I Am Security

Analysoinut Reviewed

Kun avaan I Am Securityn, en odota perinteistä roolipeliä, jossa kehitetään sankaria pitkällä tehtävälistalla. Tässä pääsen yökerhon ovella vartijan asemaan ja joudun tekemään nopeita päätöksiä siitä, ketkä pääsevät sisään. Pelin kiinnostavin kysymys ei ole vain, osaanko toimia ripeästi, vaan pystynkö arvioimaan tilanteen oikein, kun vastaan tulee erilaisia tulijoita ja päätökset seuraavat toisiaan.

Minulle sen viehätys on helposti ymmärrettävä lähtökohta, jota voi pelata lyhyissä jaksoissa. Yksi kierros sopii hetkeen, jolloin haluan keskittyä johonkin kevyesti, mutta samalla peli houkuttelee pohtimaan, olisiko seuraavalla kerralla järkevää katsoa tilannetta tarkemmin. Tämä ei kuitenkaan ole kaikille sopiva roolipeli: jos haet laajaa tarinaa, syvää hahmonkehitystä tai avointa maailmaa, ovella tehtävä arviointi voi tuntua liian kapealta.

Ovipäätökset ovat pelin varsinainen strategia

Yökerhon vartijan tehtävä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta juuri siinä piilee pelin päätöksenteko. En vain naputtele ruutua vailla ajatusta, vaan yritän hahmottaa, mitä tilanteesta kannattaa tarkistaa ennen kuin valitsen, miten toimin. Nopeatempoisen pelin jännite syntyy siitä, että arviointi ja eteneminen kilpailevat huomiosta: liian hätäinen ratkaisu tuntuu riskiltä, mutta jatkuva epäröinti vie terän sujuvalta pelaamiselta.

Hyvä käytännön tapa on käsitellä jokaista tulijaa pienenä tarkistuslistana. Ensin kiinnitän huomion siihen, mikä erottuu heti, ja vasta sitten päätän, riittääkö näkemäni vai pitääkö pysähtyä hetkeksi. Tämä ei tarkoita, että peli tarjoaisi monimutkaisen tutkintajärjestelmän; kyse on omasta pelirytmistä. Kun en tee valintaa autopilotilla, yksinkertainen vuorovaikutus tuntuu harkitummalta ja virheet opettavat paremmin.

Vartijan roolissa on myös luonteva ristiriita: sisäänpääsyä ei voi ajatella vain myönteisenä tai kielteisenä napinpainalluksena. Pelaajana joudun punnitsemaan, milloin nopea ratkaisu on riittävän hyvä ja milloin lisähuomio kannattaa. Tämä sopii erityisesti ihmiselle, joka pitää tilanteiden arvioinnista ja lyhyistä valinnoista enemmän kuin taistelusta tai pitkistä keskusteluista.

Paras tapa saada päätöksistä irti enemmän on erottaa kiire ja huolimattomuus toisistaan. Vauhdikas pelaaminen voi tuntua hauskalta, mutta jos jokainen tapaus käsitellään samalla nopealla eleellä, itse vartijan työ menettää kiinnostavuutensa. Toisaalta jokaisen tilanteen yliajatteleminen tekee kevyestä pelistä tarpeettoman raskaan. Löydän nautittavimman rytmin, kun tarkistan olennaisen, teen päätöksen ja siirryn seuraavaan tulijaan ilman että yritän ratkaista kaikkea täydellisesti.

Riskin ja palkinnon tasapaino

Pelissä riskin tunne tulee ennen kaikkea valintojen tahdista. Päätös on helppo tehdä nopeasti, mutta nopeus ei automaattisesti tarkoita hyvää arviota. Jos pelaan väsyneenä tai samalla huomio on muualla, saatan sivuuttaa jotakin, mikä olisi ansainnut tarkemman katseen. Siksi peli toimii minusta parhaiten silloin, kun annan sille lyhyen mutta aidosti keskittyneen hetken sen sijaan, että avaan sen taustameluksi.

