Google Classroom

Analysoinut Reviewed

Jos koulutehtävät kulkevat kodin ja koulun välillä samassa puhelimessa, Google Classroom voi tehdä arjesta selkeämmän — kunhan jokaisella käyttäjällä on oikea tili ja tehtävien jako on järjestetty koulussa. Minusta palvelun paras puoli ei ole näyttävä käyttöliittymä vaan se, että kurssin ilmoitukset, tehtävät ja niihin liittyvä työ pysyvät yhdessä paikassa. Se sopii erityisesti oppilaalle, jonka koulu jo käyttää Classroomia, mutta ei ole yleinen perheen tehtävälista eikä kodin ja koulun viestipalvelu.

Kyseessä on Googlen maksuton koulutussovellus. Google LLC:n julkaisema Classroom on ollut saatavilla vuodesta 2015, ja sen nykyinen versio on 3.67.982064125. Sovelluksen ikäluokitus on PEGI 3. Se on saanut keskimäärin 3,1 tähteä noin 2,1 miljoonasta arviosta, ja asennuksia on yli 100 miljoonaa. Luvut kertovat laajasta käytöstä, mutta oma päätelmäni on silti yksinkertainen: hyöty riippuu ennen kaikkea siitä, miten opettaja on rakentanut kurssin ja miten oppilas hallitsee tilinsä.

Kun yksi laite kiertää kotona

Jaetulla tabletilla tai puhelimella Classroomin käyttö vaatii hieman enemmän huolellisuutta kuin sovellus, jota koko perhe käyttää samalla profiililla. Koulutyöt ovat henkilökohtaisia, joten oppilaan kannattaa avata sovellus omalla koulutilillään ja tarkistaa, että näytöllä näkyvä kurssi ja käyttäjä ovat oikeat ennen tehtävän palauttamista. Jos laitteella on useampi käyttäjä, selkeä kirjautumiskäytäntö ehkäisee sekaannuksia paremmin kuin se, että kaikki vain jatkavat siitä, mihin edellinen jäi.

Kuvitellaan tavallinen ilta: lapsi huomaa koulupäivän jälkeen uuden tehtävän, avaa Classroomin perheen tabletilla ja tarkistaa ohjeet. Vanhempi voi auttaa lukemaan tehtävänannon tai etsimään oikean tiedoston, mutta itse työ kannattaa tehdä oppilaan omassa näkymässä. Näin palautus ei vahingossa päädy sisaruksen tilille tai väärään kurssiin. Tämä pieni tarkistus on erityisen hyödyllinen silloin, kun samalla laitteella vuorottelee useampi koululainen.

Classroom ei itsessään ratkaise sitä, miten kotitalouden jäsenet jakavat laitteen tai missä tilissä he ovat kirjautuneina. Siksi en pitäisi sitä perheen yhteisenä kalenterina, muistilistana tai vanhemman valvontatyökaluna. Sen tehtävä on tukea koulun järjestämää kurssityötä. Jos etsit paikkaa, johon koko perhe voi lisätä askareet, menot ja muistutukset, erillinen kalenteri tai tehtävälistasovellus on luontevampi vaihtoehto.

Tilirajat kannattaa sopia ennen ensimmäistä palautusta

Ensimmäisellä käyttökerralla tärkein käytännön kysymys ei ole painikkeiden opettelu vaan se, millä tunnuksella sovellus avataan. Oppilas tarvitsee koulunsa käyttämän tilin ja pääsyn oikealle kurssille. Perheenjäsenen henkilökohtaisella Google-tilillä näkyvä näkymä ei välttämättä vastaa koulun työtilaa, joten kannattaa varmistaa koululta, mitä tunnusta käytetään ja miten kurssille liitytään. Näin vältytään turhalta selvittelyltä, jos tehtävä ei näy odotetusti.

Jaetussa laitteessa kirjautumisen päättäminen käytön jälkeen voi olla järkevää, jos seuraava käyttäjä on eri oppilas. Toisaalta jatkuva sisään- ja uloskirjautuminen voi tehdä arjesta kömpelöä. Valinta riippuu siitä, miten laite ja käyttäjätilit on järjestetty. Olennaista on, ettei lapsi palauta työtä väärästä profiilista ja että perheen aikuiset ymmärtävät, kenen koulutiliä laitteella käytetään.

