Viito

Analysoinut Reviewed

Jos kotona joku haluaa opetella tukiviittomia ja muutkin tarvitsevat niistä nopeasti muistutusta, erillinen kuvasanakirja voi olla yllättävän käytännöllinen. Viito on koulutukseen kuuluva sovellus, jonka idea on auttaa löytämään viittomia kuvien avulla. Minusta sen kiinnostavin käyttötapa ei ole yksin pänttääminen, vaan yhteinen arki: yksi etsii sanan, toinen katsoo mallia ja molemmat voivat palata siihen myöhemmin.

Kun viittomia opetellaan yhdessä arjen keskellä

Kuvitellaan tavallinen tilanne: lapsi haluaa kertoa jotakin, mutta puhe ei juuri sillä hetkellä riitä tai tule helposti ymmärretyksi. Aikuinen muistaa viittomasta vain osan ja avaa kuvasanakirjan tarkistaakseen sen. Tällaisessa hetkessä kuvallinen hakuteos on luontevampi apu kuin pitkän tekstiselityksen etsiminen verkosta. Se tarjoaa yhteisen katsomisen kohteen, eikä yhden käyttäjän tarvitse ensin osata selittää toiselle, mitä pitäisi etsiä.

Minulle tässä on sovelluksen käytännöllinen ydin: kuva voi madaltaa kynnystä ottaa viittoma käyttöön heti. Kun perheenjäsenet, läheiset tai lapsen kanssa työskentelevät aikuiset katsovat samaa mallia, he voivat harjoitella samalla tavalla eivätkä nojaa pelkästään yhden ihmisen muistikuvaan. Viito sopii erityisesti tilanteisiin, joissa tarvitaan sanan tai viittoman tarkistamista pienissä erissä päivän mittaan.

Tämä ei kuitenkaan tee sovelluksesta automaattisesti yhteistä oppimisympäristöä. Se on kuvasanakirja, ei perheen viestintäjärjestelmä eikä korvike rauhalliselle harjoittelulle. Käyttö kannattaa ajatella niin, että sovellus auttaa löytämään mallin, mutta ihmiset ratkaisevat yhdessä, milloin ja miten viittomaa käytetään. Varsinkin alussa on hyödyllistä pysähtyä katsomaan kuvaa eikä vain yrittää kopioida liikettä kiireessä.

Yksi laite, monta käyttäjää

Jaettu puhelin tai tabletti voi olla tähän tehtävään sopiva, koska sovelluksen perusajatus on helposti näytettävissä toiselle. Aikuinen voi hakea viittoman ja antaa lapsen katsoa kuvaa, tai lapsi voi osoittaa, mitä haluaa selvittää. Tällainen vuorottelu tekee oppimisesta konkreettista: laitteen käyttäjä ei ole välttämättä aina sama henkilö, eikä jokaisen tarvitse aloittaa omaa erillistä opiskelusessiota.

Yhteiskäytössä kannattaa silti sopia yksinkertaisesta tavasta pitää laite saatavilla. Jos sovellus jää avoimeksi keskelle muuta käyttöä, seuraavan henkilön voi olla vaikea tietää, mitä oltiin etsimässä. Minä käyttäisin sitä mieluummin lyhyenä apuna tietyn sanan yhteydessä kuin jättäisin sen taustalle odottamaan. Näin viittoma liittyy tilanteeseen, jossa sitä oikeasti tarvitaan, eikä sovelluksen selaamisesta tule omaa irrallista puuhaansa.

Jaetun laitteen tärkeä raja on myös se, ettei kuvasanakirja itsessään järjestä käyttäjien opiskelua. En siis rakentaisi sen varaan oletusta, että sovellus pitää kirjaa siitä, kuka harjoitteli mitäkin tai mitä muiden pitäisi seuraavaksi opetella. Kotona toimivampi ratkaisu voi olla sopia ääneen muutamasta arjen sanasta, joita kaikki yrittävät käyttää viikon aikana. Se on kevyt tapa koordinoida ilman, että sovellukselta odotetaan ominaisuuksia, joita kuvasanakirjan tehtävään ei kuulu.