Tämä vaikuttaa myös siihen, miten peliä kannattaa lähestyä arjessa. Jos minulla on vain pari minuuttia, voin pelata rennosti ja hyväksyä, ettei jokainen valinta tunnu erityisen merkitykselliseltä. Jos taas haluan saada päätöksenteosta enemmän irti, keskityn kierrokseen kunnolla ja yritän huomata, millaiset tilanteet saavat minut toimimaan liian nopeasti. Näin pelaaminen muuttuu pieneksi harjoitukseksi oman toimintatavan tunnistamiseen eikä vain peräkkäisten napautusten sarjaksi.

Riskin vastapainona on pelin välitön ymmärrettävyys. Minun ei tarvitse opetella laajaa sääntökirjaa ennen kuin pääsen käsiksi sen perusideaan. Tämä tekee siitä helposti lähestyttävän myös sellaiselle pelaajalle, joka ei yleensä valitse roolipelejä. Samalla yksinkertainen lähtökohta asettaa odotukset: jos kaipaat monikerroksista taktiikkaa, jossa suunnitelmaa rakennetaan pitkälle eteenpäin, tämä vartijan työ ei välttämättä tarjoa tarpeeksi päätöksenteon syvyyttä.

Ilmaiseksi pelattava malli madaltaa kokeilemisen kynnystä, mutta mukana ovat sovelluksen sisäiset ostot. Niiden hintahaarukka Playn kautta laskutettaessa on 1,09–8,99 euroa. Minä aloittaisin maksuttomasta pelistä ja arvioisin vasta omien pelitapojen perusteella, haluanko käyttää siihen lisää rahaa. Pelkkä houkutus jatkaa ei vielä kerro, että ostos olisi tarpeellinen; olennaisempaa on, tarjoaako pelaaminen minulle mielekästä päätöksentekoa useamman kerran jälkeen.

Opi omasta rytmistäsi, älä arvaa järjestelmää

Kun peli toistaa vartijan työn perusajatusta, mukautuminen tapahtuu ensisijaisesti pelaajan päässä. Ensimmäisillä kerroilla huomio voi mennä siihen, miten nopeasti pääsen tilanteista eteenpäin. Myöhemmin alan huomata oman toimintani: kiirehdinkö aina samanlaisissa hetkissä, vai osaanko pysähtyä silloin kun jokin vaikuttaa epäselvältä? Tämä on konkreettinen tapa tehdä yksinkertaisesta pelisilmukasta kiinnostavampi ilman, että kuvittelen siihen ominaisuuksia, joita en voi perustella.

Käytännössä suosittelen vaihtamaan painopistettä kierrosten välillä. Yhdellä kerralla voit kokeilla rauhallista havainnointia, toisella taas pitää tasaisen tahdin ja katsoa, missä kohdassa päätökset alkavat tuntua hätäisiltä. Tarkoitus ei ole seurata mitään ulkoista pistetaulukkoa, vaan käyttää omaa kokemusta. Kun huomaat, että oma arviointisi paranee tai ainakin muuttuu johdonmukaisemmaksi, peli tuntuu vähemmän mekaaniselta.

Tällainen lähestymistapa sopii hyvin lyhyisiin pelituokioihin, esimerkiksi odotellessa tai päivän päätteeksi. Jos huomaan, että en jaksa kiinnittää huomiota tulijoihin, lopetan mieluummin siihen kuin pelaan väkisin. I Am Security ei ole parhaimmillaan kiireessä, jossa haluan vain painaa mitä tahansa päästäkseni nopeasti eteenpäin. Se toimii paremmin, kun annan silmilleni ja päätöksilleni tilaisuuden pysyä mukana.

Vertailussa tavallisiin roolipeleihin tämä keskittyy yhteen ammattiin ja yhteen selkeään tilanteeseen sen sijaan, että tarjoaisi laajan maailman tutkittavaksi. Se erottaa sen myös monista toimintapeleistä, joissa ratkaisut perustuvat pääosin liikkumiseen ja reaktioaikaan. Jos pidät valintojen tekemisestä mutta et kaipaa pitkää tarinaa, kapea näkökulma on vahvuus. Jos taas haluat nähdä hahmosi kasvavan monen tehtävän ja järjestelmän kautta, perinteisempi roolipeli on todennäköisesti parempi valinta.