Jos sovellus pyytää kirjautumaan tai kurssi puuttuu, en aloittaisi poistamalla ja asentamalla kaikkea uudelleen. Tarkistaisin ensin käyttäjätilin ja kysyisin opettajalta, onko oppilas lisätty oikeaan kurssiin. Tämä on hyödyllinen ero moniin tavallisiin muistiinpanosovelluksiin verrattuna: Classroomin sisältö tulee koulun kurssirakenteesta, joten ongelma voi olla jäsenyydessä tai tilissä, ei itse puhelimessa.

Tehtävävirta auttaa, jos kurssi on järjestetty hyvin

Classroomin arvo näkyy siinä, että oppilas voi palata kurssin tehtäviin ja ohjeisiin sen sijaan, että tieto jäisi yksittäiseen viestiin tai paperilappuun. Kun opettaja käyttää kurssinäkymää johdonmukaisesti, oppilaan on helpompi erottaa, mikä kuuluu millekin aineelle ja mihin työhön pitää tarttua. Puhelimella tämä on käytännöllistä erityisesti silloin, kun koulupäivän jälkeen pitää tarkistaa tehtävänanto ennen kuin aloittaa.

Yksi hyödyllinen työtapa on lukea tehtävän ohje kokonaan ennen tiedoston avaamista tai palautusta. Oppilas voi ensin varmistaa, mitä pyydetään, ja vasta sitten tehdä työn. Jos ohjeessa on useita vaiheita, sen voi käydä läpi rauhassa ennen kuin vaihtaa toiseen sovellukseen työstämään sisältöä. Tällä vältetään tavallinen virhe: tiedosto valmistuu, mutta siitä puuttuu jokin tehtävänannossa mainittu osa.

Toinen hyvä tapa on tarkistaa palautuksen tila sen jälkeen, kun työ on lähetetty. Oppilaan kannattaa varmistaa, että oikea tehtävä ja oikea tiedosto ovat mukana, etenkin jos samalla laitteella on käytetty useita tilejä tai dokumentteja. Tämä ei vaadi monimutkaista järjestelmää; kyse on siitä, ettei “luulin lähettäneeni” jää viimeiseksi tarkistukseksi. Classroom on hyödyllisimmillään, kun oppilas ottaa pienen vastuun omasta työnkulustaan eikä käytä sovellusta vain ilmoitusten avaamiseen.

Opettajan tekemä kurssijärjestely vaikuttaa kokemukseen paljon. Jos tehtävänannot ovat hajanaisia tai kurssilla on epäselvä rakenne, sovellus ei itsestään selkeytä niitä. Sama koskee ilmoituksia: niistä on apua, kun niitä käytetään olennaisen tiedon jakamiseen, mutta jatkuva viestitulva voi tehdä tärkeän asian huomaamisesta vaikeampaa. Siksi arvioisin sovellusta yhdessä koulun käyttötavan kanssa, en irrallisena työkaluna.

Yhteistyö toimii koulun pelisäännöillä

Classroom auttaa pitämään koulutyön yhteydessä kurssiin ja sen tehtäviin, mutta se ei korvaa kaikkea yhteydenpitoa. Jos lapsi ei ymmärrä tehtävää, opettajalta tarvitaan selvennys; jos perheen on sovittava aikatauluista, kotona voi silti olla tarpeen käyttää kalenteria. Minusta raja on hyvä pitää selvänä: Classroom on koulun työtila, ei automaattinen ratkaisu perheen ja opettajan väliseen viestintään.

Jaetussa arjessa sovellus voi silti helpottaa koordinointia. Vanhempi voi auttaa lasta muodostamaan rutiinin: tarkistetaan kurssin tehtävät, valitaan yksi työ aloitettavaksi ja sovitaan, milloin laite vapautuu seuraavalle käyttäjälle. Tämä on erityisen toimiva tapa silloin, kun sisarukset käyttävät samaa laitetta eri aikaan. Se vähentää riitoja siitä, kuka tarvitsee tabletin ja milloin, mutta ei edellytä, että sovellus itse hallitsisi kotitalouden aikatauluja.

Classroomia kannattaa verrata esimerkiksi sähköpostiin ja tavalliseen pilvitiedostojen jakamiseen. Sähköposti voi sopia yksittäiseen yhteydenottoon, mutta tehtävien seuraaminen monessa viestissä on oppilaalle helposti sekavaa. Pelkkä tiedostojen jakaminen taas auttaa dokumenttien käsittelyssä, mutta ei välttämättä tarjoa samaa kurssikeskeistä rakennetta. Toisaalta jos koulu ei käytä Classroomia, sovelluksen asentamisesta ei ole juuri iloa: ilman opettajan luomia kursseja se ei muutu itsenäiseksi opiskelualustaksi.