Tilien ja käytön rajat kannattaa pitää selkeinä

Jos laite on yhteinen, jokaisen ei tarvitse käsitellä sitä samalla tavalla. Aikuinen voi auttaa haussa, mutta lapselle voi antaa tilaisuuden katsoa kuvaa ja yrittää viittomaa itse. Tällainen työnjako on hyödyllinen erityisesti silloin, kun uusi viittoma tuntuu epävarmalta: aikuinen voi tarkistaa mallin ensin ja näyttää sen vasta sitten, sen sijaan että lapsi joutuisi arvaamaan, mitä kuvassa tarkoitetaan.

Minusta on hyvä ajatella Viitoa apuvälineenä, ei henkilökohtaisena harjoituspäiväkirjana. Jos perhe haluaa seurata opeteltuja sanoja, ne voi kirjata erikseen esimerkiksi omaan muistilistaan tai pitää mielessä sovittuna teemana. Eri käyttäjien tarpeetkin voivat poiketa toisistaan: lapsi saattaa tarvita arjen perussanoja, kun taas aikuinen etsii viittomaa tilanteeseen, johon hän ei ole aiemmin valmistautunut. Yhteinen sovellus ei poista tarvetta valita sisältöä kunkin käyttäjän mukaan.

En myöskään käyttäisi kuvasanakirjaa ainoana lähteenä tilanteessa, jossa tarvitaan varmuutta viittoman tarkasta muodosta tai laajempaa opetusta. Kuva auttaa hahmottamaan, mutta yksittäinen esitys ei välttämättä vastaa kaikkiin kysymyksiin liikkeen tekemisestä tai käytön asiayhteydestä. Jos asia on tärkeä viestinnän sujuvuuden tai oppimisen kannalta, pyytäisin lisäksi ohjausta ihmiseltä, joka tuntee tukiviittomat. Sovellus on parhaimmillaan muistamisen tukena, ei asiantuntijan korvaajana.

Arvio, ikäsopivuus ja luottamus

Viito on maksuton sovellus, jonka kehittäjä on Aki P. Niemi. Se on julkaistu 28.5.2019, ja nykyinen versio on 1.0.1; Android-laitteessa vähimmäisvaatimuksena on 7.0. Sovelluksen ikäluokitus on PEGI 3, joten se on merkitty pienillekin lapsille sopivaksi. Tällainen luokitus kertoo ikäsopivuuden yleisestä tasosta, mutta vanhemman kannattaa silti olla mukana, jos lapsi tarvitsee apua viittomien ymmärtämisessä tai sovelluksen käytössä.

Käyttäjäarvioiden keskiarvo on 4,4, ja sovellusta on arvioitu 97 kertaa. Sitä on asennettu yli 10 000 kertaa. Nämä luvut antavat jonkinlaisen käsityksen siitä, ettei kyse ole aivan tuntemattomasta latauksesta, mutta en pitäisi niitä takeena siitä, että sisältö sopii juuri oman perheen tarpeisiin. Olennaisempi kysymys on, auttaako kuviin perustuva hakutapa löytämään ne viittomat, joita omassa arjessa tarvitaan.

Luottamuksen kannalta lähestyisin sovellusta samalla tavalla kuin muitakin oppimisen apuvälineitä: käyttäisin sitä yhdessä lapsen kanssa silloin, kun viittoman merkitys on tärkeä, ja varmistaisin tarvittaessa mallin muualta. PEGI 3 tekee sovelluksesta matalan kynnyksen vaihtoehdon ikänäkökulmasta, mutta ikämerkintä ei itsessään kerro, miten lapsi hahmottaa yksittäisen kuvan tai muistaa liikkeen. Aikuisen läsnäolo voi muuttaa lyhyen selailun yhteiseksi harjoitteluksi ja auttaa korjaamaan väärinkäsitykset heti.

Jos etsit puhelimeen laajaa viittomakielen kurssia, vaiheittaisia oppitunteja tai henkilökohtaista edistymisen seurantaa, tämä ei ole oikea vertailukohta. Tavallinen verkkohaku taas voi tarjota erilaisia selityksiä ja videoita, mutta niiden selaaminen vie aikaa ja tulokset voivat poiketa toisistaan. Kuvasanakirjan etu on rajatumpi: se tuo viittoman tarkistamisen lähemmäs arkista sananetsintää. Vastapainona käyttäjä saa vähemmän opetuksellista rakennetta kuin kurssista ja vähemmän asiayhteyden selitystä kuin ohjatusta opetuksesta.

