on syytä pysähtyä miettimään. Tämä ei vaadi erityistä pelinsisäistä yhteistyöominaisuutta; se on kotona sovittava toimintatapa.

Kannattaa myös pitää ostosten tekeminen erillään pelivuorosta. Pelin voi ladata ilmaiseksi, mutta mukana on sovelluksen sisäisiä ostoksia. Jos laitteella on maksutapa käytössä, on hyvä käydä ostamiseen liittyvät laiteasetukset läpi aikuisen kanssa ja tehdä selväksi, ettei pelissä käytetä rahaa ilman lupaa. En pitäisi yhteistä puhelinta hyvänä paikkana, jossa useat käyttäjät voivat tehdä maksupäätöksiä epäselvin ehdoin.

Lyhyt suunnittelutuokio voi olla parempi kuin laite kiertoon

Last Stronghold sopii kotona parhaiten tilanteeseen, jossa muutkin haluavat seurata tukikohdan kasvua, vaikka eivät pelaisi joka päivä. Yksi voi miettiä, mihin resursseja kannattaa käyttää, toinen voi seurata selviytyjien houkuttelemista ja varsinainen pelaaja toteuttaa valinnat. Tässä on kuitenkin tärkeä raja: ellei pelaajien edistyminen ole erillistä, kyse on yhteisestä keskustelusta yhden pelikokonaisuuden ympärillä, ei useista itsenäisistä pelipaikoista.

Kun pelaajia on useita, kannattaa nimetä yksi henkilö tekemään lopulliset päätökset kullakin pelikerralla. Muut voivat ehdottaa, mutta kaikkea ei tarvitse ratkaista ryhmääänestyksellä. Tämä on erityisen hyödyllistä, jos toinen haluaa käyttää resurssit heti rakentamiseen ja toinen säästää niitä myöhempään tarpeeseen. Pelin keskeinen vaihtokauppa syntyy juuri rajallisista valinnoista: kaiken kehittäminen yhtä aikaa ei ole yhtä mielekästä kuin se, että seuraava askel valitaan tarkoituksella.

Kenelle roolipelimäinen selviytyminen sopii?

Jos pidät siitä, että puolustuksen kehittäminen ja resurssien hankkiminen liittyvät samaan tavoitteeseen, peli tarjoaa selkeän syyn palata tukikohdan pariin. Se voi sopia myös pelaajalle, joka haluaa seurata vähitellen kasvavaa kokonaisuutta yksittäisen, nopeasti loppuvan kierroksen sijaan. Roolipeliksi luokiteltu Last Stronghold painottaa tässä yhteydessä rakennettavaa turvapaikkaa ja selviytymistä, joten se ei tunnu samalta kuin tarinavetoinen roolipeli, jossa päähuomio olisi pitkässä juonessa tai keskusteluissa.

Jos taas haluat pelata aidosti yhdessä niin, että useampi ihminen tekee jatkuvasti yhteisiä toimintoja samassa pelitilanteessa, tämä ei välttämättä ole paras valinta. Samoin se voi jäädä sivuun, jos et pidä resurssien hallinnasta tai tukikohdan vähittäisestä kehittämisestä. Nopeat, toisistaan erilliset pelikierrokset sopivat paremmin seurapeliin, kun taas tässä kiinnostus rakentuu oman selviytymispaikan ympärille.

Tilin rajat, ikä ja luottamus kotona

Sopikaa, mitä omalla vuorolla saa muuttaa

Yhteiskäyttöä kannattaa ajatella samalla tavalla kuin yhteistä askarteluprojektia: ensin sovitaan, mitä saa muokata, ja vasta sitten jatketaan. Jos yksi pelaaja keskittyy linnakkeen kehittämiseen ja toinen haluaa käyttää resurssit eri tavalla, erimielisyys ei ole merkki siitä, että peli toimisi väärin. Se kertoo, että yhteisen tallennuksen päätöksille tarvitaan rajat.

Hyvä käytäntö on kertoa ennen vuoron alkua, mitä tällä kertaa yritetään saada aikaan. Esimerkiksi pelaaja voi päättää keskittyä puolustukseen, eikä muiden tarvitse kesken kaiken siirtää suunnitelmaa selviytyjien houkutteluun. Tällainen tavoite tekee pelaamisesta ymmärrettävämpää myös katsojalle: jokaisella resurssivalinnalla on yhteys sovittuun päämäärään. Samalla aikuinen pystyy huomaamaan, jos nuorempi pelaaja tekee päätöksen ymmärtämättä sen vaikutusta yhteiseen etenemiseen.

Ikämerkintä auttaa, mutta ei korvaa aikuisen arviota

PEGI 7 antaa perheelle hyödyllisen lähtökohdan, mutta kodin omat käytännöt ratkaisevat, sopiiko zombiaiheinen selviytymispeli lapselle. Kannattaa tarkistaa, miltä pelin taisteluihin ja vihollisiin liittyvä esitystapa tuntuu juuri kyseisestä lapsesta. Ikämerkintä ei kerro, miten lapsi reagoi teemaan, eikä se yksin ratkaise sitä, millaisissa olosuhteissa yhteistä laitetta käytetään.

Minusta aikuisen kannattaa kokeilla peliä ensin itse ja näyttää sitten lapselle, mitä siinä tapahtuu. Samalla voi sopia, ettei laitteella tehdä maksuja eikä pelin ääressä tarvitse viipyä rajattomasti vain siksi, että tukikohta kaipaa vielä yhtä parannusta. Tällainen ennakointi on hyödyllistä erityisesti silloin, kun laite kuuluu koko perheelle tai sillä on tallessa aikuisen maksutietoja.