Ikäluokitus ei korvaa aikuisen harkintaa

PEGI 3 kertoo sovelluksen ikäluokituksesta, mutta se ei yksin ratkaise, miten nuoren oppilaan pitäisi käyttää koulutiliä tai jaettua laitetta. Vanhemman kannattaa sopia lapsen kanssa, millä tunnuksella kirjaudutaan, miten laitteelta poistutaan ja keneltä kysytään, jos kurssilta puuttuu ohje. Nämä ovat käytännön tilirajoja, eivät Classroomin tarjoamia perheasetuksia.

Myös luottamus syntyy toimintatavasta. Jos aikuinen tarkistaa jokaisen asian lapsen puolesta, oppilas ei opi seuraamaan omaa työjonoaan. Jos taas lapsi jätetään yksin epäselvien tilien ja tehtävien kanssa, pieni ongelma voi kasvaa turhautumiseksi. Minusta sopiva välimuoto on, että aikuinen auttaa alussa oikean kurssin löytämisessä ja näyttää, miten tehtävän tila tarkistetaan, minkä jälkeen lapsi tekee tavalliset tarkistukset itse.

On myös hyvä muistaa, ettei koulusovellusta kannata arvioida vain lapsen iän perusteella. Käytännössä ratkaisevat koulun ohjeistus, lapsen valmius käyttää omaa tiliä ja se, kuinka monta henkilöä jakaa laitteen. Nuori, joka hallitsee tunnuksensa, voi hyötyä itsenäisestä tehtävien tarkistamisesta. Pienempi oppilas saattaa tarvita aikuisen rinnalleen, etenkin jos kotona vaihdetaan käyttäjäprofiilia usein.

Kenelle valitsisin tämän — ja kenelle en

Suosittelisin Classroomia oppilaalle, jonka koulu käyttää sitä aktiivisesti ja joka tarvitsee puhelimella tai tabletilla pääsyn kurssitehtäviin. Se on myös järkevä valinta perheelle, jossa koululainen tekee töitä yhteisellä laitteella, kunhan tilien vaihtamiseen sovitaan selkeä tapa. Sovellus on maksuton, mikä madaltaa kokeilemisen kynnystä, mutta sen todellinen hyöty syntyy koulun käytännöistä eikä siitä, että sen vain lataa.

Valitsisin toisen ratkaisun, jos tarkoitus on järjestää perheen askareita, jakaa kotitalouden ostoslistoja tai keskustella opettajan kanssa koulun virallisten kanavien ulkopuolella. Samoin pelkkä sovellus ei korjaa epäselvää tehtävänantoa tai puuttuvaa kurssijäsenyyttä. Jos oppilas ei näe odottamaansa työtä, oikean tilin ja opettajan kurssiasetusten tarkistaminen on yleensä järkevämpi ensimmäinen askel kuin etsiä puhelimesta uusia ominaisuuksia.

Google Classroomin keskimääräinen 3,1 tähden arvio kertoo, ettei kokemus miellytä kaikkia, vaikka palvelulla on laaja käyttäjäkunta. Pidän tätä ymmärrettävänä: koulutyön sujuvuus riippuu opettajan tavasta käyttää kursseja, oppilaan tunnuksista ja joskus myös yhteisen laitteen arjesta. Sovellus voi tuntua suoraviivaiselta, kun tehtävät on järjestetty selkeästi, mutta kömpelöltä, jos käyttäjä joutuu arvailemaan, missä hänen työnsä tai oikea kurssinsa on.

Lopulta näkisin Google Classroomin ennen kaikkea koulun ja oppilaan välisenä työpöytänä, en kodin yhteisenä ohjauskeskuksena. Kun tili on oikea, kurssit ovat kunnossa ja lapsi oppii tarkistamaan palautuksensa, siitä saa käyttökelpoisen tavan pitää koulutyöt järjestyksessä myös kodin ja koulun välillä. Jaetulla laitteella tarvitaan hieman enemmän huolellisuutta, mutta selkeät kirjautumistavat ja pieni palautuksen jälkitarkistus riittävät usein tekemään käytöstä huomattavasti varmempaa.

Google Classroom Usein kysytyt kysymykset