Milloin kuvasanakirja auttaa eniten

Hyvä pieni käytäntö on hakea viittoma juuri ennen kuin sitä tarvitaan, mutta jättää hetki myös harjoittelulle. Jos esimerkiksi perheenjäsenet valmistelevat yhdessä päivän lähtöä, yksi voi etsiä tilanteeseen liittyvän sanan, kaikki katsovat kuvan ja kokeilevat viittomaa vuorollaan. Silloin muistaminen ei jää pelkän näytön varaan. Myöhemmin samaan sanaan voi palata, jos joku epäröi, eikä koko sanastoa tarvitse yrittää opetella kerralla.

Toinen hyödyllinen tapa on rajata yhteinen harjoittelu pieneen teemaan sen sijaan, että selaa sattumanvaraisesti. Kotona teema voi liittyä toistuviin tilanteisiin, kuten ruokailuun tai ulos lähtemiseen. Tämä ei ole sovelluksen erillinen toiminto vaan tapa käyttää kuvasanakirjaa järkevästi: ensin päätetään, mitä oikeasti tarvitaan, sitten tarkistetaan sopivat viittomat ja lopuksi kokeillaan niitä tilanteessa. Näin sovelluksesta saa enemmän irti ilman oletusta, että se suunnittelee oppimisen käyttäjän puolesta.

Kolmas huomio koskee yhteistä käyttöä eri ikäisten kesken. Aikuinen voi pitää sovellusta sanakirjana, kun taas lapsi hahmottaa sen kuvien kautta. Kannattaa antaa lapsen osoittaa, mikä kuva tai sana kiinnostaa, eikä aina tehdä hakua aikuisen tahdissa. Samalla aikuinen voi huomata, millaiset sanat ovat lapselle merkityksellisiä. Tämä on pieni mutta käytännöllinen tapa tehdä oppimisesta vastavuoroista, vaikka sovellus itsessään ei koordinoi käyttäjiä tai jaa tehtäviä.

Kenelle suosittelisin Viitoa?

Suosittelisin Viitoa ihmiselle, joka tarvitsee helposti avattavan kuvasanakirjan tukiviittomien rinnalle ja haluaa ottaa läheiset mukaan oppimiseen. Se sopii erityisen hyvin perheeseen tai muuhun yhteisöön, jossa viittomia harjoitellaan tavallisissa arjen tilanteissa ja jossa joku voi tarvittaessa auttaa tulkitsemaan mallia. Maksuttomuus madaltaa kokeilun kynnystä, ja koulutussovelluksena sen tarkoitus on selkeä: viittoman etsiminen kuvallisesti.

Jättäisin sen vähemmälle, jos kaipaan järjestelmällistä kurssia, syvällistä opetusta tai varmaa vastausta jokaiseen viittoman käyttöön liittyvään kysymykseen. Silloin ohjattu opetus tai muu laajempi oppimateriaali on parempi kumppani, ja kuvasanakirja voi jäädä täydentäväksi työkaluksi. Myös käyttäjä, joka ei hyödy kuvallisesta esityksestä tai haluaa vain tekstimuotoisia selityksiä, ei välttämättä saa sen tavasta eniten irti.

Kokonaisuutena Viito on minusta järkevä yhteinen apuväline silloin, kun tavoitteena on löytää ja harjoitella tukiviittomia pienissä, todellisissa tilanteissa. Sen vahvuus on selkeä kuviin nojaava lähtökohta, ja sen raja on samaan aikaan hyvä tunnistaa: sanakirja auttaa muistamaan ja näyttämään, mutta ei yksin opeta kaikkea viittomien käytöstä. Jos kotona sovitaan, kuka auttaa haussa ja miten uudet sanat otetaan käyttöön, sovellus voi tehdä yhteisestä harjoittelusta luontevampaa ilman, että siitä odotetaan enempää kuin se on.

Viito Usein kysytyt kysymykset