Riittääkö päätöksissä vaihtelua pidemmäksi aikaa?

Pidemmän aikavälin kiinnostavuus riippuu siitä, nauttiiko pelaaja saman perusroolin hiomisesta. Minulle toistuva vartijan työ on parhaimmillaan silloin, kun keskityn siihen, miten havainnoin ja päätän, enkä odota jokaisen kierroksen muuttavan pelin luonnetta täysin. Tämä on tärkeä ero suhteessa suuriin roolipeleihin: täällä syvyys ei synny laajasta hahmorakentelusta, vaan siitä, miten paljon löydän merkitystä samasta ovella tehtävästä arvioinnista.

Jos huomaat jo muutaman pelituokion jälkeen toimivasi täysin automaattisesti, se on hyvä merkki siitä, ettei pelin ydin ehkä riitä sinulle pitkäksi aikaa. Silloin ei kannata yrittää pakottaa siitä strategiapeliä, jota se ei ole. Toisaalta lyhyisiin taukoihin sopivana pelinä toisto voi olla juuri etu: pääsen nopeasti takaisin tuttuun tilanteeseen ilman, että minun täytyy palauttaa mieleeni monimutkaista tehtäväketjua tai varustusta.

Estoty on pelin kehittäjä, ja kyseessä on roolipeliksi luokiteltu mobiilipeli. Se on saanut keskiarvoksi 4,4 yhteensä noin 122 tuhannelta arviolta, ja arvosteluja on noin 29 tuhatta. Latauksia on kertynyt yli 10 miljoonaa. Nämä luvut kertovat, että peli on tavoittanut laajan yleisön, mutta eivät yksin kerro, sopiiko sen toistuva vartijatyö juuri sinun makuusi.

Teknisissä lähtökohdissa peli vaatii Android 8.0:n tai uudemman, ja sen nykyinen versio on 1.0.26. Ikäluokitus on PEGI 12, joten sisältö kannattaa sovittaa käyttäjän ikään ja perheen omiin pelisääntöihin. Peli on ilmainen aloittaa, mutta jos et halua käyttää rahaa sovelluksen sisäisiin ostoihin, tee siitä itsellesi selkeä raja jo ennen pelaamista.

Kenelle suosittelen sitä – ja kenelle en

Suosittelisin tätä ystävälle, joka pitää nopeista tilannearvioista, vartijan roolista ja peleistä, joiden perusidea selviää nopeasti. Se sopii myös ihmiselle, joka haluaa kokeilla roolipeliä ilman oletusta pitkästä tarinasta tai monimutkaisesta etenemisestä. Erityisen hyvin se toimii silloin, kun on hetki aikaa keskittyä yhteen selkeään tehtävään ja haluaa itse päättää, pelaako rauhallisesti vai ripeämmin.

Jättäisin sen väliin, jos etsit suurta seikkailua, syvää hahmonkehitystä tai jatkuvasti muuttuvaa toimintaa. Myös pelaaja, jota toistuvat arviointitilanteet kyllästyttävät nopeasti, voi kokea pelin kapeaksi. Jos taas pidät siitä, että samaa työtehtävää voi lähestyä eri rytmillä ja omia virheitä voi käyttää oppimiseen, yksinkertainen asetelma tarjoaa yllättävän sopivan pohjan pienille strategisille valinnoille.

Lopulta I Am Security kannattaa valita sen perusteella, kiinnostaako sinua itse päätöksenteko yökerhon ovella. Minulle se on parhaimmillaan napakka peli, jonka hauskuus syntyy havainnoinnista ja oman kiireen hallinnasta, ei laajasta sisältömäärästä. Kokeilisin sitä maksutta, pitäisin pelituokiot lyhyinä ja katsoisin, alkaako vartijan rooli tuntua aidosti kiinnostavalta vai muuttuuko se nopeasti rutiiniksi. Jos ensimmäinen vaihtoehto toteutuu, peli voi sopia hyvin taukohetkiin; jos kaipaat aina uusia järjestelmiä ja pitkää kehityskaarta, valitsisin toisenlaisen roolipelin.

I Am Security Usein kysytyt kysymykset