Versio 1.10.2 toimii vähintään Android 8.0 -käyttöjärjestelmää käyttävillä laitteilla, joten vanhemman laitteen yhteensopivuus kannattaa tarkistaa ennen kuin peliä suunnitellaan perheen yhteiseksi ajanvietteeksi. Tämä on arkinen mutta tärkeä kysymys: jos laite on jaettu, sovelluksen sopivuus yhdelle käyttäjälle ei auta, jos se ei toimi käytössä olevassa puhelimessa. Pelin nykyinen kehitysversio ja vaatimukset ovat osa päätöstä siinä missä ikäsopivuuskin.

Ostokset ja pelivuorot kannattaa pitää erillään

Sovelluksen sisäisten ostojen hinnat vaihtelevat 1,19 eurosta 124,99 euroon, jos maksu kulkee Playn kautta. Siksi ilmainen lataus ei tarkoita, ettei pelin yhteydessä voisi tulla vastaan rahankäyttöä. En tekisi ostoksia yhteisen pelivuoron aikana hetken mielijohteesta, vaan sopisin etukäteen, kuka saa hyväksyä ne ja millä ehdoilla. Erityisen tärkeää tämä on, jos laitetta käyttävät sekä lapset että aikuiset.

Yhteisellä laitteella on myös hyvä muistaa, että pelissä tehty edistys kuuluu kyseiseen pelikokonaisuuteen, ei automaattisesti kaikille erillisinä henkilökohtaisina saavutuksina. Jos lapsi haluaa oman kokemuksen ja aikuiset omansa, on reilua arvioida, riittääkö yksi yhteinen pelitapa vai tarvitaanko jokaiselle oma laite tai muu erillinen järjestely. En suosittelisi lupaamaan erillisiä käyttäjäkohtaisia tallennuksia ilman varmuutta siitä, miten ne kyseisellä laitteella hoituvat.

Miten se eroaa tavallisista selviytymispeleistä?

Monessa selviytymispelissä pelaaja keskittyy oman hahmonsa liikkumiseen ja välittömään uhkaan. Last Strongholdin houkutus on sen sijaan siinä, että selviytymisen ympärille rakennetaan linnake ja hankitaan asukkaita. Se antaa pelaamiselle hallinnollisemman sävyn: aina ei mietitä vain seuraavaa vaaraa, vaan myös sitä, millainen paikka kestää sen. Jos nautit enemmän yksittäisistä taisteluista kuin tukikohdan suunnittelusta, jokin suoremmin toimintaan keskittyvä vaihtoehto voi tuntua palkitsevammalta.

Tyhjäkäyntiin viittaava nimi voi myös herättää odotuksen siitä, että peli hoitaisi etenemisen pitkälti itsestään. En rakentaisi koko odotusta sen varaan: käytännössä pelin kiinnostus syntyy siitä, että pelaaja seuraa resursseja, valitsee kehityksen painopisteitä ja huolehtii puolustuksesta. Jos haluat pelin, jota ei tarvitse ajatella lainkaan, tämä tukikohdan ympärille muodostuva päätöksenteko voi tuntua ylimääräiseltä vaivalta.

Kenelle suosittelisin sitä — ja kenelle en?

Suosittelisin peliä ystävälle, joka haluaa rakentaa puolustettavan turvapaikan ja pitää ajatuksesta, että resurssien käyttöä täytyy suunnitella. Se sopii myös kotiin, jossa yksi pelaa ja muut osallistuvat keskusteluun, kunhan kaikkien odotukset yhteisestä etenemisestä sovitaan. SayGames Ltd:n toteuttama peli on maksuton aloittaa, mutta ostomahdollisuudet kannattaa ottaa puheeksi etenkin jaetulla laitteella.

Jättäisin sen väliin, jos etsit rauhallista peliä ilman zombeja, täysin omia pelipaikkoja usealle käyttäjälle tai välitöntä monen pelaajan yhteistyötä. En myöskään suosittelisi sitä yhteiselle laitteelle ilman sopimusta siitä, kuka hallitsee etenemistä ja kuka saa hyväksyä ostoksia. Näissä tilanteissa vaihtoehto, jossa pelivuorot ovat itsenäisiä tai jokaisella on oma erillinen peli, voi olla perheelle helpompi.

Perheen yhteinen arvio

Last Stronghold: Idle Survival on parhaimmillaan kotona yhteisenä seurattavana projektina, jossa yksi pelaaja rakentaa ja muut voivat ehdottaa seuraavaa suuntaa. Sen vetovoima tulee resurssien, linnakkeen ja selviytyjien yhdistelmästä, ei siitä, että jokaiselle käyttäjälle olisi automaattisesti oma rajattu paikka. Siksi onnistunut yhteiskäyttö riippuu enemmän selkeistä kotisäännöistä kuin siitä, että puhelin vain siirtyy seuraavalle.

Kun maksut pidetään aikuisen hallinnassa, ikäsopivuus arvioidaan lapsen mukaan ja yhteisen tallennuksen päätöksistä sovitaan, peli voi tarjota mukavaa suunnittelua ja seurattavaa etenemistä. Jos taas jokainen haluaa tehdä omat ratkaisunsa ilman kompromisseja, laite tai pelikokemus kannattaa pitää henkilökohtaisena. Minun suositukseni on kokeilla peliä ensin yhdessä aikuisen kanssa ja katsoa, innostaako tukikohdan kehittäminen koko taloutta vai vain yhtä pelaajaa.

Last Stronghold: Idle Survival Usein kysytyt kysymykset